Ns. kunniamurhat ovat islaminvastaisia

Ihmisoikeusaktiivi ja toimittaja Rana Hussein sanoo suoraan abudhabilaiselle englanninkieliselle lehdelle The National ( 3.12. 2016) antamassaan haastattelussa, että ns. kunniamurhat ovat islaminvastaisia.

Nyt myös jordanialainen Iftaan virasto, joka on vastuussa uskonnollisista julistuksista on antanut ensimmäisen fatwan, jolla kielletään naisten tappaminen kunnian nimissä. Fatwan mukaan ns. kunnianmurhat ovat sharian vastaisia ja niitä kuvataan kauheimmiksi rikoksiksi. Nettisivulla julkaistun fatwa on vastaus kansalaisten kyselyihin islamin suhteesta ns. kunniamurhiin.

Jordaniassa noin 20 naista joutuu ns. kunniamurhan uhreiksi joka vuosi. Rana Husseini, Murha kunnian varjolla (Murder on Name of Honour) -kirjan kirjoittaja toteaa fatwan olevan askel oikeaan suuntaan. Hänen mukaansa tämä askel olisi pitänyt ottaa jo kauan sitten, koska se tekee selväksi, että ns. kunniamurhat eivät liityy islamiin.

Husseinin mukaan fatwa toivottavasti lopettaa ns. kunniaväkivallan. Lisäksi tarvittaisiin lainsäädäntöä, joka koventaisi nykyisin helpolla ns. kunniamurhasta pääsevien tuomioita. Jordanian rikoslain 98 artiklan mukaan intohimorikoksista saa alemman tuomion. Rikoslaki sallii myös alemman tuomion, jos mies havaitse vaimon tai naispuolisen sukulaisen tehneen aviorikoksen.

Lisätietoja (englanniksi):

http://www.thenational.ae/world/middle-east/jordan-says-honour-killing-is-against-islam#honourkilling#vaw

http://www.aliftaa.jo/DefaultEn.aspx

Naisvihaa, lutkailua vai normijuttuja?

Yhdysvaltain presidentinvaalien tarinat, puheet ja tapahtumat ovat nostaneet esille kysymyksen siitä, kuinka olennaista asiassa oli naisvihamielisyys ja kuka sitä on esittänyt. Mikä ylipäätään on naisen asema ideologisista ja uskonnollisista hihhuleista kuuluisassa suuressa liittovaltiossa?

Psykopaatiksi usean psykologian tutkijan arvioima Donald Trump on avoimesti kehuskellut sitä, miten hän voi kähmiä naisia, koska on rikas ja kuuluisa. Hänen vaimonsa ovat ja ovat olleet nuoria mallityttöjä, joiden tärkein tehtävä on ollut näyttää hyvältä Donaldin vieressä ja kasvattaa lapsia. Miehet sen sijaan menevät tulevat. Menneen maailman malli siis.

Hillary Clinton puolestaan teki vahvasti työtä aikoinaan poliitikkopuolisonsa saamiseksi ensin kuvernööriksi ja sitten Valkoiseen taloon. Hän otti siis tyypillisen naisen aseman miehen takapiruna vaikka onkin korkeakoulutettu. Hillary puolusti ilmeisen holtitonta Billyään, joka hyppeli sängystä toiseen jo kuvernööriaikoinaan. Hän puolusti ja puhui puppua, kunnes Billyn on pakko tunnustaa ainakin osatotuus. Johtavissa asemissa olevat miehet ovat usein narsisteja ja heidän käsityksensä mukaan naiset ovat vapaata riistaa. Toisaalta on olemassa joukko nuorehkoja naisia, joita valta ja raha vetää puoleensa, oli mies minkälainen kusipää tahansa.

Hillary valitsi hyvin perinteisen tien, vaikka hän päätti ryhtyä ensin kuvernööriksi ja sitten pyrkiä presidentiksi. Siinä välissä hän sai vetoapua istuvalta presidentiltä päästyään ulkoministeriksi. Hän ei antanut kenkää petturimiehelleen ja ryhtynyt elämään omaa itsellistä elämää, niin kuin oikeasti emansipoitunut nainen olisi tehnyt. Hillary todennäköisesti laski, että Billyn ja osin hänen omilla avuillaan he pystyisivät luomaan niin paljon merkittäviä suhteita ja hankkimaan niin paljon rahaa, että presidentinvaalikampanja sujuisi sutjakkaasti. Hillaryn kampanjaa rahoittivat kaikki keskeiset suurteollisuuden edustajat, kuten suurimmat lääketehtaat, Big Pharman yritykset. Hillary jäi nalkkiin perinteiseen poliitikon ja naisen rooliin, ilman miestä ja korruptiivisia rahoja ei ura etenisi. Hän ei nuorempana olisi edes uskaltanut haaveilla, että olisi ryhtynyt Billyn sijaan kuvernööriksi ja sitten kohti Valkoista taloa.

