Monika-Naiset -yhdistys otti esille heinäkuun alussa pakkoavioliitot ja niiden esiintymisen Suomessa. Yhdistys haluaisi pakkoavioliitot kriminalisoitaviksi. Suomessa ei ole omaa lakia, toisin kuin esimerkiksi Englannissa, jossa asiaan on havahduttu ja myös maan rajojen ulkopuolella solmittu pakkoavioliitto on kriminalisoitu. Suomen kannattaisi ottaa oppia Brittein saarilta, jossa maahanmuuttajaväestön ongelmiin, kuten kunniamurhat ja -väkivalta sekä pakkoavioliitot on ryhdytty aktiivisesti puuttumaan sekä lainsäädännön että sosiaalipalvelujen avulla kuten toimittaja Rana Husseini kertoi Suomessa vieraillessaan. Pakkoavioliitto saattaa myös eskaloitua kunniaväkivaltaan ja -murhaan, koska nainen ikääntyessään alkaa olla yhä tyytymättömämpi mahdollisesti väkivaltaiseen liittoon ja eron vaatimus saattaa rikkoa "kunniakäsityksiä".
Yhteisölliseen tai heimokulttuurin pakkoavioliittoon liittyy olennaisesti myös lasten oikeudet, erityisesti tyttöjen oikeudet, sillä alaikäisiä tyttöjä naitetaan pakkoavioliittoon "ajoissa", jotta eivät ehtisi pilata suvun mainetta ja kunniaa.
Englantilaisten kokemusten perusteella 40 % avioliittoon pakotetuista on alle 18-vuotiaita ja 18 % miehiä. Pakkoavioliitto on siis mitä suurimmassa määrin lastensuojelukysymys. Suomessa lastensuojeluasiat eivät ole kovin hyvässä järjestyksessä, sen ovat tapaus Eerika ja Suomen saamat huomautukset YK:n lasten oikeuksien sopimuksen noudattamisen ongelmista.
Ilman kriminalisointia ja sosiaalipalvelujen parantamista ongelmaa ei saada hallintaan. Jostakin syystä oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (RKP) suhtautuu kriminalisointiin nihkeästi. Kriminalisointi antaisin selkänojaa myös maahanmuuttajayhteisöjen sisällä vastustaa pakkoavioliittoja. Maahanmuuttajanaiset ja -tytöt jotka nyt jo hakevat apua kaikenlaiseen heimopakottamiseen, joutuvat usein katkaisemaan kaikki suhteensa perheeseensä.
Aikuisena naisena on vaikeaa ymmärtää, miksi aikuinen mies tai jopa äijä haluaa vaimokseen 13–16-vuotiaan tytön. Siinä on selkeä pedofiilinen ajattelumaailman takana, sen sovinistisen näkemyksen lisäksi, että naiset ja tytöt ovat kauppatavaraa, jota miehet saavat käsitellä miten tahansa. Jos länsimaissa ei anneta selkeää signaalia siitä, että naisten ja tyttöjen oikeudet ovat ihmisoikeuksia omien maiden rajojen sisällä, eikä omia kansalaisia suojata pakkoavioliitoilta, niin on aivan turha puhua ihmisoikeuksista ja oikeusvaltioajattelusta kehitysyhteistyössäkään.
Olen katsellut silloin tällöin television romanitositeeveeohjelmia, jotka näyttävät olevan muotia Yhdysvalloissa ja Englannissa. Niissä romani- ja kiertolaistytöt menevät prameasti naimisiin alaikäisinä. Englannissa avioliiton alaikäraja onkin yllättäen 16 vuotta (vanhempien luvalla), mutta sarjassa on naitu alle 16-vuotiaitakin. Ohjelmista käy selvästi ilmi romani- ja kiertolaistyttöjen rajoitettu elämä. Suomessa romaneiden piirissä tuskin esiintyy alaikäisten avioliittoja, mutta romaninuorten on muuten aika vaikeaa murtautua perinteisestä kuvioista.
Perinteisesti supisuomalaisessa käsityksessä pakkoavioliitto on tarkoittanut sitä, että on ollut ns. pakko mennä naimisiin, kun morsian on jo siunatussa tilassa. Nykyisin tätä pakkoavioliittoa kai harvemmin esiintyy, mutta kyllä paksuksi hankkiutuminen lienee vieläkin joidenkin naisten tapa kiristää mies naimisiin. Ei ole kovin järkevä alku perhe-elämälle. Kuvastanee sitä "pakkoa" mikä naisilla on länsimaissakin hankkia mies ja/tai lapsia tai ei ole oikea nainen.
Lisätietoja:
