Kunniakäsitykset ja väkivalta

”Mulla on pelkona, et isä näkee, mut mun isäl taas, et mitä jos muut näkee.”

Ihmisoikeusliitto on julkaissut uraauurtavan tutkimuksen ns. kunniaväkivallasta. Kunnian nimissähän sitä väkivaltaa perustellaan, vaikka kyseessä yhteisöllinen, häpeällinen tapa. Koska nimitys on vakiintunut, tässäkin blogissa on käytetty nimitystä yleensä kuitenkin etuliitteenä ns. Raportissa on käytetty lähteenä Murha kunnian varjolla -kirjan kirjoittajaa, ihmisoikeusaktiivia ja toimittajaa Rana Husseinia.

Ihmisoikeusliiton Kunniakäsitykset ja väkivalta -raportin johtopäätös on paljon puhuva:

”Selvityksen johtopäätös on, että suomalaisilla viranomaisilla ja ammattilaisilla on yleissesti ottaen riittämättömät tiedot kunniaan liittyvän väkivallan yhteisöllisistä erityispiirteistä ja siihen puuttumisesta. Viranomaisten osaaminen on vaihtelevaa, vaikka yksittäisillä viranhaltijoilla osaamista jo on. Selvityksessä painotetaan, että valtion vastuulla on kehittää kunniaan liittyvän väkivallan vastaista työtä siten, että sille altistuvia ihmisiä pystytään auttamaan nykyistä tehokkaammin.”

Kuten ihmisoikeusaktiivi ja toimittaja Rana Husseini kertoi Suomessa käydessään, niin Ison-Britannian poliisilla on aikoinaan myös huono tunnistamiskyky ns. kunniaväkivaltaa kohtaan, mutta kouluttamalla brittipoliisit ovat alkaneet löytää ns. kunniaväkivallan ominaisoireet. Husseini on ollut mukana kouluttamassa englantialaisia viranomaisia.

Raportissa todetaan, että ns. kunniaväkivalta on monimutkainen ilmiö, joka liittyy sukupuoleen, sukupuolittuneeseen valtaan, kulttuuriin käsitykseen kunniasta sekä yhteisöjen sisäisiin ja sukupolvien välisiin suhteisiin. Vaikka ns. kunnianväkivaltaa esiintyy eniten Aasian ja Afrikan yhteisöllisissä kulttuureissa, voidaan sanoa, että Suomessakin on omat vähemmistönsä, kuten vanhoillislestadiolaiset ja romanit, joiden keskuudessa esiintyy kunniaan liittyvän väkivallan piirteitä sisältävää yhteisöllisen kunnian ylläpitämiseen tähtäävää painostusta ja väkivaltaa. Ns. huono kulttuuri, kuten noitavainot, rasismi ja ns. kunniaväkivalta elävät yleensä syvimmin huonosti koulutettujen, köyhien ja syrjäytyneiden keskuudessa. Olennaista on koko suvun sivistystaso. Vaikka esimerkiksi perheen isä olisi koulutettu ja sallisi tyttärelleen tai pojalleen ”vapaamielisyyttä”, niin muu suku voi painostaa, ja yhteisöllisessä kulttuurissa suvun ja varsinkin omien vanhempien vastustaminen voi olla todella vaikeaa.

Raportissa korostetaan ettei miltään maantieteelliseltä alueelta, yhteiskunnasta tai kulttuurista tulevat eivät automaattisesti ajattele kunniasta samalla tavoin, vaan yksilöt ja perheet suhtautuvat kunniakäsityksiin monin tavoin. Mitään tietoa ns. kunniaväkivallan suhteellisesta osuudesta maahanmuuttajataustaisilla Euroopassa vs. alkuperämaassa ei ole olemassa, mutta toinen puheenaiheena ollut huono kulttuurinen tapa, naisten sukupuolielinten silpominen on tiettävästi vähentynyt Euroopassa verrattuna alkioperämaihin kampanjoiden avulla. Myös naisten sukupuolielinten silpominen tai vanha kiinalainen naisten jalkojen sitominen liittyvät ns. kunniaan ja naisten alistamiseen. Tiedot Isosta-Britanniasta kertovat hieman huolestuttavasti, että kunnia-ajattelua esiintyy kattavan brittiselvityksen mukaan myös jopa asuneiden neljännen polven maahanmuuttajien parissa. Huomattavaa on se, että kunnia-ajattelua esiintyy myös ilman, että se kärjistyisi kunniaan liittyväksi väkivallaksi. lmiötä voisi myös verrata siihen, miten helposti seksuaalisesti vapaamielinen nainen saa huoranimityksen ja miten usein (ex)vaimonsa pahoinpitelevä tai tappava suomalainen mies kutsuu häntä huoraksi. Nimittelyt eivät suoraan johda tekoihin, mutta ne ruokkivat tietynlaista ajattelua.

