Murha, perhemurha ja niiden puolusteleminen – mikä erottaa ne ns. kunniamurhista?

Vastikään turkulainen mies laittoi ex-vaimonsa palasiksi  ja sulloi osat Paimiossa jätelaatikkoon. Voiko olla naisvihamielisempää ja järjestelmällisempää toimintaa? Mitään tämän tyyppistä naiset eivät harrasta, paitsi toisen miehen kanssa, jolloin kolmiodraamassa  uuden miehen kanssa voidaan laittaa vanha ukko hengiltä ja osiin.

Keskustelu naisten tekemistä lastentapoista jatkuu kiihkeänä, kun Oulun  lapsimurhien käsittely  jatkuu oikeudessa. Oululaisnaisen toimintaa on hyvin vaikeaa ymmärtää, enkä haluaisi  medikalisoida hänen tilaansa, mutta usean lapset tappaminen viittaa pahasti vakavaan psyykkiseen tilaan. Se ei poista sitä tosiasiaa, että hän on mitä todennäköisimmin murhannut viisi lasta  raa'asti, mikä ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää.

Hämmentävää on ollut julkkisten tai sellaiseksi pyrkivien äitien "paljastukset", että hekin ovat ajatelleet lastensa tappamista. Aika moni meistä on  joskus herkutellut ajatuksella, että voisi tappaa  lapsensa, puolisonsa, anoppinsa, appensa, siskonsa, veljensä,  äitinsä, isänsä, naapurinsa tai työkaverinsa, kun se on niiiiin ärsyttävä. Varsinkin  Etelä-Euroopassa on  riitojen yhteydessä tapana huutaa läheisille, että "tapan sinut",  mutta silti Suomessa  henkirikosluvut ovat paljon korkeammat kuin Etelä-Euroopassa. 

Ajatuksista on pitkä matka tekoihin, vaikka vallalla olevan kognitiivisen psykologian mukaan ajatus on suunnilleen sama asia kuin teko. Siksi esimerkiksi itsemurha-ajatuksia omaavat pitäisi nopeasti lääkitä tajuttomiksi "ennalta ehkäisemisen" nimissä. Ihmisen eksistentialistinen ahdistus ja konkreettiset ongelmat yritetään poistaa kemikaaleilla tai ns. positiivisella ajattelulla, eikä käsittelemällä asioita. Siksi meillä nämä "kunnolliset ja hiljaiset" perheenisät ja  -äidit suorittavat näitä "yllättäviä" perhesurmia. 

Näiden äitien ulostulo "murhanhimostaan" on kääntöpuoli äitimyytistä: Kun äiti on uhrautuessaan niin väsynyt, niin kyllähän sitä tulee mieleen lasten tappaminen. Ne hormonitkin niin jylläävät....Äitimyytti siis jotenkin lieventää  lasten tappamista. On todella moraalitonta ottaa äitimyytti jokeriksi tässä törkeässä toiminnassa, jossa riistetään henki avuttomilta lapsilta. Edes synnytyksen jälkeinen masennus  tai muotitauti PMS ei ole tekosyy murhata.

Miksi nämä äidit ns. uhrautuvat: Hankkivat lapsia miehen kanssa, joka ei ole isäainesta, sillä isi haahuilee joko kapakassa tai töissä tai molemmissa kaiken aikaa eikä osallistu lasten hoitoon? Hankkivat lapsia yksinhuoltajana, eivätkä yhtään ymmärrä,  mihin ovat ryhtymässä? Hankkivat lapsia, vaikka ovat jo mielenterveysongelmien vuoksi määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä? Vastuu on  viime kädessä oikeasti äidillä, naisella, kun hän tekee päätöstä lasten hankinnasta. Nainen voi hankkia lapsen vastoin miehen tahtoa, mutta mies ei siihen pysty. Kun lapset on yhteisellä vakaalla päätöksellä hankittu, vastuu on molemmilla. Naiset saattavat kyllä "kunnon äiteinä" omia lapset ja jopa estää miehen osallistumisen.

Television tositeeveesarjat Kakola ja Toisenlaiset äidit ovat valaisseet hieman naisen asemaa Suomessa. Vaikka ne ovat käsikirjoitettuja, siis eivät ihan "tosia". kertovat ne siitä ilmapiiristä missä ollaan.

Tyttöjen Kakolassa kävi  ilmi varsinkin vankilaan tuotujen rankan elämän ja rikollistaustan omaavien  mentorinaisten kautta,  että hyväksikäyttö+päihteet + väkivalta + rikollisuus kulkee yhdessä.  Selväksi tuli se, että rikoksen polulle päätyneet naiset hyvin usein ottavat lättyyn lähisuhteissaan ja sitten he saattavat antaa takaisin puolisolle tai muille. Naisethan ovat vähintään yhtä aggressiivisia kuin miehet, mutta purkavat aggressiota eri tavalla. Kulttuurisesti on paljon sopivampaan miehen  kuin naiset osoittaa suoraa fyysistä väkivaltaa. Siksi naiset harrastavat  enemmän psyykkistä väkivaltaa.  Avoimesti väkivaltainen nainen on tabu.   Näiden tyttöjen ja naisten rankka tausta ei puolusta mitenkään heidän tekojaan, se on vain taustaselitys heidän toiminnalleen Myös vankilaan päätyneiden miesten taustat ovat  usein  viinan, väkivallan,  laiminlyöntien tai hyväksikäytön värittämiä. Kakolan opetus on siinä, että lasten ja nuorten hyvinvointiin tulisi kiinnittää huomiota ihan toisella tavalla ja selvästi  lapsilleen vahingollisten  biologisten vanhempien napanuora   lapsiinsa pitää katkaista ajoissa –  myös niiden äitimyyttiä nauttivien "erilaisten" äitien.

Toisenlaiset äidit edustaa viihdekanavan tirkistelyohjelmistoa, jossa on haettu mahdollisimman outoja perhekuvioita. Julkkisjuontaja, entinen missi ja nykyinen doula eli äitiysvalmentaja  ja  huippujääkiekkoilijan puoliso hymyilee kauniisti ja ajattelee positiivisesti mitä ihmeellisimmissä perheissä. Viesti on selvä: lapset tekevät naisen. Äitimyyttiä  hehkutetaan, vaikka ainakin osan näistä perheistä voisi arvioida perustellusti päätyvän sosiaalitoimen ja lastensuojelun asiakkaaksi. Ohjelman formaattiin ei  kuuluu kyseenalaistaa heikkoja lähtökohtia lapsen tulla, eikä "toisenlaisille äideille" esitetä mitään ikäviä kysymyksiä.  Vastuuta ei ole, on vain ihana äitimyytti, joka korvaa kaiken.  Valitettavasti tämänkaltainen "journalismi" yllyttää jatkamaan vastuutonta käyttäytymistä. Jo YLE:n Teiniäidit-ohjelman on arveltu lisänneen teiniraskauksia maassamme.  Viihdekultuuri tunnetusti uusintaa  vanhoja myyttejä, kuten äitimyytti.

                                                  *     *      *

Tässä blogissa  pohdittu muutamaan otteeseen sitä, mikä ero on  ns. perhesurmilla ja ns. kunniamurhilla.

Toimittaja ja ihmisoikeusaktiivi Rana Husseini on tänään 11.12. 2014 julkaistussa artikkelissa Jordan Times -lehdessä uutisoinut todennäköisestä ns. kunniamurhasta Jordaniassa. Tapaus on  vasta toinen tänä vuonna. Jerashin metsästä, noin 50 kilometriä pääkaupungista Ammanista pohjoiseen, löytyi kuristettu, 20-vuotias nainen. Viranomaiset tutkivat murhaa ja epäilevät sen liittyvän ns. kunniaan. Naisen miespuoliset sukulaiset on  pidätetty epäiltynä. Edellinen ns. kunniamurha tapahtui maaliskuussa, kun alaikäinen poika puukotti  nukkuvan eronneet siskonsa, joka oli siis häpäissyt perheensä.

Jordaniassa on liki 8 miljoonaa asukasta. Jos  pitää paikkaansa, että vain kaksi ns. kunniamurhaa on suoritettu tänä vuonna tässä Lähi-idän maassa, jota huijarikirjailija Norma Khouri  kuvasi naisten lahtauspaikaksi, niin se paljon, paljon vähemmän (sekä väkilukuun suhteutettuna että absoluuttisesti) kuin Suomen perhesurmat, vaikka mukaan otettaisiin vain miesten suorittamat vaimojensa, tyttöystäviensä, ex-vaimojensa tai ex-tyttöystäviensä tappamiset. Tutkiva toimittaja Rana Husseini vakuutti Suomessa käydessään, että hän on kaivanut ja kaivaa joka ainoan Jordaniassa tehdyn ns. kunniamurhan ja kirjoittaa niistä uhrien muistoksi. Ainakin minä uskon siihen.

Suomessa siis  perheenjäsenet (tai entiset perheenjäsenet) tappavat toisiaan "muuten vain" enemmän kuin jordanialaiset "kunnian" vuoksi. Täällä me kuitenkin paheksumme syvästi niitä  "sivistymättömiä" siellä jossain. Jordaniassa on aktiivisesti kampanjoitu ns. kunniamurhia vastaan, mutta Suomessa vain  varsinkin jokaisen lapsia koskevan ns. perhemurhan jälkeen puhutaan, että "jottain tarttis tehrä", mutta mitään ei tapahdu. Uhrin kannaltahan  on ihan samantekevää, onko hänet murhattu  kunnian, häpeän, mustasukkaisuuden, omistushalun, sattuman vain sekopäisyyden vuoksi.  Kuollut mikä kuollut.