Menneisyyttä katsellen Hillary todennäköisesti laski oikein. Vain pohjoismaissa on valittu naispresidenttejä ja pääministereitä, jotka eivät ole olleet jonkun merkittävän miehen vaimoja, leskiä tai tyttäriä. Nykytilanteessa Hillary laski väärin, koska petturimiestään naurettavuuteen asti puolustanut ja perinteiseen demokraattien ja republikaanien vaalirahakorruptioon sotkeutuminen teki hänestä epäluotettavan edistyksellistä politiikkaa kaipaaville naisille ja miehille. Siksi ikäpresidentti Bernie Sanders oli niin suosittu etenkin demokraatteja perinteisesti äänestävien nuorehkojen naisten keskuudessa, jotka pitivät Hillary Clintonia korruptoituneena kantturana. Joidenkin arvioiden mukaan Bernie Sanders olisi voinut voittaa Donald Trumpin presidenttikisassa, koska hän edusti muutosta.

Donald Trump yllytti kampanjassaan mustaan presidenttiin ja vakavasti otettavaan naisehdokkaaseen sekä erilaisiin vähemmistöihin kohdistuvaa loanheittoa, joka oli ilmeisen seksististä, rasistista, naisvihaista ja islamofobista. Tämä antoi hänen heikosti koulutetulle valkoisille konservatiivisille mustasta presidentistä, homoliitoista ja naispresidenttiehdokkaasta mielensä pahoittaneille avoimen valtakirjan harjoittaa rasismia, seksismiä, naisvihaa ja islamfobiaa mm. vaatimalla Hillary-huoraa vankilaan.

Trumpille törkyretoriikka ei ole henkilökohtaista, se on vain bisnestä: ”It's not personal it's just business.” Hän ei siis välttämättä edes ajattele siten kuin mitä hän puhuu ( ja on välillä vaihdellut kantojaankin), mutta kun rasismi, seksismi, naisviha ja islamofobia uppoaa valkoisen kansan ”syviin riveihin”, niin sitä käytetään bisneksen edistämiseen. Helppoa ja yksinkertaista. Ongelma on vain se, että hänen ”syvien rivien” kannattajat eivät ymmärrä retoriikan ja todellisten ajatusten välistä eroa.

Vaikka dokumentaristi, demagogi ja tietokirjailija Michael Moore on todistellut, ettei enemmistö yhdysvaltalaisista ole kovin konservatiivisia – mitä toisaalta osoittaa se, että Hillary Clinton sai selvän enemmistön äänistä presidentinvaaleissa – niin maassa on suuria konservatiivisia keskittymiä, jotka ratkaisivat, kun vaalijärjestelmän mukaan valitsijamiehet saadaan osavaltioittain. Yhdysvaltain vaalijärjestelmä estää kansan enemmistön tahdon toteutumisen vaaleissa.

Suomessa persujen konservatiivisimmat edustajat ovat avoimesti iloinneet Trumpin voittoa. Hieman epäselväksi on jäänyt se, mikä Trumpin vaalivoitossa oli hienointa: populismi, rasismi, naisviha, konservatiivinen käsitys naisen asemasta perheessä vain islamofobia, vai kaikki yhdessä? Miksi ylipäätään suomalaisten pitäisi fanittaa vieraan valtion presidenttiehdokasta tai presidenttiä? Eikö persujen mukaan pitäisi olla kiinnostunut vain suomalaisesta menosta? Soinia mukaellen, mitä vikaa on rasisteissa ja sovinisteissa?

Yhdysvaltojen kaltaisessa suuressa liittovaltiossa ykkösjohtaja valitaan pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan eli sellainen, joka tyydyttää konservatiivisia keskittymiä syystä tai toisesta. Vaikka musta mies oli valittu maassa presidentiksi, se ei ole avannut ovea eikä murtanut lasikattoa naispresidentin tieltä – osin myös siksi, että ns. tosimiehet (ne viattomat valkoiset heterot) ovat joutuneet sietämään 8 vuotta tummahipiäistä presidenttiä, joten ei helvetissä nyt enää jatkoksi mitään akkaa.

Kuten Noam Chomsky todistaa Sielunmessu amerikkalaiselle unelmalle -dokumentissa (Requiem for the American Dream: Noam Chomsky ja amerikkalaisen unelman romahdus) Barack Obaman vaalikampanja oli tehokas mainostoimiston luomus, eikä hän saanut juuri mitään aikaiseksi presidenttikausillaan. Hän ei esimerkiksi lakkauttanut Quantanamota vaikka lupasi. Samassa dokumentissa valaistaan sitä, miten Yhdysvalloista on tullut uudelleen villi länsi, jossa käydään kaikkien ryhmien sotaa kaikkia vastaan ja yhtiövallassa tuloerot ovat räjähtäneet käsiin.

