torstai 26. kesäkuuta 2014

Forbidden Lie$ – miten isot kustantamot ja huijarit toimivat?

Kirjallisuuskiertueen yhteydessä esitettiin Forbidden Lie$ -dokumenttielokuva, joka kertoo kirjallisesta huijarista nimeltään Norma Khouri ja hänen kirjastaan Forbidden  Love, Suomessa nimellä Kunniamurha. Rakkaus ja kuolema nykypäivän Jordaniassa (WSOY 2003). Kirja on ollut bestseller ympäri maailmaa, vaikka sen kustantaja veti englanninkielisen kirjan pois markkinoilta jo 2004, kun huijaus paljastui. Kustantamo oli jo varautunut julkaisemaan Khourin omaelämänkerrankin, koska hänen viestinsä näytti vetoavan länsimaiseen yleisöön, mutta sekin laitettiin jäihin.

Dokumenttielokuvan ja muiden lähteiden perusteella on selvinnyt, että kirja oli  pääosin mahdollisesti valmiina jo ennen  ennen 9/11 -iskua vuonna 2001. On epäselvää, onko Khouri edes kirjoittanut tekstiä ainakaan kokonaisuudessaan. Hänen saapumiseensa "islamistien vainoamana jordanialaisena pakolaisen" Australiaan liittyi sellainen yksityiskohta, että  Yhdysvaltain silloisen puolustusministerin, Irakin sotahaukan, Dick Cheney tytär  suositteli Australian viranomaisia antamaan Khourille turvapaikan, minkä hän saikin täysin poikkeuksellisesti kolmessa viikossa. Norma Khouri esiintyi kirjansa kanssa Australiassa vainottuna jordanialaisena kristittynä neitsyenä, jonka päälle oli langetettu fatwa ja siksi hän oli niin peloissaan.  Khouri ilmoitti kirjallisuuskierroksillaan haluavansa vapauttaa arabi- ja musliminaiset. Dokumentissa annetaan ymmärtää, että tällä kaikella pyrittiin luomaan myönteistä ilmapiiriä Yhdysvaltain iskuille Irakiin (kun niitä ydinaseitakaan ei löytynyt, kuten IAEA:n ruotsalainen asiantuntija Hans Blix todisti, mutta johon Jenkkilän pojat eivät tyytyneet, blogistin huom.) Tosiasiassa Khouri oli taloushuijari, kiinteistönvälittäjä, kreikkalaistaustaisen  playboymiehen vaimo ja kahden lapsen äiti  Chicagosta, jonka perässä oli  Yhdysvaltain liittovaltion poliisi, FBI. Hän oli muuttanut USA:han jo kolmivuotiaana ja siksi hänellä oli sekä Jordanian että Yhdysvaltain kansalaisuus.  

Norma Khourin kirjan lukeneena täytyy kyllä ihmetellä, miksi maailman suurin kustantamo Random House halusi julkaista täysin tuntemattoman tekijän kirjan, jossa ei ollut edes Jordanian naapurimaat oikein (suomennoksessa kääntäjä on silottanut tämän virheen)  ja Jordan-joen kerrottiin joskus virranneen Ammanin läpi, vaikkei  laaksojen ja kukkuloiden keskellä  kuivassa sisämaassa sijaitsevassa kaupungissa ole koskaan Jordan virrannut. Lähi-idän ja arabimaiden kulttuureita ja yhteiskuntia – erityisesti Jordanian – tuntevalle kirja sisältää monia ihmeellisyyksiä, kuten ns. unisex-kampaamosalongin, mikä olisi ihan mahdotonta ja väite, etteivät jordanialaiset naiset olisi 1990-luvulla voineet opiskella yliopistoissa. Pienestä maasta,  Jordaniasta lähtevät sekä naiset että miehet usein opiskelemaan yliopistoon muihin arabimaihin ja varsinkin kristityt Yhdysvaltoihin.

Yhdysvalloissa on opiskellut myös Murha kunnian varjolla (Murder in the Name of Honour) -kirjan kirjoittanut tutkiva toimittaja Rana Husseini.  Muslimina ja arabinaisena hän oli todella suivaantunut Khourin perusteettomista väitteistä, että kaikissa Jordanian muslimiperheissä naiset ovat aivan alistettuja ja hunnutettuja, ja että maassa ns. kunniamurhataan tuhansia naisia joka vuosia. Siksi Husseinin kirjassa on omistettu oma luku Khourin kirjan aiheuttamille ongelmille ns. kunniamurhien vastaisessa kampanjoinnissa. Suomessa Khourin kirjaa on käytetty mm. pro gradujen eli akateemisten asiakirjojen vakavasti otettavana lähteenä.

