Kunniamurhan valmistelua vai ei?

Suomessa saatiin korkeimman oikeuden päätös kunnianmurhan valmisteluasiassa heinäkuun 2017 alussa, KKO hylkäsi syytteen rikoksen valmisteluasiassa. Syyte koski siis tappamisen valmistelua, joten oikeuden mukaan olisi pitänyt olla näyttö konkreettisesta tapposuunnitelmasta.

Tapauksessa veli oli toistuvasti uhannut sisartaan tappamisella tai väkivallalla. Käräjäoikeus oli kesäkuussa 2015 tuominnut miehen sisareensa kohdistuneesta törkeästä henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta sekä pahoinpitelystä yhteensä 2 vuoden 1 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hovioikeus hylkäsi syytteen rikoksen valmistelun osalta, mutta tuomitsi miehen pahoinpitelystä 6 kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Korkein oikeus otti käsiteltäväkseen vain rikoksen valmistelun, ns. kunniamurhan suunnittelun.

Syyttäjän mukaan mies oli suunnitellut surmaa, sillä hänen 16-vuotias siskonsa ei noudattanut perheen kulttuurin ja uskonnon mukaisia perinteitä. Tyttö oli liikkunut ulkona, tavannut ikäisiään nuoria sekä pukeutunut perheen mielestä epäsopivasti. Tyttö karkasi kotoaan, minkä jälkeen veli lähetti useille ihmisille viestejä, joissa uhkasi tappaa sisarensa. Syytteen mukaan veli oli sopinut Irakissa asuvan isänsä kanssa siskon tappamisesta ja lupautunut isän yllyttämänä tekemään surmateon. 

Vaikuttaa pahasti siltä, että suomalainen oikeuslaitos ei näytä ymmärtävän ns. kunnianmurhan luonnetta. Oikeudessa todistajana kuullun kahden poliisimiehen mukaan veli oli kertonut siskonsa kanssa tapeltuaan julkisella paikalla, että perheen Irakissa asuva isä oli siskon käytöksestä hyvin suuttunut. Poliisi kertoi oikeudessa, että isä oli veljen kertomuksen mukaan vaatinut siskon palauttamista takaisin perheen sääntöjen ja kulttuuriin pariin. Jos sisko ei uskoisi, hänet pitäisi tappaa. Jos siskon ystävät yrittäisivät estää, heidätkin pitäisi tappaa. Lisäksi veli oli metroaseman kahakan yhteydessä kertonut poliisille, että jos hänet tuomitaan, hän ottaa tuomion vastaan, koska tärkeintä on suvun maineen palauttaminen. ”Mies oli selvinpäin ja tosissaan”, todistajana toiminut poliisimies kertoi.

KKO:n mukaan miehen sisarelleen lähettämistä viesteistä oli nähtävissä uhkausten ja suuttumuksen lisäksi jossain määrin myös huolestuneisuus perheenjäsenistään. Mies oli uhkaillut vakavuudeltaan vastaavan kaltaisilla viesteillä lukuisia muitakin ihmisiä ja sisarensa mukaan häntäkin jo aiemmin. Toisaalta mies oli myös useaan otteeseen todennut, ettei sisarelle tapahtuisi mitään, jos hän palaisi kotiin. Mies oli myös todennut käyttäneensä voimakasta kieltä ja tehneensä siinä virheen.

Ns. kunniamurhiin erikoistuneen ihmisoikeusaktiivin ja toimittajan Rana Husseinin kirjassa Murha kunnian varjolla (Murder in the Name of Honour) kuvaillaan yksityiskohtaisesti ns. kunniamurhan luonne. On tyypillistä, että isä laittaa asialle pojan, uhrin serkutkin käyvät. Nuoret, varsinkin alaikäiset rikolliset saavat perinteisesti lievempiä tuomioita. Toinen tyypillinen asia on väittää ”häpeää aiheuttaneelle” tytölle tai naiselle, että asia annetaan anteeksi, jos palaa kotiin ja on jatkossa ”kiltisti.” Huomattava osa Husseinin raportoimista naisista joutunut ns. kunniamurhatuksi eli tapetuksi nimenomaan siten, että ovat sinisilmäisyydessään palanneet kotiin. Menetelmä muistuttaa lestadiolaisten piiristä eronneiden muilutusta muistuttavaa ripittämistä, vaikka etukäteen on luvattu, että kaikki on annettu anteeksi ja että lahkosta eronneella on oikeus elää niin kuin haluaa.

