Suomessa
saatiin korkeimman oikeuden päätös kunnianmurhan valmisteluasiassa
heinäkuun 2017 alussa, KKO hylkäsi syytteen rikoksen
valmisteluasiassa. Syyte koski siis tappamisen valmistelua, joten
oikeuden mukaan olisi pitänyt olla näyttö konkreettisesta
tapposuunnitelmasta.
Tapauksessa
veli oli toistuvasti uhannut sisartaan tappamisella tai väkivallalla.
Käräjäoikeus oli kesäkuussa 2015 tuominnut miehen sisareensa
kohdistuneesta törkeästä henkeen tai terveyteen kohdistuvan
rikoksen valmistelusta sekä pahoinpitelystä yhteensä 2 vuoden 1
kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hovioikeus hylkäsi
syytteen rikoksen valmistelun osalta, mutta tuomitsi miehen
pahoinpitelystä 6 kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Korkein oikeus
otti käsiteltäväkseen vain rikoksen valmistelun, ns. kunniamurhan
suunnittelun.
Syyttäjän
mukaan mies oli suunnitellut surmaa, sillä hänen 16-vuotias
siskonsa ei noudattanut perheen kulttuurin ja uskonnon mukaisia
perinteitä. Tyttö oli liikkunut ulkona, tavannut ikäisiään
nuoria sekä pukeutunut perheen mielestä epäsopivasti. Tyttö
karkasi kotoaan, minkä jälkeen veli lähetti useille ihmisille
viestejä, joissa uhkasi tappaa sisarensa. Syytteen mukaan veli oli
sopinut Irakissa asuvan isänsä kanssa siskon tappamisesta ja
lupautunut isän yllyttämänä tekemään surmateon.
Vaikuttaa
pahasti siltä, että suomalainen oikeuslaitos ei näytä ymmärtävän
ns. kunnianmurhan luonnetta. Oikeudessa todistajana kuullun kahden
poliisimiehen mukaan veli oli kertonut siskonsa kanssa tapeltuaan
julkisella paikalla, että perheen Irakissa asuva isä oli siskon
käytöksestä hyvin suuttunut. Poliisi kertoi oikeudessa, että isä
oli veljen kertomuksen mukaan vaatinut siskon palauttamista takaisin
perheen sääntöjen ja kulttuuriin pariin. Jos sisko ei uskoisi,
hänet pitäisi tappaa. Jos siskon ystävät yrittäisivät estää,
heidätkin pitäisi tappaa. Lisäksi veli oli metroaseman kahakan
yhteydessä kertonut poliisille, että jos hänet tuomitaan, hän
ottaa tuomion vastaan, koska tärkeintä on suvun maineen
palauttaminen. ”Mies oli selvinpäin ja tosissaan”, todistajana
toiminut poliisimies kertoi.
KKO:n
mukaan miehen sisarelleen lähettämistä viesteistä oli nähtävissä
uhkausten ja suuttumuksen lisäksi jossain määrin myös
huolestuneisuus perheenjäsenistään. Mies oli uhkaillut
vakavuudeltaan vastaavan kaltaisilla viesteillä lukuisia muitakin
ihmisiä ja sisarensa mukaan häntäkin jo aiemmin. Toisaalta mies
oli myös useaan otteeseen todennut, ettei sisarelle tapahtuisi
mitään, jos hän palaisi kotiin. Mies oli myös todennut
käyttäneensä voimakasta kieltä ja tehneensä siinä virheen.
Ns.
kunniamurhiin erikoistuneen ihmisoikeusaktiivin ja toimittajan Rana
Husseinin kirjassa Murha kunnian varjolla (Murder in
the Name of Honour) kuvaillaan yksityiskohtaisesti ns.
kunniamurhan luonne. On tyypillistä, että isä laittaa asialle
pojan, uhrin serkutkin käyvät. Nuoret, varsinkin alaikäiset
rikolliset saavat perinteisesti lievempiä tuomioita. Toinen
tyypillinen asia on väittää ”häpeää aiheuttaneelle” tytölle
tai naiselle, että asia annetaan anteeksi, jos palaa kotiin ja on
jatkossa ”kiltisti.” Huomattava osa Husseinin raportoimista
naisista joutunut ns. kunniamurhatuksi eli tapetuksi nimenomaan
siten, että ovat sinisilmäisyydessään palanneet kotiin. Menetelmä
muistuttaa lestadiolaisten piiristä eronneiden muilutusta
muistuttavaa ripittämistä, vaikka etukäteen on luvattu, että
kaikki on annettu anteeksi ja että lahkosta eronneella on oikeus
elää niin kuin haluaa.