Forbidden Lie$ -dokumentissa  käy ilmi, miten Norma Khourin väitteet sekä kirjan
sisällöstä että hänen omasta elämästään osoittautuvat valheiksi kerta toisensa jälkeen. Hänellä on aina uusi selitys, kun valheet alkavat paljastua:  Jordanian maantiede oli väärin, koska hän ei ollut tekemässä matkailuopasta.  Ns. kunniamurhan oletetun uhrin nimi, Dalia (mikä ei muuten  ole mikään musliminimi, jonka Random Housen kustannustoimittajien olisi pitänyt huomata, myöhemmin kävi ilmi, että se oli kristityn Norman kristityn serkun nimi, kai) kuolinpaikka ja -tapa sekä päivämäärä olivat väärin, koska hän halusi suojella itseään ja omaisiaan.  Unisex-salonkia ei ollut ainakaan siellä missä piti, Dalian nimetön hauta ei ollut siellä missä sen piti olla... eikä sitä Daliaksi nimettyä murhattua naista löytynyt mistään rekisteristä, eikä oikeaa nimeä luottamuksellisesti dokumenttiryhmälle tai kunniamurhia rekisteröivälle  johtavalle lääkintäviranomaiselle...
Rana  Husseini on toimittajana pyrkinyt   uutisoimaan jokaisen jordanialaisen ns. kunnianmurhan vuodesta 1993 lähtien englanninkielisessä Jordan Times -lehdessä, eikä hän ollut koskaan kuullut Dalian murhasta. Kirjassaan Khouri kertoo, ettei kukaan uutisoinut Dalian kuolemasta, mutta Forbidden Lie$ -dokumentissä hän lopulta esittää todisteeksi "Dalian" olemassaolosta Rana Husseinin kirjoittaman artikkelin eräästä kunniamurhasta ihan eri vuodelta  ja eri tavalla tapettuna kuin mistä hän kirjassaan puhui. Dokumentissa   haastatellut australialaiset tutkivat toimittajat pyörittelivät silmiään Khourin "todisteiden" edessä. Kirjailija, jota voisi kutsua lähinnä satutädiksi, oli allekirjoittanut Random Housen kanssa sopimuksessa, jossa hän vannoi kirjan olevan omaelämänkerrallisen ja totta. 

Koko episodi herättää monia kysymyksiä sekä Yhdysvaltain (ulko)politiikasta että  suurien kustantamojen julkaisupolitiikasta. Ei tarvitse olla kovin vainoharhainen uskoessaan, että  USA:n hallitus / CIA käyttää kaikenkarvaisia bulvaaniuhreja ja tekosyitä hyökätä öljyvaltioihin, siitä on jo jääty kiinnikin.  Dokumentissa tuli myös julki, että Chicagon oikeuslaitoksenkin edustaja ihmetteli, miksi FBI päästi Khourin  vapaalle jalalle, vaikka hän hyvin todennäköisesti oli huijannut suuren summan rahaa ja arvopapereita dementoituneelta naapurin naiselta.  Eikö Dick Cheney tiennyt kuka Yhdysvaltain kansalainen Khouri oli, vai nimenomaisesti tiesi kuka  pelinainen ja huijariartisti Norma oli? Random House toteutti länsimaalaisen tiedonvälityksen missiota, jossa vahvistettiin käsitystä arabia- ja muslimimaista takapajuisina kuin Neuvostoliitto aikoinaan.  Oliko julkaisupäätöksen takana jotain isompaa peliä,  on vaikeaa tietää, mutta todennäköisesti tekstille on löytynyt vaikutusvaltaisia suosittelijoita. Se on ainakin selvää, ettei arvoisa kustantaja vaivautunut ottamaan selvää edes niistä tosiasioista, joista he olisivat voineet ottaa selvää, koska tarina oli "liian hyvä". Kun Suomessakin on käyty kevään aikana keskustelua siitä, mitä on tietokirjallisuus ja kuka on tietokirjailija,  niin täytyy tunnustaa, että tietokirjoja työkseni lukevana olen ollut todella hämmentynyt useista ns. tietokirjoista, joita maassamme isot kustantamot julkaisevat, erityisesti terveyshuuhaateokset. Meillä ei ole normakhoureja, mutta meillä on mutu-tekstittäjiä. Kustannusala on menettämässä uskottavuutensa siirtymällä median viihdytyslinjalle.



