Näytetään tekstit, joissa on tunniste Intian joukkoraiskaus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Intian joukkoraiskaus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 30. tammikuuta 2016

Naisen vaarallisin paikka on oma koti


Naisia on aina peloteltu menemästä kodin ulkopuolella, koska siellä kuulema vaaraa vaanii naisia kohtaan. Kyseessä on ollut miesten harjoittama naisten elinpiirin rajoittaminen, johon syyllistyvät sekä ne, jotka naisia ahdistelevat kodin ulkopuolella että ne miehet, jotka katsovat asiakseen ”valvoa naisten turvallisuutta”. Suomessa naisia – ainakaan supisuomalaisia – eivät saata miespuoliset sukulaiset kodin ulkopuolella, mutta esimerkiksi puolisot voivat vahtia tai valvoa esimerkiksi kuljettamalla autolla ovelta ovelle ja varmistamalla, että nainen todella menee sinne minne on sanonut menevänsä. Nämä ”mustasukkaiset” miehet ovat usein naista kontrolloivia ja pahoinpiteleviä, jotka saattavat ihan vakavissaan uskoa ”suojelevansa naista”.


Tosiasiassa nyky-Suomessa naisen vaarallisin paikka on koti, ja todennäköisin naisen ahdistelija, pahoinpitelijä, raiskaaja tai tappaja on hänen nykyinen tai entinen poikaystävä tai avio/avomies. Vuosien 2003–2013 aikana naisuhreista omassa kodissaan oli surmattu 56 prosenttia, miehistä vain 33 prosenttia. Vain 20 % naisista tapettiin julkisessa tilassa (katu,tori, puisto jne.), muutoin muissa yksityisissä tiloissa (toisten kotona) tai puolijulkisissa tiloissa, kuten työpaikalla. Naisurhien tappajista 60 % oli naisen nykyinen tai entinen avo/aviomies, 8 %:ssa surmaaja on ollut oma lapsi. Miesuhrien yleisin surmaaja ( 67%) on jokin tuttava, yleisimmin siis ryyppykaveri. Noin 2 % tapetuista naisista oli myös raiskattu. Naisilla on liki kolminkertainen riski joutua tapetuksia avoliitossa kuin avioliitossa, yksin asuvana tai yksinhuoltajana. Ehkäpä kyse on eräästä avoliiton alalajista, jossa muutetaan yhteen nopeasti (taloudellisista syistä tai asunnon vuoksi) ja ollaan yhdessä, vaikka liitto on huono.

Suomenkielisillä (yleensä siis mies) on neljä kertaa suurempi riski syyllistyä henkirikokseen kuin suomenruotsalaisilla, mikä on todella hämmentävää. Eivätkö suomenkieliset miehet ole kotoutuneet vieläkään Suomeen? Onko suomenruotsalainen keskustelukulttuuri väkivallattomampaa? Vai johtuuko ero viinankäytön tavoilla tai sosiaaliluokalla, sillä rikokset ja myös henkirikokset kasaantuvat alkoholisoituneille, pienituloisille miehille? Vai mistä on kyse? Suomenruotsalaisten pahoipitelyrikostaso ja raiskausrikostaso on myös selvästi alhaisempi kuin suomenkielisten.


Kokonaisuutena vieraskielisten (maahanmuuttajien) henkirikostaso on alhaisempi kuin suomenkielisten suomalaisten, mutta joukosta erottuvat tietyt ryhmät kuten aasialaiset, joiden henkirikostaso on kaksikertainen suomalaisiin nähden. Se mistä ns. maahanmuuttokriitikot jaksavat jauhaa on tiettyjen ryhmien korkea raiskausrikostaso, kuten afrikkalaisten ja lähi-idästä tulleiden 10-15 -kertainen raiskausrikostaso verrattuna suomenkielisiin. Kyseessä on osin tilastoharha, koska se perustuu ilmoitettuihin raiskauksiin ( ehkä vain alle 10 %:iin todellisesta raiskausmäärästä) ja koska suhteellisten pienien etnisten ryhmien rikosmäärät ovat todella pieniä, jolloin otanta on niin pieni, että tarkkuusvirhe on suuri. Jos ilmoitettuja raiskauksia on 1000 vuodessa ja niistä kahteenkymmeneen prosenttiin on syyllistynyt maahamuuttajataustainen eli 200, ja niistä esimerkiksi 20 on jonkin etnisen ryhmän osuus, niin tilastovirhettä syntyy vahvasti sillä alle 100 otantoja ei saisi olla olenkaan, kun osuuksia ja riskejä ryhdytään laskemaan. Selvä enemmistö ilmoitetuistakin raiskauksista on edelleenkin supisuomalaisten miesten tekemiä. Sinänsä on huolestuttavaa, että erot ovat eri ryhmien välillä niin suuret, joten sen takana on oltava oikeasti joitakin tekijöitä.