Raportissa todetaan, että sekä totuuteen pohjautuvat että perättömät huhut voivat turmella perheen tai tytön maineen ja johtaa kontrollin koventumiseen ja jopa fyysiseen väkivaltaan. Haastatellut kertovat, että vaikka sallitun käyttäytymisen rajat olisivat perheen sisällä väljemmät, voi ulkopuolisten yhteisön jäsenten perheeseen kohdistama paine saada perheenjäseniä käyttämään väkivaltaa perheen maineen säilymiseksi.

”Painostusta tulee perheen isään tai veljeen, koska ikävä kyllä, katsotaan, että jos

ja kun jonain päivänä tyttö seurustelisi tai harrastaisi seksiä jonkun kanssa ennen

avioliittoa, vaikka mä en tykkää käyttää tätä termiä, mutta katsotaan se henkilö

huoraksi, sen takia perhettä ei kunnioiteta. ”

Kunniaväkivalta-aiheesta raportissa haastatellut maahanmuuttajataustaiset henkilöt kuvasivat, ettei väkivaltainen käyttäytyminen johtunut useinkaan vain ns. kunnia-ajattelusta tai kulttuurista, vaan väkivaltaa harjoittavan mielenterveys- ja päihdeongelmista. Eräs haastateltu kuvasi isäänsä ”narsistiseksi ja sairaaksi ihmiseksi” ja väkivallan johtuvan sekä ”kulttuurista” että siitä, että ”isällä on päässä vikaa”. Väkivaltainen käyttäytyminen myös tunnetusti ”periytyy”. Hakatusta lapsesta tulee aikuisena paljon todennäköisemmin väkivaltainen kuin sellainen, jonka ”kasvattamiseksi” ei ole käytetty voimaa.

Raportin loppussa esitetään lukuisia toimenpiteitä mm. avioliittoon pakottaminen on kriminalisoitava erillisenä rikosnimikkeenä. Myös ulkomaille houkutteleminen pakkoavioliittoa varten on kriminalisoitava, kuten Istanbulin sopimus edellyttää. Lisäksi on arvioitava perusteellisesti mahdollisuudet avioeroprosessin helpottamiseen ja nopeuttamiseen pakkoavioliittotapauksissa ja lyhytkestoisen pakkoavioliiton mitätöintiin ilman avioeroprosessia. Avioliittoon pakottamisen määrittäminen rikokseksi näyttää olevan todella vaikeaa Suomen hallituksille.

”Ty t ä r   on sellanen, joka aina tulee kotiin koulun jälkeen laittamaan ruokaa. Et sille

opetetaan nuoresta asti tällaset kodinhoitoasiat. Ja sillä niinku sen arvo sit mitataan.

Ja sit sen lisäks, okei, se opiskelee. Ja sit ku hän on saanu tutkintopaperinsa ulos, ni

se viedään [lähtömaahan] ja tehään naimakaupat. Ja se on niinku hyvä perhe. Ja sit se

poika taas, se saa tehä mitä se haluaa, ei sille oo mitään rajotteita, koska eihän se sitä

perheen kunniaa niinku pidä.”

 Nykyinen hallitus toivoo politiikallaan äitien jäävän kotiin hoitamaan lapsia. Halituksessa istuu ainakin kaksi ministeriä, joiden mielestä  on oikein ja kohtuullista, ettei naisesta voi tulla pappia. Voi  kysyä, kuinka kaukana ns. kunniakulttuurista varsinkin nykyisen hallituksen käsitys naisen ja tyttären asemasta on?

Lisätietoja:

Raportti:

https://ihmisoikeusliitto.fi/wp-content/uploads/2016/06/Kunniak%C3%A4sitykset-ja-v%C3%A4kivalta_B5_netti-002.pdf

Nettisivusto:

https://ihmisoikeusliitto.fi/kunniaan-liittyvaa-vakivaltaa-esiintyy-myos-suomessa/

"Mamut tappavat varmimmin"

Porilaisen koulutytön raaka murha on herättänyt syvää pahennusta ja raivoa ainakin somessa. Ei siksi, että murha oli raaka ja kohdistui tyttöön, vaan siksi että syylliseksi epäily on tiettävästi maahanmuuttaja, 25-vuotias nuori mies. Mikään raaka suomalaisen naisen tai tytön murha, jonka tekijä on ollut kantasuomalainen, hetero, lihaa syövä ja autoileva perusmies ei ole herättänyt tällaista aggressiota ja älämölöä. Vain aikoinaan kahden poliisimiehen murha Helsingissä herätti tämän tason pahennusta, ja tällöin vaadittiin välittömästi viisumipakkoa Eestin ja Suomen välille. Kun kävi ilmi, että murhaaja olikin tanskalainen vankikarkuri Steen Christensen, kohu laantui välittömästi, eikä kukaan vaatinut viisumipakkoa Suomen ja Tanskan välille.

On totta, että poliisin tilastojen mukaan maahanmuuttajat syyllistyvät suhteellisesti useammin rikoksiin, mutta he ovat myös useammin kuin kantasuomalaiset rikoksen uhreja. Mitä näiden tilastojen takana on ja mitä ne tilastot kertovat? Ensinnäkin, poliisin tilastoissa on vain rikokseen epäillyt, ei siis tuomitut. Erikoisemman näköinen maahanmuuttaja on helpompi identifioida rikoksesta epäilyksi, kun taviksen näköisen perusjuntti. Toiseksi, kotona tapahtuvat naisten pahoinpitelyt ja raiskaukset ovat pääosin piilorikollisuutta, jota ei koskaan ilmoiteta poliisille, vaikka siitä supisuomalaisesta hakkaajasta olisi erottu, koska halutaan vain päästä eroon siitä kantasuomalaisesta kusipäästä. Nämä rikokset eivät siis löydy tilastoista. Lisäksi raiskausoikeudenkäynnit ovat äärimmäisen nöyryyttäviä naisille. Itä-Suomen hovioikeuden mukaanhan naisen minihame ja raiskaajan pysyvä työpaikka ovat rikosta lieventäviä tekijöitä. Kolmanneksi, maahanmuutto on usein sellainen stressitekijä, joka lisää väkivaltaisuutta, kun kotoutuminen, työnsaanti ja elämän vakiintuminen ei syystä tai toisesta onnistu. Esimerkiksi ruotsinsuomalaiset ovat olleet kuuluisia korkeista rikosluvuistaan. Pakolaistaustaisilla saattaa olla takanaan sotatraumoja tai kidutusta. Neljänneksi, suurin osa rikoksista on 15–35-vuotiaiden miesten tekemiä. Monissa maahanmuuttajaryhmissä 30–40 % kuuluu tuohon ryhmään, kun kantasuomalaisista vain 15 %. Viidenneksi, suomenruotsalaiset tekevät paljon vähemmän väkivalta- ja henkirikoksia kuin suomenkielinen kantaväestö. Supisuomalainen tappaa neljä kertaa useammin kuin suomenruotsalainen, ja maahanmuuttajat keskimäärin viisi kertaa useammin kuin suomenruotsalaiset. Lihaa syövä, hetero ja autoileva perussuomimies siis tappaa samalla tasolla kuin keskimääräinen maahanmuuttaja verrattuna suomenruotsalaisiin.

Rikollisuuteen vaikuttavat monet tekijät, joihin voidaan vaikuttaa perhe-, sosiaali- ja talouspoliittisin toimin. Rikoksia tekevät todennäköisimmin köyhät, vähemmän koulutetut, päihdeongelmaiset, huonot kotiolosuhteet kokeneet ja traumatisoituneet miehet. Kaikkeen muuhun voidaan vaikuttaa suhteellisen helposti, paitsi siihen, miksi nuorehkojen miesten maailmaan kuuluu niin vahvasti väkivalta ja rikollisuus verrattuna naisten maailmaan. Sen sijaan, että kauhistellaan yksittäisten nuorten miesten mielettömiä tekoja, pitäisi ryhtyä tekemään jotain. Mikä mättää varsinkin suomenkielisten mieskuvassa? Miksi suomenruotsalaiset miehet eivät ole olenkaan niin väkivaltaisia? Eiköhän se ole se perusjuntin kovasti pilkkaama suomenruotsalaisten ”naismaisuus” ja kyky keskustella asioista. 

Sen sijaan että huudetaan maahanmuuttajia ulos maasta, olisi perusmiesten korkea aika mennä itseensä ja miettiä miksi heillä niin pahasti kiehuu sisällä, että tekee mieli hakata sekä mamuja että sitä ikävää akkaa, joka ei tee niin kuin mies haluaa tai joka törkeästi jättää ”niin hyvän suomimiehen”. Tarvitaan miesprojekteja, jotta supisuomalaisetkin miehet osaisivat vihdoinkin puhua tunteistaan ja käsitellä aggressiota muullakin tavalla kuin hakkaamalla fyysisesti ja psyykkisesti naisia ja maahanmuuttajia – tai ryyppykavereita. Populistis-rasistiset ”asiantuntijat” antavat ymmärtää, että väkivalta olisi jotenkin joidenkin maahanmuuttajaryhmien geeneissä tai rotupiirre, mutta he unohtavat autuaallisesti, että kantasuomalaisten nuorehkojen miesten oma väkivaltaisuus on huippuluokkaa sekä eurooppalaisittain että verrattuna suomenruotsalaisiin. Kulttuurilla on tekemistä asian kanssa ja siihen voidaan vaikuttaa. Sen on osoittanut myös kampanjointi Jordaniassa, jolla on saatu ns. kunniamurhat vähenemään radikaalisti.

Väkivalta ei ole koskaan puolusteltavaa, mutta siihen voidaan vaikuttaa jos halutaan. Nyt vain populistisesti kauhistellaan ja puhutaan sivuasioista. Naiset ovat tässä miesten hallitsemassa väkivaltakulttuurissa altavastaajina.