Kirjallisuuskierrosten aikana Forbidden Lie$ -dokumenttielokuva esitettiin noin sadalle suomalaiselle. Oli hämmentävää, kun joidenkin katselijoiden kommentit esityksen jälkeen olivat sen tyyppisiä, että  kyllähän se Khouri puhui asiaa. Elokuvan useaan kertaan nähneenä on minun vaikeaa ymmärtää sitä, että psykopaattistyyppisen manipulaattorin puheet joku ottaa tosissaan. Vakuuttava hän oli, mutta Norman touhuja tutkineiden toimittajien kommentit ja näytöt olivat niin vahvoja, että niiden olisi pitänyt kyllä herättää uneliaimmankin katselijan. Forbidden Lie$ -dokumenttielokuva on selvästikin manipuloitavuustesti. Siihen voi pätkissä tutustua Youtubessa, mm. tässä:


In Forbidden Lies, filmmaker Anna Broinowski investigates the case of Norma Khouri Bagain, a Jordanian women who wrote the best selling Forbidden Love, a supposedly nonfiction book about an 'honor killing' that allegedly took place in Amman. Forbidden Love book was interpreted by many Jordanians, including prominent women, as an misrepresentation of Islam. As the book's errors and impossibilities were pointed out, Khouri's story and reputation began to fall apart



Tietoa elokuvasta englanniksi: 







maanantai 2. kesäkuuta 2014

Vaikea, vaikea kunniaväkivalta

Jordanialaisen Rana Husseinin  kirjallisuus-, puhe- ja elokuvakierros on nyt ohi. Kirjailija, toimittaja ja ihmisoikeusaktiivi lähti poronlihapaketit mukanaan kohti Ammania lauantaina (31.5. 2014). Kiitokset  Ranalle  sekä yhteistyötahoille  ja koko tiimille. Sukran.

Kierros oli täynnä  mielenkiintoisia keskusteluja, mutta myös omituisia tapahtumia ja sattumuksia. Ensimmäinen tapahtui jo matkalla Suomeen, kun   Rana Husseinin matkalaukku jäi välilennolla Berliiniin. Myöhemmin kävi ilmi, että Saksan poliisi oli avannut laukun. Ranan epäonneksi hänen nimensä on melkein sama kuin  edesmenneen Irakin presidentin Saddam Husseinin tyttären: Rana Hussein. Vain yksi i-kirjain erottaa ihmisoikeusaktiivin nimen diktaattorin tyttären nimestä.

Erityisen innostuneita Ranan vierailusta olivat arabiankieliset maahanmuuttajat, erityisesti kurditaustaiset.  Sen sijaan supisuomalaisella puolella oli näköpiirissä epäilyä siitä, että Rana kaunistelisi asioita ja pettymystä siihen, kun hän ei  demonisoinut arabi- ja muslimimiehiä. Selkeimmin oman asenteellisuutensa osoitti erään ison mediatalon toimittaja, joka oli kovin innostunut alun perin haastattelemaan Rana Husseinia, mutta kun hän ei tiedotustilaisuudessa esittänyt huijariartisti Norma Khourin -tyyppistä luikuria siitä, miten KAIKISSA muslimikodeissa naiset ovat alistettuja surkimuksia ja miten tuhansia tapetaan Jordaniassa ja miten muslimi- ja arabinaiset pitäisi vapauttaa, kun ne ovat niin surkeita, niin toimittaja ei kirjoittanut sanaakaan Rana Husseinista, vaan  tyytyi kohu-uutiseen siitä, miten jopa 12-vuotiaita pakotetaan naimisiin Suomessakin.

Vaikka  naisten sukupuolielinten silpominen eli ns. tyttöjen ympärileikkaus on jo yleisesti Suomessakin ymmärretty olevan  kulttuurinen heimoperinne, ei uskontoon liittyvä  tapa ( joka harjoittavat myös kristityt ja muihin uskontoihin kuuluvat Itä- ja Keski-Afrikassa),  niin ns. kunniamurhien osalta käsitys siitä, että se liittyisi islamiin istuu tiukassa. Sukupuolielinten silpominen puolestaan edustaa sitä naisten ruumiin muokkaamisen jatkumoa, jota ovat niin  perinteinen (jo tiettävästi kokonaan loppunut) naisten jalkojen typistäminen monissa osissa Kiinaa kuin nykypäivän naisten posliinit, Botoxit ja silikonit. Naisten sanotaan  länsimaissa vapaaehtoisesti tunkevan hermomyrkkyjä ja vaarallisia silikoneja ihonsa alle ja höyläävän kaikkia karvoja pois hiki päässä. Vaan mikä on tavoitteena? Olla viehättävä joko julkkiksena  tai saadakseen paremman työn tai paremman eli rahakkaamman miehen. Tavoite on siis ihan sama kuin sukupuolielinten silpomisella tai jalkojen typistämisellä: av(i)oliitto ja taloudellisesti turvattu tulevaisuus.  Jostain syystä tätä länsimaalaista naisten vartalon muokkaamista vaarallisilla kemikaaleilla pidetään suorastaan toivottavana ja terveellisenä. Isotissiset  alapäästään karvattomat naiset ovat osa pornoteollisuuden pedofiilistä kuvastoa, jossa miehet voivat kuvitella pääsevän pukille alaikäisen neitsyen kanssa ja samalla toteuttaa tissifetissihaaveitaan. Ei ole kovin tervettä ja kaunista.  Ei ole siis mikään ihme, että lukuisat suomalaismiehet ovat valmiita ehdottelemaan seksiä netissä  selkeästi alaikäisille tytöille ( mm. MOT 19.5. 2014 http://areena.yle.fi/tv/2188167).