Kuten Tampereen yliopiston Lähi-idän ja islamin tutkija Susanne Dahlgren on todennut kommentoidessaan ns. taharrush gamae eli joukkokähmintäilmiötä, yhteiskunnassa, jossa seksuaalisuus on tukahdutettua, se että pääsee vähän hipaisemaan naista, voi tuntua kiihottavalta. Joukkoahdisteluilmiössä halutaan Dahlgrenin mukaan osoittaa naiselle tämän paikka, joka ei ole julkisessa tilassa. Ilmiötä esiintyy monissa kulttuureissa, mutta uskonnon kanssa sillä ei ole tekemistä, sillä esimerkiksi Intiassa tapahtuvat naisten joukkoraiskaukset ja usein pahoinpiteleminen hengiltä ovat osa tätä ”naiset pois julkisesta tilasta” ilman miespuolista esiliinaa -ilmiötä. Julkinen tila kuuluu ilmeisesti Suomessakin miehille, koska katupartiopojat hermostuvat vain siitä, mitä tapahtuu julkisessa tilassa eivätkä ollenkaan siitä, mitä tapahtuu kodin seinien sisäpuolella, joten he haluavat ryhtyä suomalaisten naisten esiliinoiksi kaupunkien kaduilla.


Raiskaus ja perheväkivalta ovat mitä suuremmissa määrin piilorikollisuutta, joka ei näy missään tilastoissa. Joidenkin uhritutkimuksien arvioiden mukaan Suomessa tapahtuisi vuosittain noin 15 000 raiskausta, joita ei koskaan ilmoiteta poliisille. Ilmoitettuja raiskauksia tapahtuu noin 1000 vuodessa. Suomalaiset missit antavat todella huonoa esimerkkiä, kun eivät ilmoita poliisille pahoinpitelyjään, valittavasti. Nyt kun ”maahanmuuttokriitikkojen” esille nostamat maahanmuuttajien puskaraiskaukset ovat tehneet naisiin kohdistuvasta väkivallasta puheenaiheen, ja ehkäpä poliisi ja oikeuslaitoskin alkavat suhtautua asiaan vakavasti, niin on entistä tärkeämpää tehdä rikosilmoitus jokaisesta seksuaalisesta ahdistelusta, vainoamisesta, väkivallasta ja raiskaamisesta.


Uhritutkimuksien mukaan vain noin 10–20 % pahoinpitelyistä ilmoitetaan poliisille. Ilmoitettua naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa tapahtuu muutamia tuhansia (2000– 3000) tapauksia vuodessa ja muuta väkivaltaa noin 7000 tapausta vuodessa. Ilmoitettujen tapausten valossa maahanmuuttajanaiset ovat riskissa enemmän kuin Suomessa syntyneet, erityisesti afrikkalaiset ja eteläamerikkaiset naiset. Myös EU-alueen ja muun Euroopan naisten riski joutua perheväkivallan uhriksi Suomessa on jopa kolmikertainen tai muun väkivallan riski kaksikertainen kuin Suomessa syntyneillä, mikä on todella yllättävää. EU-alueen naisten pahoinpitelyihin syyllistyvät yleisimmin kantasuomalaiset miehet ( perheväkivalta + muut väkivalta yli 50 %). Muut naisryhmät EU-naisten ja kantasuomalaisnaisten lisäksi ( 72 %), joiden pahoinpitelyihin syyllistyvistä suurin osa on supisuomalaisia miehiä ovat kaakkoisaasialaiset ( 65 %), itäaasialaiset (70%) ja latinalaisamerikkalaiset naiset ( 72 %). Miehen perässä maahan tuleva kielitaidoton nainen on usein todella heikossa asemassa.

Maahanmuuttajamiehet puolestaan pahoinpitelevät (koti- ja muu väkivalta) tilastojen mukaan eniten afrikkalaisia (45 %) sekä keski- ja eteläaasialaisia naisia ( 74 %). Tilastoissa näkyy myös lasten fyysisen kurituksen hyväksyminen tietyissä kultuureissa, koska esimerkiksi afrikkalaisten naisten väkivallan teot ovat suhteellisesti korkeammalla tasolla kuin kantasuomalaisten naisten kohdistuessaan omaan etniseen ryhmään (todennäköisimmin lapsiin).

Juu, juu... kyllä se pelon maantiedekin on olemassa. Pimeällä kujalla ei ole naisen mukavaa liikkua miehen lähellä. Myös suomalaisilla miehillä (siis ainakin osalla) on edelleenkin takaraivossaan sellainen käsitys, että vähissä pukeissa ravintolassa liikkuva tai illalla yksin kulkeva nainen on ”vapaata riistaa”, ”kevytkenkäinen”, ”hutsu”, jonka 'ei' on 'kyllä', ja joka ansaitsee tulla ahdisteluksi, raiskatuksi, hakatuksi ja tapetuksi, koska hän on väärässä paikassa väärään aikaan. Tästä huolimatta naisen vaarallisin paikka on edellenkin oma koti, mikä ei näytä usein itsekin naisten pahoinpitelyihin syyllistyneitä katupartiopoikia ollenkaan kiinnostavan. Rasismin lietsominen ”naisten suojelun” nimissä on tekopyhää ja propagandistista soopaa, jonka edessä ei tule taipua.




Ps.

 Poliisi julkisti vuoden 2015 rikostilastojaan 29.1. 2016. Suurin osa tiedostusvälineistä keskittyi maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden rikollisuuteen, josta poliisi oli laatinut oman tilastonsa. Tilastoista käy kuitenkin ilmi, että kokonaisuutena ilmoitetut rikoslakirikokset vähenivät , erityisen paljon vähenivät henkirikokset (-15 %) ja lasten seksuaalisen hyväksikäyttörikokset ( -13%) vuoden 2014 tasosta. Esimerkiksi ulkomaan kansalaisten epäillyksi tekemät törkeät varkaudet ( -11% ) ja törkeät huumausainerikokset (-31 %) vähenivät. Myös ulkomaan kansalaisten kokonaisrikollisuus väheni. Sen sijaan ryöstöissä ( + 17,5 %), pahoinpitelyissä (+24 %) ja raiskauksissa (+20,5 %) ulkomaan kansalaisten määrä rikoksista epäiltynä lisääntyi. Mediassa ei ole lainkaan huomiotu sitä, että ulkomaan kansalaisten määrä asianomistajana eli uhrina lisääntyi petosrikoksissa ( +17 %) ja pahoinpitelyissä (+15%). Edelleenkin on aihetta huomauttaa, että poliisin tilastot koskevat rikoksesta epäiltyjä –  eivät tuomittuja –  mutta asianomistajat eli uhrit ovat selvillä, kuten myös ilmoitetun rikollisuuden määrä.





Lähteitä:


Martti Lehti
Valtiotieteellinen tiedekunta
Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti
Katsauksia 1/2015
Henkirikoskatsaus 2015

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/154148/Katsauksia_1_2015_Henkirikoskatsaus_2015.pdf?sequence=4



Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 265
Martti Lehti & Venla Salmi & Mikko Aaltonen & Petri Danielsson & Ville Hinkkanen &
Hannu Niemi & Reino Sirén & Karoliina Suonpää
Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä
English summary
Immigrants as crime victims and offenders in finland
Helsinki 2014

http://www.optula.om.fi/material/attachments/optula/julkaisut/tutkimuksia-sarja/XZ5bk8f2H/265_Lehti_ym_2014.pdf


Tutkija kertoo taharrush gamae -ilmiöstä: "Halutaan häpäistä naisia" . Iltalehti 12.1.201.



Tilastot - koko maa. Rikollisuus 2015.
Tietolähde: poliisin tulostietojärjestelmä.

https://poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/polisenaxwwwstructure/43992_Tilastot.pdf?ff5724848a28d388


Ulkomaan kansalaisten osuus rikollisuudessa - koko maa 2015.
Tietolähde: poliisin tulostietojärjestelmä.

https://poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/polisenaxwwwstructure/44000_Tilasto.pdf?8798c3ee8b28d388



lauantai 11. heinäkuuta 2015

Milloin naisvihasta tulee uskonnollista?



Kun somalipojat suorittavat joukkoraiskauksen Tapanilassa, sen ilmoitetaan olevan muslimien tapa. Kun kurdi-isä tappaa huonosti käyttäytyvän tyttärensä ns. kunniamurhana, sen kerrotaan olevan muslimien tapa, vaikka huomattava osa kurdeista ei edes ole uskonnollisia, ja vaikka ns. kunniamurhia suoritetaan eri uskontojen piirissä. Kun intialaisten nuorten miesten jengi suunnitelmallisesti raiskaa ja tappaa naisopiskelijan, sen kerrotaan olevan intialaisen kulttuurin ongelma, ei hindujen tapa. Kun suomalainen, tiettävästi kristitty mies tappaa ja paloittelee entisen vaimonsa, sen sanotaan olevan vain rikollista.

Jostain kumman syystä vain muslimimaissa tapahtuvaa ja muslimitaustaisten tekemiä rikoksia ja erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään länsimaissa, kuten Suomessa uskonnollisena toimintana. Hindujen, kristittyjen, juutalaisten, buddhalaisten ja muiden uskontojen edustajien naisviha ei olekaan uskonnollista. Tässä vinoumassa näkyy selvästi länsimaiden krooninen islamofobia.

Naisia alistetaan kaikissa kulttuureissa ja kaikkien uskontojen varjolla. Kaikista uskonnoista on olemassa liberaalimpia tulkintaperinteitä ja konservatiivisempia näkemyksiä uskonnon sisällöstä. Oxfordin maailmauskontojen sanakirjassa (The Oxford Dictionary of World Religions) todetaan, että miesten harjoittama naisten alistamisesta tuli yleinen käytäntö kaikissa maailman uskonnoissa. Joidenkin feministien mukaan uskonto sinänsä on ongelma, koska se on patriarkaalisen kulttuurin tuote. Naiset ovat usein kuitenkin uskonnollisempia, kenties henkisempiä kuin miehet – tai sitten kaipaavat lohdutusta elämäänsä enemmän kuin miehet.

Uskonoppineet feministit puhuvat siitä, miten uskontoihin on kirjoitettu sisään vanhoja naisia syrjiviä traditioita, ja siksi ne eivät ole uskontoon kuuluvia, vaan vanhaan patriarkaalisen kulttuurin käytäntöjä. Kulttuurit muuttuvat hitaasti, mutta muuttuvat kuitenkin, mikä on nähtävissä Suomessakin naisen aseman muuttumisena viimeisen 50–100 vuoden aikana. Uskonnollisiin kirjoituksiin ja traditioihin kirjatut naisten alistamisen sanomat ovat vain kovin vaikeita muuttaa, koska niiden katsotaan helposti edustavan ”jumalan sanaa”. Kulttuurit muuttuvat nopeammin kuin uskontojen tukintaperinteet, mikä aiheuttaakin usein ongelmia. Uskonnollisista yhdyskunnista tulee helposti pikemminkin ihmisoikeuksien ja tasa-arvon jarrumiehiä kuin puolustajia – pahimmassa tapauksessa väkivallan, alistamisen ja hyväksikäytön suojelija.

Naisten sukuelinten tai jalkojen silpominen sekä kaulan pidentäminen metallirenkailla edustavat vanhoja naisten alistamisen perinteitä. Tyttövauvojen tappaminen, tyttöjen myyminen (seksi)orjiksi ja tyttösikiöiden abortoiminen ovat vielä tätä päivää. Naisten raiskaaminen on ennen kaikkea pelottelua. Intian kuuluisaan joukkoraiskaukseen osallistunut Mukesh Singh totesi: ”Kunnon tyttö ei kulje kaupungilla iltayhdeksältä. Tyttö on paljon enemmän vastuussa raiskauksesta kuin poika ---- Poika ja tyttö eivät ole samanarvoisia. Tytöille kuuluvat kotityöt ja siivous, ei diskoissa ja baareissa kiertely yöllä. Useimmat tekevät vääriä asioita ja päällä on väärät vaatteet. 20 prosenttia tytöistä on kunnollisia ---”Raiskaamisen ja muun naisvihaisen väkivallan tavoitteena on ”rangaista” tottelemattomia sekä antaa riittävän hirveä esimerkki kaikille naisille ja tytöille, mitä siitä seuraa, jos ei ”tottele”.

Milloin naisvihasta, naisten alistamisesta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta tulee ”uskonnollista”? Silloin kun se halutaan politisoida uskontojen väliseksi kamppailuksi, ja silloin kun se halutaan legitimoida osaksi ”oikeaoppista” uskontoa. Törkeästä vallankäytöstä siinä on kyse – ei uskonnosta, ei naisten suojelemisesta, ei ”luonnonlaista” eikä kansallisen perinteen ylläpitämisestä.


Lähteitä:

Violence Against Women: Roots and Cures in World Religions By Daniel C. Maguire

Naisiin kohdistuva väkivalta yleisintä Argentiinassa ja Brasiliassa - kuolemaan johtava Venäjällä
Markku Heiskanen

Illalla tv:ssä: Intian joukkoraiskaajan kommentit järkyttävät – ”Kunnon tyttö ei kulje kaupungilla iltayhdeksältä”

Dokumenttiprojekti: Intian tytär
Joulukuussa 2012 nuori intialaisnainen kuoli raa'an joukkoraiskauksen aiheuttamiin vammoihin. Raiskaajat syyttivät uhria teosta. Intiassa syntyi kansanliike puolustamaan naisten asemaa. Liike laajeni kansainväliseksi.



Raiskaus ja lapsimorsiamet lainsäädännön kohteina

Intian korkein oikeus linjasi lokakuussa 2017, että seksi alaikäisen kanssa on myös avioliitossa raiskaus. Intian laki on sallinut ala...