Populismi alkaa rehottaa nimenomaan yhteiskuntien ja yhteisöjen hajoamisesta. Populismi ei ole koskaan edistyksellistä, se on aina konservatiivista, taaksepäin katsovaa ja haikailevaa sekä kaikkea uutta, outoa ja erilaista vieroksuvaa, pelkäävää ja vihaavaa. Nykyisessä populismia ruokkivassa ilmapiirissä ei naisehdokkaalla ollut mahdollisuuksia Yhdysvaltain vaaleissa. Myös Euroopassa alkaa olla yhä hankalampaan naisten laajamittaisempi osallistuminen politiikan huipulle. Tai ainakin niiden naisten, jotka ajattelevat omilla aivoillaan, joita poliittisen eliitin hyvä veli -verkostot eivät ole koskaan katsonut hyvällä, eivätkä ole nostaneet merkittäviin asemiin.

Suomenkin eduskunnassa on aivan liikaa söpöjä tai muuten sopivia, tyhjäpäisiä naiskansanedustajia, jotka ovat päässeet sinne vain siksi, että ovat täyttäneet ”naiskiintiötä”. Eniten heitä on persuissa, kokoomuksessa, keskustassa ja demareissa. Järjestelmä ei tykkää ”liian” älykkäistä ja itsenäisistä naisista, sillä heitä kuvataan vaikeiksi akoiksi. Miehet sen sijaan ovat ”linjavetäjiä” ja visionäärejä esitellessään vaikka kuinka päättömiä omia tai muiden ideoita ja näkemyksiä. Politiikka ei kokonaisuudessaan vedä puoleensa kansakunnan viisaimpia ja älykkäämpiä, eikä se johdu palkkauksesta, vaan pelin politiikasta, jossa trumppailaan, pelaillaan ja pelleillään, eikä hoideta ns. yhteisiä asioita. Politiikka vetää siksi puoleensa narsisteja, psykopaatteja ja niitä, joiden ainoa toivo sosiaaliseen nousuun on jäsenkirja ja poliittinen virka jossain. Siksi ei Suomen eduskunnan mieskansanedustajistakaan ole kokonaisuudessa kovin hyvää sanottavaa, mikä kulminoituu esimerkiksi jokaviikkoisessa tosi-TV:ssä, jota kutsutaan myös eduskunnan kyselytunniksi.

Naiskansanedustajien tyhjäpäisyys ei merkitse yleensä alhaista älykkyysosamäärää, vaan sitä, että perinteiseen naisrooliin sopii se, että esittää sopivasti tyhmää, koska se on tapa manipuloida miehiä ja edistää uraa, ja että ei ota asioista kunnolla selvää asioista, koska isot pojat tekevät sen. Nämä tyhjäpäiset naiskansanedustajat ovat opetelleet tiettyjä oman puolueensa sisäpiirin hyväksymiä fraaseja ja ”totuuksia”, joihin he ehkä uskovatkin. Toisaalta, miksi vaivata päätään, koska hieman tyhmänä naiskansanedustaja pärjää paremmin. Pääsee ministeriksi ja korkeisiin virkoihin. Omilla aivolla ajatteleminen johtaa konfliktiin puoluejohdon kanssa. Siksi naisministeri lentää helpommin virastaan, kun kriisin aika koittaa. Sen kokivat niin Anneli Jätteenmäki (kesk.) kuin Arja Alho (SDP). Jos olisivat ajatelleen paremmin omilla aivoillaan, olisivat osanneet varautua selkään puukottamiseen. Mutta ehkä heistä ei olisi tullut ministereitä, jos olisivat ajatelleet itse ”liikaa”.

Suomalainen poliittinen kulttuuri on naisvihamielisempi kuin muissa pohjoismaissa, jossa naisia on ollut ns. raskaiden salkkujen haltijana, pääministereinä, talousministereinä, teollisuusministereinä....Norjassa oli aikoinaan kaikkien suurimpien puolueiden puheenjohtajina nainen; he keskustelivat tiukasti talous- ja yhteiskuntapolitiikasta vaalikeskusteluissa. Vaikka Suomessa on tapana aina muistella, miten meillä on ollut naispresidentti ja naiset ovat saaneet äänioikeuden niin aikaisin, niin kekkoslovakialainen äijäkulttuuri on vallalla politiikassa. Tätä ilmentää myös suomalaiset työmarkkinat, jotka ovat pohjoismaiden sukupuolittuneimmat naisten ja miesten töihin. Siksi ei ole varsinaisesti merkitystä todellisen tasa-arvon kannalta sillä, montako naista istuu eduskunnassa, vaan minkälaisia naisia ja miehiä siellä on. Populisti-konservatiivit ovat aina kaikenlaisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tiellä sukupuolesta riippumatta. Tasa-arvoa oikeasti ja rehellisesti kannattavat miespoliitikot ovat tarpeen asioiden edistämiseksi. On huolestuttavaa esimerkiksi se, kuinka paljon ulkonäköirvailua, huorittelua ja lutkittelua nuoret tytöt joutuvat nykyisin sietämään, vaikka Suomi on ”tasa-arvon mallimaa”.