Korkein
oikeus osoittaa suurta naiiviutta uskoessaan syylliseksi epäillyn
veljen selityksiä. Erityisen omituiseksi tulkinnan tekee se, että
veli oli jo pahoinpidellyt siskonsa mitä ilmeisimmin samasta syystä.
Lisäksi poliisimiehien todistukset veljen aikeista ja asenteesta
ovat kylmäävä. Kyseessä ei ollut etelämaalaisen kiihkeää
peruspuhetta jonkun tappamisesta retorisena välineenä, vaan ihan
vakavaa aietta. Onhan Suomessakin kuultu näitä perussuomimiehen
puheita sen huoran tappamisesta avioerotilanteessa ja homma on
ainakin silloin tällöin myös toteutettu.
Hovioikeuden
pahoinpitelytuomion mukaan veli oli pahoinpidellyt sisartaan useita
kertoja. Hän on lyönyt sisartaan avokämmenellä kasvoihin,
potkinut jalkoihin, lyönyt tätä vesipiipun varrella sekä repinyt
hiuksista. Veli on rikosasian käsittelyssä kertonut, että heidän
kulttuurissaan tyttären on elettävä tiettyjen sääntöjen mukaan,
ja koska sisar ei ole totellut, hän oli tehnyt sisarelleen mainittua
ruumiillista väkivaltaa. Veli tunnusti oikeudessa syyllistyneensä
ns. kunniaväkivaltaa.
Länsimaiseen
oikeusjärjestelmään kuuluu se, että jos näyttö on heikkoa,
pitää juttu ratkaista syylliseksi epäilyn hyväksi. Tällä
pyritään välttämään vääriä rikostuomioita. Rikosoikeudessa
tunnetaan myös sellainen käsite kuin ”yleisen elämänkokemuksen
perusteella”, jota sovelletaan ainakin siihen kun Maija tai Matti
Meikäläinen ostaa katukaupasta viidenkympin Rolex-kellon. Yleisen
elämänkokemuksen perusteella olisi pitänyt ymmärtää, että ns.
kunnianmurhan peruskuvio oli kasassa. Poliisi ja käräjäoikeus
näyttävät olevan paremmin perillä ns. kunniamurhasta kuin
korkeammat ja oletettavasti pätevämmät oikeusasteet, hovioikeus ja
korkein oikeus.
Prosessioikeusblogia
pitävä lainkäytön emeritusprofessori Jyrki Virolainen on
entinen tuomari. Hän arvioi, että korkein oikeus olisi voinut
päätyä toisenlaiseenkin tulokseen. Korkeimman oikeuden tuomarit
ovat mahdollisesti kiinnittäneet liiaksi huomiota siihen, miten veli
selitti menettelyään KKO:ssa pidetyssä suullisessa käsittelyssä.
Virolaiselle jäi ratkaisun lukemisen perusteella vaikutelma, oikeus
oli tulkinnut säännöksiä liian suppeasti ja tavalla, jonka mukaan
valmistelutoimen tulisi edetä lähes rikoksen yritysasteelle, jotta
sitä voitaisiin pitää rangaistavana valmisteluna. Virolainen
toisaalta hieman kritisoi syyttäjää, joka ei ollut ottanut
toissijaiseksi syytteeksi alemmalla näytekynnyksellä täyttyvää
laitonta uhkausta.
