Juuri on käynyt
ilmi, että mahdollisesti kaksi alaikäistä turvapaikanhakijaa on
raiskannut 14-vuotiaan tytön Kempeleellä. Hallitus piti oikein
kriisikokousta sen vuoksi.
Kaikenlaiset
vihapuhesivustot ja some-keskustelut ovat jo pidemmän aikaa
täyttyneet ns. maahanmuuttokritikoiden (=rasistien) ”varmoista
tiedoista” kuin ”varmat päivät” konsanaan, että jokaisen
julkisuuteen tuleen tytön tai naisen raiskaamisen ja tapon tai
murhan takana on maahanmuuttaja/t tai ainakin
maahanmuuttajataustainen Suomen kansalainen. Vihanlietsonta on
saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että maahanmuuttajia ja heitä
puolustavia tutkijoita, virkamiehiä ja poliitikkoja uhkaillaan sekä
pakolaiskeskuksiin tehdään hyökkäyksiä. Samat ”sananvapauden”
puutteesta valittavat tahot uhkailevat ja jopa pahoinpitelevät
niitä, jotka ovat heidän kanssaan eri mieltä.
Tutkimuksista
tiedämme, että rasismi, fasismi, muukalaisviha, sovinismi,
naisviha, homofobia sekä juutalaisviha syntyvät samanlaisesta
vääristyneestä psyykkisestä ongelmasta, jota kutsutaan
splittingiksi. Näiden henkilöiden psyyke on siinä mielessä
jakaantunut, että heidän mielestään on olemassa se oikea
joukkue, oikeat ihmiset, joilla on oikeus hakata päähän
ali-ihmisiä. Nämä ali-ihmiset ovat kaikkien ongelmien syitä,
syntipukkeja kaikkeen siihen vääryyteen mitä nämä ”tosi
ihmiset” joutuvat kestämään. Siksi on hieman vaikeaa uskoa,
että nämä ns. maahanmuuttokriitikot (=rasistit), jotka ovat
alkaneet vaahtoamaan raiskauksien vaaroista, kun siihen on
syyllistynyt maahanmuuttaja, oikeasti olisivat ”naisten asialla”.
Se on yhtä todennäköistä kuin se, että Saudi-Arabian
kuningasperhe olisi ”naisten asialla”. Splitting-psyykkestä on
muuten hyötyä mm. kiduttajan hommissa, johon CIA koulutti
aikoinaan esimerkiksi Etelä-Amerikan diktaattorien pikku apulaisia.
Raiskaus on mitä
suurimmassa määrin piilorikollisuutta, jota ei siis koskaan
ilmoiteta poliisille. Joten, kun tarkastellaan raiskaustilastoja,
niin raapaista vain pintaa. Naiset eivät halua joutua
”raiskatuiksi” uudestaan oikeudenkäynnissä, jossa vastapuolen
asianajaja jauhaa soopaa koko rahan edestä esimerkiksi naisen
elämästä tai pukeutumisesta. Lisäksi julkisuudessa on ollut
esillä oikeuslaitoksen asenne raiskauksiin. Varsinkin Itä-Suomen
hovioikeus on tunnettu valkoisten supisuomalaisten heteromiesten
raiskaustuomioiden lieventäjä tai jopa kumoajana mitä
ihmeellisimmin perustein, kuten tuomitun pysyvän työpaikan vuoksi
tai uhrin liian kevyen vaatetuksen takia. Kun tästä naisliike
yritti nostaa keskustelua, niin missä ns. maahanmuuttokriitikot
olivat silloin? Vaikuttaa lähinnä siltä, ettei ”raiskausta”
ollut olemassakaan rasistien käsitteistössä, ennen kuin
julkisuuteen nousivat maahanmuuttajien tekemät raiskaukset.
Sellaistakin juttua on kuulunut, että kun on omasta takaa tarpeeksi
rikollisia, niin ei niitä tarvitse enää muualta tuoda. Niinpä,
kun ne mamut vievät jo naiset, työpaikat, rahat ja asunnot, niin
rikoksia ne ei sentään saisi viedä. ”Omilla” kun on etuoikeus
raiskata ja tappaa ”omia” ….Kuulostaa jotenkin tutulta tässä
ns. kunniamurha-viitekehyksessä.
Naisen vaarallisin
paikka on tunnetusti oma koti: Liki 60% naisiin kohdistuvista
henkirikoksista tapahtuu omassa kodissa ja yleisin tekijä on
naisen oma (ex) mies tai (ex)seurustelukumppani, joskus myös muu
sukulainen. Työttömät tappavat eniten ja yleensä mukana on
vahvasti kuningas alkoholi tai muut päihteet. Naisen tappaja on 90
%:sesti tuttu ihminen ja vain noin 10 % on ulkona tapahtuvia
tuntemattoman hyökkääjän henkirikoksia. Tapot ja murhat jäävät
harvemmin ilmoittamatta, osa katoamisista voi olla kuitenkin myös
henkirikoksia.