Palatakseni Donald Trumpiin ja hänen vaalikampanjansa luomaan populistis-rasisti-naisvihaiseen ilmapiirin, joka heijastuu jossain määrin muuallekin maailmaan – mutta ei niin kuin persujen raiskaajatyömies Putkonen lepakoineen luulee, sillä hallitusvastuu tekee aina tehtävänsä populistipuolueille (ns. Endlösung). Jos Trump on psykopaatti, mikä on todennäköistä, hän ei pysy housuissaan. Älykkäänä psykopaattina ja patologisena valehtelijana hän osaa esittää ajoittain ihan järkevältä vaikuttavaa ihmistä, mutta viime kädessä kontrolli pettää ja tulemme näkemään erinäköisiä kähmintä, pettämis- ja seksuaalisen häirinnän episodeja – rasistisista, sovinistisista ja islamofibisista lausunnoista puhumattakaan. Se ei taasen tiedä mitään hyvää naisten aseman kannalta.

Ei olisi mikään ihme,  jos vapaamielinen ja edistyksellinen Kalifornia eroaisi oikeasti Trumpin Yhdysvalloista. Vaikka Trump joutuu kääntämään kelkkaansa ns. reaalipolitiikan osalta saadakseen republikaanien enemmistön taakseen, hänen ”it's just business”- vaalikampanjansa avasi naisvihaisen ja rasististisen Pandoran lippaan, jolloin rasismi, naisviha, sovinismi ja islamofobia on ihan jees. Siksi ei ole samantekevää minkälaista demagogista vaalikampanjaa harjoitetaan bisneksen eli vaalivoiton vuoksi. Se jättää aina jälkensä yhteiskuntaan. Ulkoministeri Soini piti Trumpin vaalikampanjaa vallan mainiona, mikä ei hämmästytä, koska kyseessä on perustrumpilaisen Suomen republikaanipuolueen puheenjohtajan lausunto. Keski-iän ylittäneenä suomalaisnaisena vaan ihmettelee sitä, milloin niitä kelloja käännettiin Suomessakin takaisin 1950-luvulle.


Ps. Trump on mahdollisesti perumassa jopa puheensa Obamacaren lakkauttamisesta.

Dok: Requiem for the American Dream

1 h 12 minto 3.11.20162 kk 19 pv 13048 katselua

(USA, 2015) Noam Chomsky, eräs aikamme älyköistä, ruotii amerikkalaisen unelman romahduksen syitä. Niitä ovat mm. demokratiaa nakertava eriarvoisuus sekä rahan ja vallan keskittyminen.

http://areena.yle.fi/1-3319316

Kunniakäsitykset ja väkivalta

”Mulla on pelkona, et isä näkee, mut mun isäl taas, et mitä jos muut näkee.”

Ihmisoikeusliitto on julkaissut uraauurtavan tutkimuksen ns. kunniaväkivallasta. Kunnian nimissähän sitä väkivaltaa perustellaan, vaikka kyseessä yhteisöllinen, häpeällinen tapa. Koska nimitys on vakiintunut, tässäkin blogissa on käytetty nimitystä yleensä kuitenkin etuliitteenä ns. Raportissa on käytetty lähteenä Murha kunnian varjolla -kirjan kirjoittajaa, ihmisoikeusaktiivia ja toimittajaa Rana Husseinia.

Ihmisoikeusliiton Kunniakäsitykset ja väkivalta -raportin johtopäätös on paljon puhuva:

”Selvityksen johtopäätös on, että suomalaisilla viranomaisilla ja ammattilaisilla on yleissesti ottaen riittämättömät tiedot kunniaan liittyvän väkivallan yhteisöllisistä erityispiirteistä ja siihen puuttumisesta. Viranomaisten osaaminen on vaihtelevaa, vaikka yksittäisillä viranhaltijoilla osaamista jo on. Selvityksessä painotetaan, että valtion vastuulla on kehittää kunniaan liittyvän väkivallan vastaista työtä siten, että sille altistuvia ihmisiä pystytään auttamaan nykyistä tehokkaammin.”

Kuten ihmisoikeusaktiivi ja toimittaja Rana Husseini kertoi Suomessa käydessään, niin Ison-Britannian poliisilla on aikoinaan myös huono tunnistamiskyky ns. kunniaväkivaltaa kohtaan, mutta kouluttamalla brittipoliisit ovat alkaneet löytää ns. kunniaväkivallan ominaisoireet. Husseini on ollut mukana kouluttamassa englantialaisia viranomaisia.