On
valitettavaa, että korkein oikeus on naulannut tällä
ennakkopäätöksellä ns. kunniamurhan ja muidenkin vakavien
rikosten valmistelun tuomiokynnyksen näin korkealle, että sitä
tuskin ylitetään ennen kuin kyseessä on rikoksen yritys, joka on
erikseen kriminalisoitu. Suomalainen yhteiskunta olisi tarvinnut
selvän signaalin siitä, että ns. kunniaväkivaltaa ei hyväksytä.
Ylipäätään
olisi aiheellista kriminalisoida erilaisten ideologisten,
kulttuuristen ja uskonnollisten yhteisöjen harjoittama kansalais- ja
ihmisoikeuksien rikkominen ja estäminen sekä rikosten suojeleminen.
Nämä rikokset, kuten ns. kunnianväkivalta, perheväkivalta,
(avioliitossa tapahtunut) raiskaaminen ja pedofilia kohdistuvat
pääasiassa naisiin. Uskonnollisista yhteisöissä ainakin
lestadiolaisten, katolisten (vaikka ei ehkä Suomessa), Jehovan
todistajien ja islamistisien keskuudessa halutaan hoitaa asioita
omissa piireissä ikään kuin Suomen lait eivät koskisi heitä.
Naisia myös saatetaan estää käyttämästä ehkäisyä ( terveyden
kustannuksella), ottamasta avioeroa, saamasta lasten huoltajuutta
mahdollisessa erotilanteessa ja käymästä töissä tai
ilmoittamasta yhteisössä tapahtuvista rikoksista. Yhteisöjen
jäseniä estetään olemasta yhteydessä ei-uskoviin tai muihin
ulkopuolisiin sukulaisiin tai ystäviin, mikä on ihmisten
itsemääräämisoikeuden vastasta. Kiihkoilevien yhteisöjen
johtajat ja lakeijat pitäisi saada vastuuseen Suomen lakien
halventamisesta ja loukkaamisesta.
Ns.
kunniamurhaa hautonut veli sai vain kuuden kuukauden ehdollisen
vankeustuomion, mikä on suuri riski siskolle. Apuun tuli yllättäen
korkein hallinto-oikeus viikko korkeimman oikeuden vapauttavan
tuomion jälkeen. KHO päätti karkottaa 22-vuotiaan veljen Irakiin
tyttärensä käyttäytymisestä suivaantuneen isäpapan luo.
Karkotuspäätöksen oli alun perin tehnyt maahanmuuttovirasto ja
asia oli käsitelty myös Helsingin hallinto-oikeudessa. KHO katsoi,
että perheen sisäinen, kulttuurisilla syillä perusteltu väkivalta
osoittaa piittaamattomuutta Suomen perustuslain ja kansainvälisten
sopimusten arvoja kohtaan. Veljen katsottiin olevan vaaraksi muiden
turvallisuudelle. KHO vetosi myös Euroopan neuvoston
yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan
ehkäisemisestä ja torjumisesta (SopS 53/2015), mikä edustaa
poikkeuksellista laintulkintaa KHO:n historiassa. Kiitos korkeimman
hallinto-oikeuden, saatiin suomalaisen yhteiskunnan viesti siitä,että
ns. kunniaväkivalta ei todellakaan ole hyväksyttävää maassamme.
Iloa himmentää se, että ketään ei ole laitettu nimenomaan ns.
kunniaväkivalta -asiassa rikosoikeudelliseen vastuuseen.
Lähteitä:
Syyte
törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta
hylättiin.
KKO:n
tiedote 5.7.2017.
Kunniamurhaoikeudenkäynti:
Veli uhkasi leikata siskonsa pään irti: "Mut ei se sitä
tarkoittanut". Yle Uutiset 13.3.2017.
Jyrki
Virolaisen blogi:
Korkeimman
hallinto-oikeuden päätös 14.7.2017, KHO:2017:121, taltionumero:
3539,
diaarinumero:
3758/4/16. http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1499944595447.html
KHO:
Siskoaan pahoinpidellyt irakilaismies karkotetaan kotimaahansa –
mies perusteli väkivaltaa kulttuurisyillä. Yle Uutiset 14.7.2017. https://yle.fi/uutiset/3-9723416
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti