Kunniamurhan valmistelua vai ei?

Suomessa saatiin korkeimman oikeuden päätös kunnianmurhan valmisteluasiassa heinäkuun 2017 alussa, KKO hylkäsi syytteen rikoksen valmisteluasiassa. Syyte koski siis tappamisen valmistelua, joten oikeuden mukaan olisi pitänyt olla näyttö konkreettisesta tapposuunnitelmasta.

Tapauksessa veli oli toistuvasti uhannut sisartaan tappamisella tai väkivallalla. Käräjäoikeus oli kesäkuussa 2015 tuominnut miehen sisareensa kohdistuneesta törkeästä henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta sekä pahoinpitelystä yhteensä 2 vuoden 1 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hovioikeus hylkäsi syytteen rikoksen valmistelun osalta, mutta tuomitsi miehen pahoinpitelystä 6 kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Korkein oikeus otti käsiteltäväkseen vain rikoksen valmistelun, ns. kunniamurhan suunnittelun.

Syyttäjän mukaan mies oli suunnitellut surmaa, sillä hänen 16-vuotias siskonsa ei noudattanut perheen kulttuurin ja uskonnon mukaisia perinteitä. Tyttö oli liikkunut ulkona, tavannut ikäisiään nuoria sekä pukeutunut perheen mielestä epäsopivasti. Tyttö karkasi kotoaan, minkä jälkeen veli lähetti useille ihmisille viestejä, joissa uhkasi tappaa sisarensa. Syytteen mukaan veli oli sopinut Irakissa asuvan isänsä kanssa siskon tappamisesta ja lupautunut isän yllyttämänä tekemään surmateon. 

Vaikuttaa pahasti siltä, että suomalainen oikeuslaitos ei näytä ymmärtävän ns. kunnianmurhan luonnetta. Oikeudessa todistajana kuullun kahden poliisimiehen mukaan veli oli kertonut siskonsa kanssa tapeltuaan julkisella paikalla, että perheen Irakissa asuva isä oli siskon käytöksestä hyvin suuttunut. Poliisi kertoi oikeudessa, että isä oli veljen kertomuksen mukaan vaatinut siskon palauttamista takaisin perheen sääntöjen ja kulttuuriin pariin. Jos sisko ei uskoisi, hänet pitäisi tappaa. Jos siskon ystävät yrittäisivät estää, heidätkin pitäisi tappaa. Lisäksi veli oli metroaseman kahakan yhteydessä kertonut poliisille, että jos hänet tuomitaan, hän ottaa tuomion vastaan, koska tärkeintä on suvun maineen palauttaminen. ”Mies oli selvinpäin ja tosissaan”, todistajana toiminut poliisimies kertoi.

KKO:n mukaan miehen sisarelleen lähettämistä viesteistä oli nähtävissä uhkausten ja suuttumuksen lisäksi jossain määrin myös huolestuneisuus perheenjäsenistään. Mies oli uhkaillut vakavuudeltaan vastaavan kaltaisilla viesteillä lukuisia muitakin ihmisiä ja sisarensa mukaan häntäkin jo aiemmin. Toisaalta mies oli myös useaan otteeseen todennut, ettei sisarelle tapahtuisi mitään, jos hän palaisi kotiin. Mies oli myös todennut käyttäneensä voimakasta kieltä ja tehneensä siinä virheen.

Ns. kunniamurhiin erikoistuneen ihmisoikeusaktiivin ja toimittajan Rana Husseinin kirjassa Murha kunnian varjolla (Murder in the Name of Honour) kuvaillaan yksityiskohtaisesti ns. kunniamurhan luonne. On tyypillistä, että isä laittaa asialle pojan, uhrin serkutkin käyvät. Nuoret, varsinkin alaikäiset rikolliset saavat perinteisesti lievempiä tuomioita. Toinen tyypillinen asia on väittää ”häpeää aiheuttaneelle” tytölle tai naiselle, että asia annetaan anteeksi, jos palaa kotiin ja on jatkossa ”kiltisti.” Huomattava osa Husseinin raportoimista naisista joutunut ns. kunniamurhatuksi eli tapetuksi nimenomaan siten, että ovat sinisilmäisyydessään palanneet kotiin. Menetelmä muistuttaa lestadiolaisten piiristä eronneiden muilutusta muistuttavaa ripittämistä, vaikka etukäteen on luvattu, että kaikki on annettu anteeksi ja että lahkosta eronneella on oikeus elää niin kuin haluaa.

Korkein oikeus osoittaa suurta naiiviutta uskoessaan syylliseksi epäillyn veljen selityksiä. Erityisen omituiseksi tulkinnan tekee se, että veli oli jo pahoinpidellyt siskonsa mitä ilmeisimmin samasta syystä. Lisäksi poliisimiehien todistukset veljen aikeista ja asenteesta ovat kylmäävä. Kyseessä ei ollut etelämaalaisen kiihkeää peruspuhetta jonkun tappamisesta retorisena välineenä, vaan ihan vakavaa aietta. Onhan Suomessakin kuultu näitä perussuomimiehen puheita sen huoran tappamisesta avioerotilanteessa ja homma on ainakin silloin tällöin myös toteutettu.

Hovioikeuden pahoinpitelytuomion mukaan veli oli pahoinpidellyt sisartaan useita kertoja. Hän on lyönyt sisartaan avokämmenellä kasvoihin, potkinut jalkoihin, lyönyt tätä vesipiipun varrella sekä repinyt hiuksista. Veli on rikosasian käsittelyssä kertonut, että heidän kulttuurissaan tyttären on elettävä tiettyjen sääntöjen mukaan, ja koska sisar ei ole totellut, hän oli tehnyt sisarelleen mainittua ruumiillista väkivaltaa. Veli tunnusti oikeudessa syyllistyneensä ns. kunniaväkivaltaa.

Länsimaiseen oikeusjärjestelmään kuuluu se, että jos näyttö on heikkoa, pitää juttu ratkaista syylliseksi epäilyn hyväksi. Tällä pyritään välttämään vääriä rikostuomioita. Rikosoikeudessa tunnetaan myös sellainen käsite kuin ”yleisen elämänkokemuksen perusteella”, jota sovelletaan ainakin siihen kun Maija tai Matti Meikäläinen ostaa katukaupasta viidenkympin Rolex-kellon. Yleisen elämänkokemuksen perusteella olisi pitänyt ymmärtää, että ns. kunnianmurhan peruskuvio oli kasassa. Poliisi ja käräjäoikeus näyttävät olevan paremmin perillä ns. kunniamurhasta kuin korkeammat ja oletettavasti pätevämmät oikeusasteet, hovioikeus ja korkein oikeus.

Prosessioikeusblogia pitävä lainkäytön emeritusprofessori Jyrki Virolainen on entinen tuomari. Hän arvioi, että korkein oikeus olisi voinut päätyä toisenlaiseenkin tulokseen. Korkeimman oikeuden tuomarit ovat mahdollisesti kiinnittäneet liiaksi huomiota siihen, miten veli selitti menettelyään KKO:ssa pidetyssä suullisessa käsittelyssä. Virolaiselle jäi ratkaisun lukemisen perusteella vaikutelma, oikeus oli tulkinnut säännöksiä liian suppeasti ja tavalla, jonka mukaan valmistelutoimen tulisi edetä lähes rikoksen yritysasteelle, jotta sitä voitaisiin pitää rangaistavana valmisteluna. Virolainen toisaalta hieman kritisoi syyttäjää, joka ei ollut ottanut toissijaiseksi syytteeksi alemmalla näytekynnyksellä täyttyvää laitonta uhkausta.

On valitettavaa, että korkein oikeus on naulannut tällä ennakkopäätöksellä ns. kunniamurhan ja muidenkin vakavien rikosten valmistelun tuomiokynnyksen näin korkealle, että sitä tuskin ylitetään ennen kuin kyseessä on rikoksen yritys, joka on erikseen kriminalisoitu. Suomalainen yhteiskunta olisi tarvinnut selvän signaalin siitä, että ns. kunniaväkivaltaa ei hyväksytä.

Ylipäätään olisi aiheellista kriminalisoida erilaisten ideologisten, kulttuuristen ja uskonnollisten yhteisöjen harjoittama kansalais- ja ihmisoikeuksien rikkominen ja estäminen sekä rikosten suojeleminen. Nämä rikokset, kuten ns. kunnianväkivalta, perheväkivalta, (avioliitossa tapahtunut) raiskaaminen ja pedofilia kohdistuvat pääasiassa naisiin. Uskonnollisista yhteisöissä ainakin lestadiolaisten, katolisten (vaikka ei ehkä Suomessa), Jehovan todistajien ja islamistisien keskuudessa halutaan hoitaa asioita omissa piireissä ikään kuin Suomen lait eivät koskisi heitä. Naisia myös saatetaan estää käyttämästä ehkäisyä ( terveyden kustannuksella), ottamasta avioeroa, saamasta lasten huoltajuutta mahdollisessa erotilanteessa ja käymästä töissä tai ilmoittamasta yhteisössä tapahtuvista rikoksista. Yhteisöjen jäseniä estetään olemasta yhteydessä ei-uskoviin tai muihin ulkopuolisiin sukulaisiin tai ystäviin, mikä on ihmisten itsemääräämisoikeuden vastasta. Kiihkoilevien yhteisöjen johtajat ja lakeijat pitäisi saada vastuuseen Suomen lakien halventamisesta ja loukkaamisesta.

Ns. kunniamurhaa hautonut veli sai vain kuuden kuukauden ehdollisen vankeustuomion, mikä on suuri riski siskolle. Apuun tuli yllättäen korkein hallinto-oikeus viikko korkeimman oikeuden vapauttavan tuomion jälkeen. KHO päätti karkottaa 22-vuotiaan veljen Irakiin tyttärensä käyttäytymisestä suivaantuneen isäpapan luo. Karkotuspäätöksen oli alun perin tehnyt maahanmuuttovirasto ja asia oli käsitelty myös Helsingin hallinto-oikeudessa. KHO katsoi, että perheen sisäinen, kulttuurisilla syillä perusteltu väkivalta osoittaa piittaamattomuutta Suomen perustuslain ja kansainvälisten sopimusten arvoja kohtaan. Veljen katsottiin olevan vaaraksi muiden turvallisuudelle. KHO vetosi myös Euroopan neuvoston yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (SopS 53/2015), mikä edustaa poikkeuksellista laintulkintaa KHO:n historiassa. Kiitos korkeimman hallinto-oikeuden, saatiin suomalaisen yhteiskunnan viesti siitä,että ns. kunniaväkivalta ei todellakaan ole hyväksyttävää maassamme. Iloa himmentää se, että ketään ei ole laitettu nimenomaan ns. kunniaväkivalta -asiassa rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Lähteitä:

Syyte törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta hylättiin.

KKO:n tiedote 5.7.2017.

http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2017/07/syytetorkeanhenkeentaiterveyteenkohdistuvanrikoksenvalmistelustahylattiin.html

Kunniamurhaoikeudenkäynti: Veli uhkasi leikata siskonsa pään irti: "Mut ei se sitä tarkoittanut". Yle Uutiset 13.3.2017.

https://yle.fi/uutiset/3-9505834

Jyrki Virolaisen blogi:

https://jyrkivirolainen-oikeus.blogspot.fi/2017/07/55-kko-201752-syyte-kunniamurhan_5.html

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 14.7.2017, KHO:2017:121, taltionumero: 3539,

diaarinumero: 3758/4/16. http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1499944595447.html

KHO: Siskoaan pahoinpidellyt irakilaismies karkotetaan kotimaahansa – mies perusteli väkivaltaa kulttuurisyillä. Yle Uutiset 14.7.2017. https://yle.fi/uutiset/3-9723416

Naisvihaa, lutkailua vai normijuttuja?

Yhdysvaltain presidentinvaalien tarinat, puheet ja tapahtumat ovat nostaneet esille kysymyksen siitä, kuinka olennaista asiassa oli naisvihamielisyys ja kuka sitä on esittänyt. Mikä ylipäätään on naisen asema ideologisista ja uskonnollisista hihhuleista kuuluisassa suuressa liittovaltiossa?

Psykopaatiksi usean psykologian tutkijan arvioima Donald Trump on avoimesti kehuskellut sitä, miten hän voi kähmiä naisia, koska on rikas ja kuuluisa. Hänen vaimonsa ovat ja ovat olleet nuoria mallityttöjä, joiden tärkein tehtävä on ollut näyttää hyvältä Donaldin vieressä ja kasvattaa lapsia. Miehet sen sijaan menevät tulevat. Menneen maailman malli siis.

Hillary Clinton puolestaan teki vahvasti työtä aikoinaan poliitikkopuolisonsa saamiseksi ensin kuvernööriksi ja sitten Valkoiseen taloon. Hän otti siis tyypillisen naisen aseman miehen takapiruna vaikka onkin korkeakoulutettu. Hillary puolusti ilmeisen holtitonta Billyään, joka hyppeli sängystä toiseen jo kuvernööriaikoinaan. Hän puolusti ja puhui puppua, kunnes Billyn on pakko tunnustaa ainakin osatotuus. Johtavissa asemissa olevat miehet ovat usein narsisteja ja heidän käsityksensä mukaan naiset ovat vapaata riistaa. Toisaalta on olemassa joukko nuorehkoja naisia, joita valta ja raha vetää puoleensa, oli mies minkälainen kusipää tahansa.

Hillary valitsi hyvin perinteisen tien, vaikka hän päätti ryhtyä ensin kuvernööriksi ja sitten pyrkiä presidentiksi. Siinä välissä hän sai vetoapua istuvalta presidentiltä päästyään ulkoministeriksi. Hän ei antanut kenkää petturimiehelleen ja ryhtynyt elämään omaa itsellistä elämää, niin kuin oikeasti emansipoitunut nainen olisi tehnyt. Hillary todennäköisesti laski, että Billyn ja osin hänen omilla avuillaan he pystyisivät luomaan niin paljon merkittäviä suhteita ja hankkimaan niin paljon rahaa, että presidentinvaalikampanja sujuisi sutjakkaasti. Hillaryn kampanjaa rahoittivat kaikki keskeiset suurteollisuuden edustajat, kuten suurimmat lääketehtaat, Big Pharman yritykset. Hillary jäi nalkkiin perinteiseen poliitikon ja naisen rooliin, ilman miestä ja korruptiivisia rahoja ei ura etenisi. Hän ei nuorempana olisi edes uskaltanut haaveilla, että olisi ryhtynyt Billyn sijaan kuvernööriksi ja sitten kohti Valkoista taloa.

Menneisyyttä katsellen Hillary todennäköisesti laski oikein. Vain pohjoismaissa on valittu naispresidenttejä ja pääministereitä, jotka eivät ole olleet jonkun merkittävän miehen vaimoja, leskiä tai tyttäriä. Nykytilanteessa Hillary laski väärin, koska petturimiestään naurettavuuteen asti puolustanut ja perinteiseen demokraattien ja republikaanien vaalirahakorruptioon sotkeutuminen teki hänestä epäluotettavan edistyksellistä politiikkaa kaipaaville naisille ja miehille. Siksi ikäpresidentti Bernie Sanders oli niin suosittu etenkin demokraatteja perinteisesti äänestävien nuorehkojen naisten keskuudessa, jotka pitivät Hillary Clintonia korruptoituneena kantturana. Joidenkin arvioiden mukaan Bernie Sanders olisi voinut voittaa Donald Trumpin presidenttikisassa, koska hän edusti muutosta.

Donald Trump yllytti kampanjassaan mustaan presidenttiin ja vakavasti otettavaan naisehdokkaaseen sekä erilaisiin vähemmistöihin kohdistuvaa loanheittoa, joka oli ilmeisen seksististä, rasistista, naisvihaista ja islamofobista. Tämä antoi hänen heikosti koulutetulle valkoisille konservatiivisille mustasta presidentistä, homoliitoista ja naispresidenttiehdokkaasta mielensä pahoittaneille avoimen valtakirjan harjoittaa rasismia, seksismiä, naisvihaa ja islamfobiaa mm. vaatimalla Hillary-huoraa vankilaan.

Trumpille törkyretoriikka ei ole henkilökohtaista, se on vain bisnestä: ”It's not personal it's just business.” Hän ei siis välttämättä edes ajattele siten kuin mitä hän puhuu ( ja on välillä vaihdellut kantojaankin), mutta kun rasismi, seksismi, naisviha ja islamofobia uppoaa valkoisen kansan ”syviin riveihin”, niin sitä käytetään bisneksen edistämiseen. Helppoa ja yksinkertaista. Ongelma on vain se, että hänen ”syvien rivien” kannattajat eivät ymmärrä retoriikan ja todellisten ajatusten välistä eroa.

Vaikka dokumentaristi, demagogi ja tietokirjailija Michael Moore on todistellut, ettei enemmistö yhdysvaltalaisista ole kovin konservatiivisia – mitä toisaalta osoittaa se, että Hillary Clinton sai selvän enemmistön äänistä presidentinvaaleissa – niin maassa on suuria konservatiivisia keskittymiä, jotka ratkaisivat, kun vaalijärjestelmän mukaan valitsijamiehet saadaan osavaltioittain. Yhdysvaltain vaalijärjestelmä estää kansan enemmistön tahdon toteutumisen vaaleissa.

Suomessa persujen konservatiivisimmat edustajat ovat avoimesti iloinneet Trumpin voittoa. Hieman epäselväksi on jäänyt se, mikä Trumpin vaalivoitossa oli hienointa: populismi, rasismi, naisviha, konservatiivinen käsitys naisen asemasta perheessä vain islamofobia, vai kaikki yhdessä? Miksi ylipäätään suomalaisten pitäisi fanittaa vieraan valtion presidenttiehdokasta tai presidenttiä? Eikö persujen mukaan pitäisi olla kiinnostunut vain suomalaisesta menosta? Soinia mukaellen, mitä vikaa on rasisteissa ja sovinisteissa?

Yhdysvaltojen kaltaisessa suuressa liittovaltiossa ykkösjohtaja valitaan pienimmän yhteisen nimittäjän mukaan eli sellainen, joka tyydyttää konservatiivisia keskittymiä syystä tai toisesta. Vaikka musta mies oli valittu maassa presidentiksi, se ei ole avannut ovea eikä murtanut lasikattoa naispresidentin tieltä – osin myös siksi, että ns. tosimiehet (ne viattomat valkoiset heterot) ovat joutuneet sietämään 8 vuotta tummahipiäistä presidenttiä, joten ei helvetissä nyt enää jatkoksi mitään akkaa.

Kuten Noam Chomsky todistaa Sielunmessu amerikkalaiselle unelmalle -dokumentissa (Requiem for the American Dream: Noam Chomsky ja amerikkalaisen unelman romahdus) Barack Obaman vaalikampanja oli tehokas mainostoimiston luomus, eikä hän saanut juuri mitään aikaiseksi presidenttikausillaan. Hän ei esimerkiksi lakkauttanut Quantanamota vaikka lupasi. Samassa dokumentissa valaistaan sitä, miten Yhdysvalloista on tullut uudelleen villi länsi, jossa käydään kaikkien ryhmien sotaa kaikkia vastaan ja yhtiövallassa tuloerot ovat räjähtäneet käsiin.

Populismi alkaa rehottaa nimenomaan yhteiskuntien ja yhteisöjen hajoamisesta. Populismi ei ole koskaan edistyksellistä, se on aina konservatiivista, taaksepäin katsovaa ja haikailevaa sekä kaikkea uutta, outoa ja erilaista vieroksuvaa, pelkäävää ja vihaavaa. Nykyisessä populismia ruokkivassa ilmapiirissä ei naisehdokkaalla ollut mahdollisuuksia Yhdysvaltain vaaleissa. Myös Euroopassa alkaa olla yhä hankalampaan naisten laajamittaisempi osallistuminen politiikan huipulle. Tai ainakin niiden naisten, jotka ajattelevat omilla aivoillaan, joita poliittisen eliitin hyvä veli -verkostot eivät ole koskaan katsonut hyvällä, eivätkä ole nostaneet merkittäviin asemiin.

Suomenkin eduskunnassa on aivan liikaa söpöjä tai muuten sopivia, tyhjäpäisiä naiskansanedustajia, jotka ovat päässeet sinne vain siksi, että ovat täyttäneet ”naiskiintiötä”. Eniten heitä on persuissa, kokoomuksessa, keskustassa ja demareissa. Järjestelmä ei tykkää ”liian” älykkäistä ja itsenäisistä naisista, sillä heitä kuvataan vaikeiksi akoiksi. Miehet sen sijaan ovat ”linjavetäjiä” ja visionäärejä esitellessään vaikka kuinka päättömiä omia tai muiden ideoita ja näkemyksiä. Politiikka ei kokonaisuudessaan vedä puoleensa kansakunnan viisaimpia ja älykkäämpiä, eikä se johdu palkkauksesta, vaan pelin politiikasta, jossa trumppailaan, pelaillaan ja pelleillään, eikä hoideta ns. yhteisiä asioita. Politiikka vetää siksi puoleensa narsisteja, psykopaatteja ja niitä, joiden ainoa toivo sosiaaliseen nousuun on jäsenkirja ja poliittinen virka jossain. Siksi ei Suomen eduskunnan mieskansanedustajistakaan ole kokonaisuudessa kovin hyvää sanottavaa, mikä kulminoituu esimerkiksi jokaviikkoisessa tosi-TV:ssä, jota kutsutaan myös eduskunnan kyselytunniksi.

Naiskansanedustajien tyhjäpäisyys ei merkitse yleensä alhaista älykkyysosamäärää, vaan sitä, että perinteiseen naisrooliin sopii se, että esittää sopivasti tyhmää, koska se on tapa manipuloida miehiä ja edistää uraa, ja että ei ota asioista kunnolla selvää asioista, koska isot pojat tekevät sen. Nämä tyhjäpäiset naiskansanedustajat ovat opetelleet tiettyjä oman puolueensa sisäpiirin hyväksymiä fraaseja ja ”totuuksia”, joihin he ehkä uskovatkin. Toisaalta, miksi vaivata päätään, koska hieman tyhmänä naiskansanedustaja pärjää paremmin. Pääsee ministeriksi ja korkeisiin virkoihin. Omilla aivolla ajatteleminen johtaa konfliktiin puoluejohdon kanssa. Siksi naisministeri lentää helpommin virastaan, kun kriisin aika koittaa. Sen kokivat niin Anneli Jätteenmäki (kesk.) kuin Arja Alho (SDP). Jos olisivat ajatelleen paremmin omilla aivoillaan, olisivat osanneet varautua selkään puukottamiseen. Mutta ehkä heistä ei olisi tullut ministereitä, jos olisivat ajatelleet itse ”liikaa”.