Huomattavaa on siis, että KAIKKI naiset eivät  ota silikonitissejä tai Botoxia, eivätkä höylää itseään. KAIKKIA tyttöjä ei ns. ympärileikata Afrikassa. Eivätkä KAIKKI naiset Lähi-idässä ja Aasiassa tule ns. kunniamurhatuiksi. Kyse on vähemmistöstä, mutta yksikin silvottu, tapettu, hakattu tai kemikaaleja täyteen tungettu nainen on liikaa. Kaikkia muita karkeita tapoja vastaan taistellaan monissa maissa, paitsi  sosiaalisesti, kulttuurisesti ja (mielen)terveydellisesti vaarallista silikoni- ja  Botox-villitystä, joka on vapaan markkinatalouden erityisessä suojeluksessa. Lievempää ns. kauneuskirurgiaa on monenlaista: länsimaissa muokataan häpyhuulia ja  arabimaissa tehtaillaan tekoimmenkalvoja.

Kustantaja Maarit Nermes ja toimittaja Rana Husseini
Ns. kunniamurhia ja kunniaväkivaltaa harjoittavat  eri uskontokuntien edustajat, yleensä heikosti koulutetut ja vähäosaisimmat ympäri Aasiaa ja Lähi-itää.  Osa maahanmuuttajista tuo tapansa mukanaan myös Eurooppaan, kuten olemme kuulleet ja lukeneet Ruotsista tai Brittein saarilta, jossa poliisi on avannut useita onnettomuuksiksi tai itsemurhiksi lavastettuja ns. kunniamurhia. Suomen tilanteesta on hieman vaikeaa saada selkoa, sillä virallisesti yhtään tapausta ei ole  tilastoitu, mutta ruohonjuuritasolla huhuja ainakin yhdestä kuolemasta liikkuu. On selvää,  että ns. kunnianväkivaltaa esiintyy. Joissakin perheissä ei katsota hyvällä silmällä tyttöjen itsenäistymistä, asumista omillaan poissa vanhempien valvonnasta.  Joitakin vainottuja naisia ja tyttöjä on toimitettu Suomesta turvakodin kautta muihin maihin turvaan suvun kostolta. Suomessa maahanmuuttajayhteisöt ovat aktiivisesti vastustaneet ns. kunnianväkivaltaa ja tyttöjen sukupuolielinten silpomisia. 

Mikä sitten erottaa tai yhdistää ns. kunniaväkivallan ja   "tavanomaisen" naisiin kohdistuvan väkivallan?  Suomessa on tapana erotella ns. kunniaväkivalta ihan omaksi lajikseen – toiseksi, toisenlaiseksi. Rana Husseinin tavoin pidän ns. kunniaväkivaltaa sen saman naisiin kohdistuvan  patriarkaalisen väkivallan jatkumona, joka saa erilaisia muotoja. Ns. kunnianväkivallan pitäminen ihan eri asiana kuin  muuta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on suorastaan rasistista. Ns. kunniaväkivalta eroaa länsimaalaisesta naisiin kohdistuvasta väkivallasta siinä  suhteessa, että  ns. kunnianväkivaltaa on suunnittelemassa ja toteuttamassa  lähisuku, mutta esimerkiksi suomalaisessa naisiin kohdistuvassa väkivallassa lähisuku ja naapurit yleensä vaikenevat, antavat  hiljaisen hyväksymisensä, koska se on perheen sisäinen asia. Mitä siis pitäisi ajatella siitä, että nuori mies tappaa entisen tyttöystävänsä, kun tyttö ei haluakaan seurustella enää (väkivaltaisen / uhkaavan / tunneköyhän) miehen kanssa? Tai siitä, kun mies tappaa tai yrittää tappaa (eroa haluavan) vaimonsa ja pari lasta? Ns. kunniamurhissa ei yleensä sentään lahdata koko perhettä. Miksi suomalainen mies tappaa entisen vaimonsa tai tyttöystävänsä tai (eroa haluavan) vaimonsa tai tyttöystävänsä? Tai miksi ex-mies vainoaa entistä vaimoaan vuositolkulla? Eiköhän kyse ole miehen omaisuudesta, kunniasta, menetyksen häpeästä: nainen ei  saa lähteä tavaraansa jakamaan muille, jos minä en sitä saa. Kuten ns. kunniamurhassa, kyse on myös siitä, mitä muut ajattelevat minusta nyt.... Nainen on samanlainen objekti ja omaisuus sekä suomalaisessa  ns. perhemurhassa ja ns. kunniamurhassa. Lopputuloksen kannalta on epäolennaista, onko  hengen riistoa ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa yksi vai useampi mies. Murha on murha, on sen näennäisenä motiivina mikä tahansa.

Ns. kunniaväkivallaksi luokitellaan myös naisen elämän rajoittaminen, jatkuva haukkuminen ja mitätöiminen, mikä on kuitenkin ihan tyypillistä suomalaisessa perheväkivallassa. Naista pidetään mitättömänä ja hallinnassa psyykkisen väkivallan avulla. Väkivaltaisessa supisuomalaisessa suhteessa elävä nainen alkaa  ns. vapaaehtoisesti rajoittaa elämäänsä, esimerkiksi tulemalla tarkasti suoraan kotiin töistä, luopumalla  harrastuksista ja ystävistä,  jotta riippuvainen ja niin rakastunut suomalaismies ei saisi väkivaltaisia mustasukkaisuuskohtauksia. Kaikkia naisia ei hakata fyysisesti tai psyykkisesti supisuomalaisissa parisuhteissa, mutta aivan liian moni joutuu väkivallan kohteeksi. Osa suomalaismiehistä kohdistaa väkivaltaansa myös maahanmuuttajataustaisiin vaimoihinsa, jotka ovat usein kielitaidottomina todella heikossa asemassa.

Kuten  useita ihmisoikeuspalkintoja saanut jordanialainen tutkiva toimittaja Rana Husseini totesi Suomen kiertueellaan, että ns. kunniaväkivaltaan on puututtava eri maissa eri tavoin, mutta Euroopassa maahanmuuttajataustaisten naisten osalta on olennaista  kotoutumisen edistäminen, naisten valtaistaminen ( engl. Empowerment), riittävän tiedon ja tuen tarjoaminen – tarvittaessa turvakoteja salaisissa osoitteissa. Mutta se ei riitä,  sillä myös miehet pitää saada mukaan.  Ruotsissa on jo hyviä kokemuksia maahanmuuttajataustaisten  nuorten miesten kanssa työskentelemisestä ja mukaan ottamisesta. Ns. kunniamurhat eivät ole Jordaniassa eivätkä maailmassa kasvamaan päin,  niin kuin yhdysvaltalainen, jordanialaiseksi pakolaiseksi esittäytynyt kirjahuijari  Norma Khouri omilla "ihmisoikeuskiertueillaan" vakuutteli. Sen sijaan ne ovat tulleet länsimaalaisten tietoon, koska ns. kunniamurhia on tapahtunut nyt jo Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Naisiin kohdistuva väkivalta sen sijaan on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana globaalisti:  raiskaukset, perheväkivalta, naiskauppa,  prostituutioon tai  muuhun orjatyöhön pakottaminen, naisten murhat ja tapot kohtaavat nykyisin noin 33 % ( 1/3) naisista, kun aikaisemmin luku on noin 25 %. ( 1/4). Intialaisten kastittomien  dalit-naisten ja tyttöjen silmittömällä joukkoraiskaamisella ja tappamisella ei ole mitään tekemistä kunnian kanssa, sillä se on  vain patriarkaalisen  naisvihan ja kastilaitoksella perustellun  törkeän syrjinnän karkea ilmentymä.


Palaan Forbidden Lie$ -elokuvan aiheuttamiin reaktioihin ja näkemyksiin  sekä Norma Khourin huijarikirjaan seuraavassa blogikirjoituksessani.

Raiskaus ja lapsimorsiamet lainsäädännön kohteina

Intian korkein oikeus linjasi lokakuussa 2017, että seksi alaikäisen kanssa on myös avioliitossa raiskaus. Intian laki on sallinut ala...