Korkein oikeus osoittaa suurta naiiviutta uskoessaan syylliseksi epäillyn veljen selityksiä. Erityisen omituiseksi tulkinnan tekee se, että veli oli jo pahoinpidellyt siskonsa mitä ilmeisimmin samasta syystä. Lisäksi poliisimiehien todistukset veljen aikeista ja asenteesta ovat kylmäävä. Kyseessä ei ollut etelämaalaisen kiihkeää peruspuhetta jonkun tappamisesta retorisena välineenä, vaan ihan vakavaa aietta. Onhan Suomessakin kuultu näitä perussuomimiehen puheita sen huoran tappamisesta avioerotilanteessa ja homma on ainakin silloin tällöin myös toteutettu.

Hovioikeuden pahoinpitelytuomion mukaan veli oli pahoinpidellyt sisartaan useita kertoja. Hän on lyönyt sisartaan avokämmenellä kasvoihin, potkinut jalkoihin, lyönyt tätä vesipiipun varrella sekä repinyt hiuksista. Veli on rikosasian käsittelyssä kertonut, että heidän kulttuurissaan tyttären on elettävä tiettyjen sääntöjen mukaan, ja koska sisar ei ole totellut, hän oli tehnyt sisarelleen mainittua ruumiillista väkivaltaa. Veli tunnusti oikeudessa syyllistyneensä ns. kunniaväkivaltaa.

Länsimaiseen oikeusjärjestelmään kuuluu se, että jos näyttö on heikkoa, pitää juttu ratkaista syylliseksi epäilyn hyväksi. Tällä pyritään välttämään vääriä rikostuomioita. Rikosoikeudessa tunnetaan myös sellainen käsite kuin ”yleisen elämänkokemuksen perusteella”, jota sovelletaan ainakin siihen kun Maija tai Matti Meikäläinen ostaa katukaupasta viidenkympin Rolex-kellon. Yleisen elämänkokemuksen perusteella olisi pitänyt ymmärtää, että ns. kunnianmurhan peruskuvio oli kasassa. Poliisi ja käräjäoikeus näyttävät olevan paremmin perillä ns. kunniamurhasta kuin korkeammat ja oletettavasti pätevämmät oikeusasteet, hovioikeus ja korkein oikeus.

Prosessioikeusblogia pitävä lainkäytön emeritusprofessori Jyrki Virolainen on entinen tuomari. Hän arvioi, että korkein oikeus olisi voinut päätyä toisenlaiseenkin tulokseen. Korkeimman oikeuden tuomarit ovat mahdollisesti kiinnittäneet liiaksi huomiota siihen, miten veli selitti menettelyään KKO:ssa pidetyssä suullisessa käsittelyssä. Virolaiselle jäi ratkaisun lukemisen perusteella vaikutelma, oikeus oli tulkinnut säännöksiä liian suppeasti ja tavalla, jonka mukaan valmistelutoimen tulisi edetä lähes rikoksen yritysasteelle, jotta sitä voitaisiin pitää rangaistavana valmisteluna. Virolainen toisaalta hieman kritisoi syyttäjää, joka ei ollut ottanut toissijaiseksi syytteeksi alemmalla näytekynnyksellä täyttyvää laitonta uhkausta.

On valitettavaa, että korkein oikeus on naulannut tällä ennakkopäätöksellä ns. kunniamurhan ja muidenkin vakavien rikosten valmistelun tuomiokynnyksen näin korkealle, että sitä tuskin ylitetään ennen kuin kyseessä on rikoksen yritys, joka on erikseen kriminalisoitu. Suomalainen yhteiskunta olisi tarvinnut selvän signaalin siitä, että ns. kunniaväkivaltaa ei hyväksytä.