Raportissa todetaan, että ns. kunniaväkivalta on monimutkainen ilmiö, joka liittyy sukupuoleen, sukupuolittuneeseen valtaan, kulttuuriin käsitykseen kunniasta sekä yhteisöjen sisäisiin ja sukupolvien välisiin suhteisiin. Vaikka ns. kunnianväkivaltaa esiintyy eniten Aasian ja Afrikan yhteisöllisissä kulttuureissa, voidaan sanoa, että Suomessakin on omat vähemmistönsä, kuten vanhoillislestadiolaiset ja romanit, joiden keskuudessa esiintyy kunniaan liittyvän väkivallan piirteitä sisältävää yhteisöllisen kunnian ylläpitämiseen tähtäävää painostusta ja väkivaltaa. Ns. huono kulttuuri, kuten noitavainot, rasismi ja ns. kunniaväkivalta elävät yleensä syvimmin huonosti koulutettujen, köyhien ja syrjäytyneiden keskuudessa. Olennaista on koko suvun sivistystaso. Vaikka esimerkiksi perheen isä olisi koulutettu ja sallisi tyttärelleen tai pojalleen ”vapaamielisyyttä”, niin muu suku voi painostaa, ja yhteisöllisessä kulttuurissa suvun ja varsinkin omien vanhempien vastustaminen voi olla todella vaikeaa.

Raportissa korostetaan ettei miltään maantieteelliseltä alueelta, yhteiskunnasta tai kulttuurista tulevat eivät automaattisesti ajattele kunniasta samalla tavoin, vaan yksilöt ja perheet suhtautuvat kunniakäsityksiin monin tavoin. Mitään tietoa ns. kunniaväkivallan suhteellisesta osuudesta maahanmuuttajataustaisilla Euroopassa vs. alkuperämaassa ei ole olemassa, mutta toinen puheenaiheena ollut huono kulttuurinen tapa, naisten sukupuolielinten silpominen on tiettävästi vähentynyt Euroopassa verrattuna alkioperämaihin kampanjoiden avulla. Myös naisten sukupuolielinten silpominen tai vanha kiinalainen naisten jalkojen sitominen liittyvät ns. kunniaan ja naisten alistamiseen. Tiedot Isosta-Britanniasta kertovat hieman huolestuttavasti, että kunnia-ajattelua esiintyy kattavan brittiselvityksen mukaan myös jopa asuneiden neljännen polven maahanmuuttajien parissa. Huomattavaa on se, että kunnia-ajattelua esiintyy myös ilman, että se kärjistyisi kunniaan liittyväksi väkivallaksi. lmiötä voisi myös verrata siihen, miten helposti seksuaalisesti vapaamielinen nainen saa huoranimityksen ja miten usein (ex)vaimonsa pahoinpitelevä tai tappava suomalainen mies kutsuu häntä huoraksi. Nimittelyt eivät suoraan johda tekoihin, mutta ne ruokkivat tietynlaista ajattelua.

Raportissa todetaan, että sekä totuuteen pohjautuvat että perättömät huhut voivat turmella perheen tai tytön maineen ja johtaa kontrollin koventumiseen ja jopa fyysiseen väkivaltaan. Haastatellut kertovat, että vaikka sallitun käyttäytymisen rajat olisivat perheen sisällä väljemmät, voi ulkopuolisten yhteisön jäsenten perheeseen kohdistama paine saada perheenjäseniä käyttämään väkivaltaa perheen maineen säilymiseksi.

”Painostusta tulee perheen isään tai veljeen, koska ikävä kyllä, katsotaan, että jos

ja kun jonain päivänä tyttö seurustelisi tai harrastaisi seksiä jonkun kanssa ennen

avioliittoa, vaikka mä en tykkää käyttää tätä termiä, mutta katsotaan se henkilö

huoraksi, sen takia perhettä ei kunnioiteta. ”

Kunniaväkivalta-aiheesta raportissa haastatellut maahanmuuttajataustaiset henkilöt kuvasivat, ettei väkivaltainen käyttäytyminen johtunut useinkaan vain ns. kunnia-ajattelusta tai kulttuurista, vaan väkivaltaa harjoittavan mielenterveys- ja päihdeongelmista. Eräs haastateltu kuvasi isäänsä ”narsistiseksi ja sairaaksi ihmiseksi” ja väkivallan johtuvan sekä ”kulttuurista” että siitä, että ”isällä on päässä vikaa”. Väkivaltainen käyttäytyminen myös tunnetusti ”periytyy”. Hakatusta lapsesta tulee aikuisena paljon todennäköisemmin väkivaltainen kuin sellainen, jonka ”kasvattamiseksi” ei ole käytetty voimaa.

Raportin loppussa esitetään lukuisia toimenpiteitä mm. avioliittoon pakottaminen on kriminalisoitava erillisenä rikosnimikkeenä. Myös ulkomaille houkutteleminen pakkoavioliittoa varten on kriminalisoitava, kuten Istanbulin sopimus edellyttää. Lisäksi on arvioitava perusteellisesti mahdollisuudet avioeroprosessin helpottamiseen ja nopeuttamiseen pakkoavioliittotapauksissa ja lyhytkestoisen pakkoavioliiton mitätöintiin ilman avioeroprosessia. Avioliittoon pakottamisen määrittäminen rikokseksi näyttää olevan todella vaikeaa Suomen hallituksille.

”Ty t ä r   on sellanen, joka aina tulee kotiin koulun jälkeen laittamaan ruokaa. Et sille

opetetaan nuoresta asti tällaset kodinhoitoasiat. Ja sillä niinku sen arvo sit mitataan.

Ja sit sen lisäks, okei, se opiskelee. Ja sit ku hän on saanu tutkintopaperinsa ulos, ni

se viedään [lähtömaahan] ja tehään naimakaupat. Ja se on niinku hyvä perhe. Ja sit se

poika taas, se saa tehä mitä se haluaa, ei sille oo mitään rajotteita, koska eihän se sitä

perheen kunniaa niinku pidä.”

 Nykyinen hallitus toivoo politiikallaan äitien jäävän kotiin hoitamaan lapsia. Halituksessa istuu ainakin kaksi ministeriä, joiden mielestä  on oikein ja kohtuullista, ettei naisesta voi tulla pappia. Voi  kysyä, kuinka kaukana ns. kunniakulttuurista varsinkin nykyisen hallituksen käsitys naisen ja tyttären asemasta on?

Lisätietoja:

Raportti:

https://ihmisoikeusliitto.fi/wp-content/uploads/2016/06/Kunniak%C3%A4sitykset-ja-v%C3%A4kivalta_B5_netti-002.pdf

Nettisivusto:

https://ihmisoikeusliitto.fi/kunniaan-liittyvaa-vakivaltaa-esiintyy-myos-suomessa/

Naisen vaarallisin paikka on oma koti

Naisia on aina peloteltu menemästä kodin ulkopuolella, koska siellä kuulema vaaraa vaanii naisia kohtaan. Kyseessä on ollut miesten harjoittama naisten elinpiirin rajoittaminen, johon syyllistyvät sekä ne, jotka naisia ahdistelevat kodin ulkopuolella että ne miehet, jotka katsovat asiakseen ”valvoa naisten turvallisuutta”. Suomessa naisia – ainakaan supisuomalaisia – eivät saata miespuoliset sukulaiset kodin ulkopuolella, mutta esimerkiksi puolisot voivat vahtia tai valvoa esimerkiksi kuljettamalla autolla ovelta ovelle ja varmistamalla, että nainen todella menee sinne minne on sanonut menevänsä. Nämä ”mustasukkaiset” miehet ovat usein naista kontrolloivia ja pahoinpiteleviä, jotka saattavat ihan vakavissaan uskoa ”suojelevansa naista”.

Tosiasiassa nyky-Suomessa naisen vaarallisin paikka on koti, ja todennäköisin naisen ahdistelija, pahoinpitelijä, raiskaaja tai tappaja on hänen nykyinen tai entinen poikaystävä tai avio/avomies. Vuosien 2003–2013 aikana naisuhreista omassa kodissaan oli surmattu 56 prosenttia, miehistä vain 33 prosenttia. Vain 20 % naisista tapettiin julkisessa tilassa (katu,tori, puisto jne.), muutoin muissa yksityisissä tiloissa (toisten kotona) tai puolijulkisissa tiloissa, kuten työpaikalla. Naisurhien tappajista 60 % oli naisen nykyinen tai entinen avo/aviomies, 8 %:ssa surmaaja on ollut oma lapsi. Miesuhrien yleisin surmaaja ( 67%) on jokin tuttava, yleisimmin siis ryyppykaveri. Noin 2 % tapetuista naisista oli myös raiskattu. Naisilla on liki kolminkertainen riski joutua tapetuksia avoliitossa kuin avioliitossa, yksin asuvana tai yksinhuoltajana. Ehkäpä kyse on eräästä avoliiton alalajista, jossa muutetaan yhteen nopeasti (taloudellisista syistä tai asunnon vuoksi) ja ollaan yhdessä, vaikka liitto on huono.

Suomenkielisillä (yleensä siis mies) on neljä kertaa suurempi riski syyllistyä henkirikokseen kuin suomenruotsalaisilla, mikä on todella hämmentävää. Eivätkö suomenkieliset miehet ole kotoutuneet vieläkään Suomeen? Onko suomenruotsalainen keskustelukulttuuri väkivallattomampaa? Vai johtuuko ero viinankäytön tavoilla tai sosiaaliluokalla, sillä rikokset ja myös henkirikokset kasaantuvat alkoholisoituneille, pienituloisille miehille? Vai mistä on kyse? Suomenruotsalaisten pahoipitelyrikostaso ja raiskausrikostaso on myös selvästi alhaisempi kuin suomenkielisten.