Tilastoituja ja
ilmoitettuja raiskauksia tekevät eniten nuoret, alle 30-vuotiaat
suomalaismiehet. Suurin osa raiskausrikokseen syyllistyvistä elää
alle 2 500 euron
vuosituloilla. Jos raiskaaja ole suomalainen, hän
on todennäköisesti muualta Euroopasta tai Aasiasta. Kriminologian
ja oikeuspolitiikan instituutissa suunnittelijana työskentelevän
Hannu
Niemen mukaan arviolta 0,2–2 prosenttia väestöstä
joutuu yhden vuoden aikana jonkinlaisen
seksuaalirikoksen kohteeksi,
eli se merkitsee noin 50 000– 100 000 uhria vuodessa.
Poliisille
ilmoitetaan raiskauksia kuitenkin vain noin 1000 vuodessa, joista
noin 100– 200 on ulkomaalaistaustaisien tekemiä. Maahanmuuttajien syyllisyysaste on korkea, jopa 20 % ILMOITETUISTA
raiskauksista. Mutta kun otetaan huomioon piilorikolllisuus, vaikkapa
arviolta 50 000 raiskausta vuodessa, niin saadaan laskelma, jonka
mukaan maahanmuuttajien osuus on 0,5 % luokkaa. Maahanmuuttajien
osuus Suomessa on alle 5 %. Raiskauksien osalta virallinen tilasto ei
kerro mitään todellisesta tilanteesta, toisin kuin henkirikosten
osalta.
Henkirikoksien
osalta maahanmuuttajatausteisten henkilöiden rikollisuusaste on
kutakuinkin samalla tasolla kuin syntyperäisten suomalaisten, mutta
eräissä etnisissä ryhmissä – vietnamilaiset, albaanit ja kurdit
– on ollut selvästi korkeampia rikostasoja vuosina 2003–2012
kuin mitä osuus väestöstä antaisi ymmärtää. Kyse voi tässäkin
olla osin otantaharhasta, sillä jos suhteellisen pienessä
etnisessä ryhmässä pitäsi suhteessa väestöön tehdä 0,1-0,5
henkirikosta vuodessa, niin yksikin henkirikos vaikka joka toinen
vuosi nostaa ko. ryhmän ”rikollisuustason” korkeaksi, tappoja
kun ei voi tehdä desimaalein. Henkirikoksia tehdään noin 100
vuodessa. Luotettavaa tilastotietoa etnisten ryhmien
henkirikollisuustasosta saadaan vuosikymmenten aineistosta. Se on
selvää, että ulkomaalaistaustaiset eivät yleensä tapa kännissä,
vaan mustasukkaisuudesta ja/tai rahan vuoksi.
Ns.
maahanmuuttokriitikoilla (=rasisteilla) on tapana vaahdota, että
tilastot osoittavat, että mamut raiskaavat useammin tai jopa enemmän
kuin supisuomalaiset. He ovat niin muukalaisvihansa sokaisemia, että
eivät halua eivätkä kykene ymmärtämään sitä suurta
tilastoharhaa, mikä TILASTOITUIHIN raiskauksiin liittyy. Kun näille
samoille ”naisista huolissaan” oleville suoraselkäisille,
valkoisille, lihaasyöville ja autoileville heteromiehille toteaa,
että tilastojen mukaan miehet tekevät noin 90 % rikoksista ja että
suomenkieliset miehet syyllistyvät henkirikoksiin neljä kertaa
useammin kuin suomenruotsalaiset, alkavat tilastot yhtäkkiä
”valehdella”.
Kenenkään tekemiä
raiskauksia ei voi puolustella eikä peitellä. Toivottavaa on, että
poliisi ja oikeuslaitos alkaisi suhtautua asian vaatimalla
vakavuudessa raiskausrikoksiin. Turvapaikanhakijat, jotka
syyllistyvät vakaviin rikoksiin pitää karkoittaa. Mutta kaikkiin
rikollisiin pitää suhtautua samalla tavalla, niin julkisuudessa
kuin oikeuslaitoksessa. Rikos on rikos, vaikka voissa paistaisi.
Rikollinen on yksilö, ihminen, eikä hänet viiteryhmänsä;
maahanmuuttajat, ruskeasilmäiset, heterot, valkoiset työttömät,
isot naiset, kaljut tai ortodoksit.
Lähteitä:
Martti Lehti.
Henkirikoskatsaus 2014. Oikeuspoliittinen
tutkimuslaitos
.
Martti Lehti.
Henkirikoskatsaus 2015 . Helsingin yliopisto,
valtiotieteellinen
tiedekunta, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti
https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/154148/Katsauksia_1_2015_Henkirikoskatsaus_2015.pdf?sequence=4
Ella Mikkola.
"Eläkeläiset raiskaavat yrittäjiä enemmän" ja muita
totuuksia raiskauksista. Näkökulmat 5.7.2015 klo 19:20 | päivitetty
6.7.2015 klo 17:39