Ylipäätään olisi aiheellista kriminalisoida erilaisten ideologisten, kulttuuristen ja uskonnollisten yhteisöjen harjoittama kansalais- ja ihmisoikeuksien rikkominen ja estäminen sekä rikosten suojeleminen. Nämä rikokset, kuten ns. kunnianväkivalta, perheväkivalta, (avioliitossa tapahtunut) raiskaaminen ja pedofilia kohdistuvat pääasiassa naisiin. Uskonnollisista yhteisöissä ainakin lestadiolaisten, katolisten (vaikka ei ehkä Suomessa), Jehovan todistajien ja islamistisien keskuudessa halutaan hoitaa asioita omissa piireissä ikään kuin Suomen lait eivät koskisi heitä. Naisia myös saatetaan estää käyttämästä ehkäisyä ( terveyden kustannuksella), ottamasta avioeroa, saamasta lasten huoltajuutta mahdollisessa erotilanteessa ja käymästä töissä tai ilmoittamasta yhteisössä tapahtuvista rikoksista. Yhteisöjen jäseniä estetään olemasta yhteydessä ei-uskoviin tai muihin ulkopuolisiin sukulaisiin tai ystäviin, mikä on ihmisten itsemääräämisoikeuden vastasta. Kiihkoilevien yhteisöjen johtajat ja lakeijat pitäisi saada vastuuseen Suomen lakien halventamisesta ja loukkaamisesta.

Ns. kunniamurhaa hautonut veli sai vain kuuden kuukauden ehdollisen vankeustuomion, mikä on suuri riski siskolle. Apuun tuli yllättäen korkein hallinto-oikeus viikko korkeimman oikeuden vapauttavan tuomion jälkeen. KHO päätti karkottaa 22-vuotiaan veljen Irakiin tyttärensä käyttäytymisestä suivaantuneen isäpapan luo. Karkotuspäätöksen oli alun perin tehnyt maahanmuuttovirasto ja asia oli käsitelty myös Helsingin hallinto-oikeudessa. KHO katsoi, että perheen sisäinen, kulttuurisilla syillä perusteltu väkivalta osoittaa piittaamattomuutta Suomen perustuslain ja kansainvälisten sopimusten arvoja kohtaan. Veljen katsottiin olevan vaaraksi muiden turvallisuudelle. KHO vetosi myös Euroopan neuvoston yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (SopS 53/2015), mikä edustaa poikkeuksellista laintulkintaa KHO:n historiassa. Kiitos korkeimman hallinto-oikeuden, saatiin suomalaisen yhteiskunnan viesti siitä,että ns. kunniaväkivalta ei todellakaan ole hyväksyttävää maassamme. Iloa himmentää se, että ketään ei ole laitettu nimenomaan ns. kunniaväkivalta -asiassa rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Lähteitä:

Syyte törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta hylättiin.

KKO:n tiedote 5.7.2017.

http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2017/07/syytetorkeanhenkeentaiterveyteenkohdistuvanrikoksenvalmistelustahylattiin.html

Kunniamurhaoikeudenkäynti: Veli uhkasi leikata siskonsa pään irti: "Mut ei se sitä tarkoittanut". Yle Uutiset 13.3.2017.

https://yle.fi/uutiset/3-9505834

Jyrki Virolaisen blogi:

https://jyrkivirolainen-oikeus.blogspot.fi/2017/07/55-kko-201752-syyte-kunniamurhan_5.html

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 14.7.2017, KHO:2017:121, taltionumero: 3539,

diaarinumero: 3758/4/16. http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1499944595447.html

KHO: Siskoaan pahoinpidellyt irakilaismies karkotetaan kotimaahansa – mies perusteli väkivaltaa kulttuurisyillä. Yle Uutiset 14.7.2017. https://yle.fi/uutiset/3-9723416