Kokonaisuutena vieraskielisten (maahanmuuttajien) henkirikostaso on alhaisempi kuin suomenkielisten suomalaisten, mutta joukosta erottuvat tietyt ryhmät kuten aasialaiset, joiden henkirikostaso on kaksikertainen suomalaisiin nähden. Se mistä ns. maahanmuuttokriitikot jaksavat jauhaa on tiettyjen ryhmien korkea raiskausrikostaso, kuten afrikkalaisten ja lähi-idästä tulleiden 10-15 -kertainen raiskausrikostaso verrattuna suomenkielisiin. Kyseessä on osin tilastoharha, koska se perustuu ilmoitettuihin raiskauksiin ( ehkä vain alle 10 %:iin todellisesta raiskausmäärästä) ja koska suhteellisten pienien etnisten ryhmien rikosmäärät ovat todella pieniä, jolloin otanta on niin pieni, että tarkkuusvirhe on suuri. Jos ilmoitettuja raiskauksia on 1000 vuodessa ja niistä kahteenkymmeneen prosenttiin on syyllistynyt maahamuuttajataustainen eli 200, ja niistä esimerkiksi 20 on jonkin etnisen ryhmän osuus, niin tilastovirhettä syntyy vahvasti sillä alle 100 otantoja ei saisi olla olenkaan, kun osuuksia ja riskejä ryhdytään laskemaan. Selvä enemmistö ilmoitetuistakin raiskauksista on edelleenkin supisuomalaisten miesten tekemiä. Sinänsä on huolestuttavaa, että erot ovat eri ryhmien välillä niin suuret, joten sen takana on oltava oikeasti joitakin tekijöitä.

Kuten Tampereen yliopiston Lähi-idän ja islamin tutkija Susanne Dahlgren on todennut kommentoidessaan ns. taharrush gamae eli joukkokähmintäilmiötä, yhteiskunnassa, jossa seksuaalisuus on tukahdutettua, se että pääsee vähän hipaisemaan naista, voi tuntua kiihottavalta. Joukkoahdisteluilmiössä halutaan Dahlgrenin mukaan osoittaa naiselle tämän paikka, joka ei ole julkisessa tilassa. Ilmiötä esiintyy monissa kulttuureissa, mutta uskonnon kanssa sillä ei ole tekemistä, sillä esimerkiksi Intiassa tapahtuvat naisten joukkoraiskaukset ja usein pahoinpiteleminen hengiltä ovat osa tätä ”naiset pois julkisesta tilasta” ilman miespuolista esiliinaa -ilmiötä. Julkinen tila kuuluu ilmeisesti Suomessakin miehille, koska katupartiopojat hermostuvat vain siitä, mitä tapahtuu julkisessa tilassa eivätkä ollenkaan siitä, mitä tapahtuu kodin seinien sisäpuolella, joten he haluavat ryhtyä suomalaisten naisten esiliinoiksi kaupunkien kaduilla.

Raiskaus ja perheväkivalta ovat mitä suuremmissa määrin piilorikollisuutta, joka ei näy missään tilastoissa. Joidenkin uhritutkimuksien arvioiden mukaan Suomessa tapahtuisi vuosittain noin 15 000 raiskausta, joita ei koskaan ilmoiteta poliisille. Ilmoitettuja raiskauksia tapahtuu noin 1000 vuodessa. Suomalaiset missit antavat todella huonoa esimerkkiä, kun eivät ilmoita poliisille pahoinpitelyjään, valittavasti. Nyt kun ”maahanmuuttokriitikkojen” esille nostamat maahanmuuttajien puskaraiskaukset ovat tehneet naisiin kohdistuvasta väkivallasta puheenaiheen, ja ehkäpä poliisi ja oikeuslaitoskin alkavat suhtautua asiaan vakavasti, niin on entistä tärkeämpää tehdä rikosilmoitus jokaisesta seksuaalisesta ahdistelusta, vainoamisesta, väkivallasta ja raiskaamisesta.

Uhritutkimuksien mukaan vain noin 10–20 % pahoinpitelyistä ilmoitetaan poliisille. Ilmoitettua naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa tapahtuu muutamia tuhansia (2000– 3000) tapauksia vuodessa ja muuta väkivaltaa noin 7000 tapausta vuodessa. Ilmoitettujen tapausten valossa maahanmuuttajanaiset ovat riskissa enemmän kuin Suomessa syntyneet, erityisesti afrikkalaiset ja eteläamerikkaiset naiset. Myös EU-alueen ja muun Euroopan naisten riski joutua perheväkivallan uhriksi Suomessa on jopa kolmikertainen tai muun väkivallan riski kaksikertainen kuin Suomessa syntyneillä, mikä on todella yllättävää. EU-alueen naisten pahoinpitelyihin syyllistyvät yleisimmin kantasuomalaiset miehet ( perheväkivalta + muut väkivalta yli 50 %). Muut naisryhmät EU-naisten ja kantasuomalaisnaisten lisäksi ( 72 %), joiden pahoinpitelyihin syyllistyvistä suurin osa on supisuomalaisia miehiä ovat kaakkoisaasialaiset ( 65 %), itäaasialaiset (70%) ja latinalaisamerikkalaiset naiset ( 72 %). Miehen perässä maahan tuleva kielitaidoton nainen on usein todella heikossa asemassa.