Suomalainen poliittinen kulttuuri on naisvihamielisempi kuin muissa pohjoismaissa, jossa naisia on ollut ns. raskaiden salkkujen haltijana, pääministereinä, talousministereinä, teollisuusministereinä....Norjassa oli aikoinaan kaikkien suurimpien puolueiden puheenjohtajina nainen; he keskustelivat tiukasti talous- ja yhteiskuntapolitiikasta vaalikeskusteluissa. Vaikka Suomessa on tapana aina muistella, miten meillä on ollut naispresidentti ja naiset ovat saaneet äänioikeuden niin aikaisin, niin kekkoslovakialainen äijäkulttuuri on vallalla politiikassa. Tätä ilmentää myös suomalaiset työmarkkinat, jotka ovat pohjoismaiden sukupuolittuneimmat naisten ja miesten töihin. Siksi ei ole varsinaisesti merkitystä todellisen tasa-arvon kannalta sillä, montako naista istuu eduskunnassa, vaan minkälaisia naisia ja miehiä siellä on. Populisti-konservatiivit ovat aina kaikenlaisen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden tiellä sukupuolesta riippumatta. Tasa-arvoa oikeasti ja rehellisesti kannattavat miespoliitikot ovat tarpeen asioiden edistämiseksi. On huolestuttavaa esimerkiksi se, kuinka paljon ulkonäköirvailua, huorittelua ja lutkittelua nuoret tytöt joutuvat nykyisin sietämään, vaikka Suomi on ”tasa-arvon mallimaa”.

Palatakseni Donald Trumpiin ja hänen vaalikampanjansa luomaan populistis-rasisti-naisvihaiseen ilmapiirin, joka heijastuu jossain määrin muuallekin maailmaan – mutta ei niin kuin persujen raiskaajatyömies Putkonen lepakoineen luulee, sillä hallitusvastuu tekee aina tehtävänsä populistipuolueille (ns. Endlösung). Jos Trump on psykopaatti, mikä on todennäköistä, hän ei pysy housuissaan. Älykkäänä psykopaattina ja patologisena valehtelijana hän osaa esittää ajoittain ihan järkevältä vaikuttavaa ihmistä, mutta viime kädessä kontrolli pettää ja tulemme näkemään erinäköisiä kähmintä, pettämis- ja seksuaalisen häirinnän episodeja – rasistisista, sovinistisista ja islamofibisista lausunnoista puhumattakaan. Se ei taasen tiedä mitään hyvää naisten aseman kannalta.

Ei olisi mikään ihme,  jos vapaamielinen ja edistyksellinen Kalifornia eroaisi oikeasti Trumpin Yhdysvalloista. Vaikka Trump joutuu kääntämään kelkkaansa ns. reaalipolitiikan osalta saadakseen republikaanien enemmistön taakseen, hänen ”it's just business”- vaalikampanjansa avasi naisvihaisen ja rasististisen Pandoran lippaan, jolloin rasismi, naisviha, sovinismi ja islamofobia on ihan jees. Siksi ei ole samantekevää minkälaista demagogista vaalikampanjaa harjoitetaan bisneksen eli vaalivoiton vuoksi. Se jättää aina jälkensä yhteiskuntaan. Ulkoministeri Soini piti Trumpin vaalikampanjaa vallan mainiona, mikä ei hämmästytä, koska kyseessä on perustrumpilaisen Suomen republikaanipuolueen puheenjohtajan lausunto. Keski-iän ylittäneenä suomalaisnaisena vaan ihmettelee sitä, milloin niitä kelloja käännettiin Suomessakin takaisin 1950-luvulle.


Ps. Trump on mahdollisesti perumassa jopa puheensa Obamacaren lakkauttamisesta.

Dok: Requiem for the American Dream

1 h 12 minto 3.11.20162 kk 19 pv 13048 katselua

(USA, 2015) Noam Chomsky, eräs aikamme älyköistä, ruotii amerikkalaisen unelman romahduksen syitä. Niitä ovat mm. demokratiaa nakertava eriarvoisuus sekä rahan ja vallan keskittyminen.

http://areena.yle.fi/1-3319316