Maahanmuuttajamiehet puolestaan pahoinpitelevät (koti- ja muu väkivalta) tilastojen mukaan eniten afrikkalaisia (45 %) sekä keski- ja eteläaasialaisia naisia ( 74 %). Tilastoissa näkyy myös lasten fyysisen kurituksen hyväksyminen tietyissä kultuureissa, koska esimerkiksi afrikkalaisten naisten väkivallan teot ovat suhteellisesti korkeammalla tasolla kuin kantasuomalaisten naisten kohdistuessaan omaan etniseen ryhmään (todennäköisimmin lapsiin).

Juu, juu... kyllä se pelon maantiedekin on olemassa. Pimeällä kujalla ei ole naisen mukavaa liikkua miehen lähellä. Myös suomalaisilla miehillä (siis ainakin osalla) on edelleenkin takaraivossaan sellainen käsitys, että vähissä pukeissa ravintolassa liikkuva tai illalla yksin kulkeva nainen on ”vapaata riistaa”, ”kevytkenkäinen”, ”hutsu”, jonka 'ei' on 'kyllä', ja joka ansaitsee tulla ahdisteluksi, raiskatuksi, hakatuksi ja tapetuksi, koska hän on väärässä paikassa väärään aikaan. Tästä huolimatta naisen vaarallisin paikka on edellenkin oma koti, mikä ei näytä usein itsekin naisten pahoinpitelyihin syyllistyneitä katupartiopoikia ollenkaan kiinnostavan. Rasismin lietsominen ”naisten suojelun” nimissä on tekopyhää ja propagandistista soopaa, jonka edessä ei tule taipua.

Ps.

 Poliisi julkisti vuoden 2015 rikostilastojaan 29.1. 2016. Suurin osa tiedostusvälineistä keskittyi maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden rikollisuuteen, josta poliisi oli laatinut oman tilastonsa. Tilastoista käy kuitenkin ilmi, että kokonaisuutena ilmoitetut rikoslakirikokset vähenivät , erityisen paljon vähenivät henkirikokset (-15 %) ja lasten seksuaalisen hyväksikäyttörikokset ( -13%) vuoden 2014 tasosta. Esimerkiksi ulkomaan kansalaisten epäillyksi tekemät törkeät varkaudet ( -11% ) ja törkeät huumausainerikokset (-31 %) vähenivät. Myös ulkomaan kansalaisten kokonaisrikollisuus väheni. Sen sijaan ryöstöissä ( + 17,5 %), pahoinpitelyissä (+24 %) ja raiskauksissa (+20,5 %) ulkomaan kansalaisten määrä rikoksista epäiltynä lisääntyi. Mediassa ei ole lainkaan huomiotu sitä, että ulkomaan kansalaisten määrä asianomistajana eli uhrina lisääntyi petosrikoksissa ( +17 %) ja pahoinpitelyissä (+15%). Edelleenkin on aihetta huomauttaa, että poliisin tilastot koskevat rikoksesta epäiltyjä –  eivät tuomittuja –  mutta asianomistajat eli uhrit ovat selvillä, kuten myös ilmoitetun rikollisuuden määrä.

Lähteitä:

Martti Lehti

Valtiotieteellinen tiedekunta

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti

Katsauksia 1/2015

Henkirikoskatsaus 2015

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/154148/Katsauksia_1_2015_Henkirikoskatsaus_2015.pdf?sequence=4

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 265

Martti Lehti & Venla Salmi & Mikko Aaltonen & Petri Danielsson & Ville Hinkkanen &

Hannu Niemi & Reino Sirén & Karoliina Suonpää

Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä

English summary

Immigrants as crime victims and offenders in finland

Helsinki 2014

http://www.optula.om.fi/material/attachments/optula/julkaisut/tutkimuksia-sarja/XZ5bk8f2H/265_Lehti_ym_2014.pdf

Tutkija kertoo taharrush gamae -ilmiöstä: "Halutaan häpäistä naisia" . Iltalehti 12.1.201.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016011220945592_ul.shtml

Tilastot - koko maa. Rikollisuus 2015.

Tietolähde: poliisin tulostietojärjestelmä.

https://poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/polisenaxwwwstructure/43992_Tilastot.pdf?ff5724848a28d388

Ulkomaan kansalaisten osuus rikollisuudessa - koko maa 2015.

Tietolähde: poliisin tulostietojärjestelmä.

https://poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/polisenaxwwwstructure/44000_Tilasto.pdf?8798c3ee8b28d388