Jordaniassa ns. kunniamurhattu nainen saatetaan viedä piiloon, esimerkiksi metsään. Samaan tyyliin  vaimonsa tai ex-vaimonsa   murhannut suomalainen  mies kaivaa vaimovainaan maahan tai paloittelee ja vie roskalaatikkoon, koska nainen on niin maan multaa ja *askaa miehen mielestä. Jordaniassa alaikäiset pojat, jotka laitetaan suvun  puolesta tappamaan siskonsa, koska he pääsevät oikeudessa vähemmällä, saattavat käyttää menetelmää, jossa sisko nukkuu Ruususen unta  lapsuudenkodissaan luullen saaneensa anteeksi tekonsa, mutta sitten puukko  heiluu. Suomessa   tappajanaiset saattavat ensin nukuttaa lapsensa rahoittavilla ennen kuin murhaavat lapsensa. Menetelmissä ei siis ole mitään suurempia eroja.

Ns. kunniamurhat ja ns. perhesurmat erottaa se, ketkä kaikki toimintaan suoraan osallistuvat.  Ns. perhemurhat ovat länsimaissa, kuten Suomessa  individualistisia tekoja, mutta yhteisöllisemmässä kulttuurissa suvun yhteinen asia. Yhteisöllisellä kulttuurilla on sekä  hyvät että huonot puolensa: huonoa on juuri se yhteisön painostus, mutta hyvä puoli on se, että kun  keskeiset yhteisön jäsenet on saatu ymmärtämään toiminnan mielettömyys, on kulttuuria mahdollista muuttaa. Näin on  mitä ilmeisimmin tapahtunut   Jordaniassa, jossa ns. kunniamurhia on julkisesti syvästi paheksuttu ja niitä vastaan on kampanjoitu jo parikymmentä vuotta, joten tulokset alkavat näkyä. Suomen kaltaisessa maassa ns. perhemurhien, vaimosurmien, lapsitappojen jne. paheksuminen julkisuudessa ei ole mitenkään vähentänyt niitä, koska pelkona ei ole suvun häpeä, eikä sillä ole meidän yksilöllisessä kulttuurissamme mitään merkitystä.

Ehkä olisi aika oikeasti ryhtyä puuttumaan suomalaisiin "kunniamurhiin"?

Rana Husseinin  artikkeli 11.12. 2014  Jordan Timesissa. Body of murdered woman found in Jerash forest (in English):

 http://jordantimes.com/article/body-of-murdered-woman-found-in-jerash-forest

Nainen kunniamurhaajana ja perhesurmaajana

Nurmeksen tapaus, jossa epätoivoinen pienten lasten äiti tappoi  itsensä ja 3 pientä lasta ajamalla auton päin bussia, jossa eroa hakeva avomies matkusti, on nostanut taas keskusteluun ns. perhesurmat.

Naiset eivät ole sen kummempia enkeleitä kuin miehetkään, mutta joitakin eroja on. Miehet paljon yleisimmin perhesurmatilanteissa tappavat  puolisonsa tai ex-puolisonsa  lapsien lisäksi. Naiset kohdistavat väkivaltansa yleisemmin  vain lapsiin. Henkistä väkivaltaa sen sijaan naiset  voivat  harrastaa miestä kohtaan. Aivan, kyllä naisetkin tappavat, yleensä leipäveitsellä, sen  väkivaltaisen puolisonsa.

Ns. asiantuntijat ovat psykopatologisoineet tilanteen. Kyseessä narsisti, masentunut, persoonallisuushäiriöinen jne.  Kun ihminen ei kestä erotilanteita. kyseessä onkin usein psyykkinen  häiriö. Toisessa iilimadon lailla roikkuva puoliso on rasittava kaikille, niin puolisolle kuin lapsille. Kun tilanne on hankala, roikkuja on jo manipuloinut ja järjestänyt sellaisia kohtauksia ja systeemejä, että puolison on hankala erota: yhteinen asunto, lapset, toisen itsetunnon vieminen  sekä elämän rajoittaminen ja vahtiminen.

Selkeästi tarvittaisiin apua sekä miehille että naisille, joiden puoliso on psyykkisesti epävakaa. Usein  tilanne syntyy hitaasti vuosien aikana. Rakkauden alkuhuumassa ei voi uskoa toisen pimeään puoleen ja sitten tilanteesta voi juuri esimerkiksi pienten lasten vuoksi olla vaikeaa lähteä.  Kaikista ei kuitenkaan ole puolisoiksi ja lähivanhemmiksi, koska heidän toimintansa sairastuttaa psyykkisesti ja mahdollisesti jopa fyysisesti läheiset. Parisuhteen ja biologisen vanhemmuuden sädekehä on vihdoinkin murrettava.

Kenen toimialaan kuuluisi hyvien parisuhde-erojen tukeminen? Kirkkoa se ei juuri kiinnosta ja julkinen sektori kituu.  Rahapula ei tosin ole mikään  syy  olla edistämättä ihmisten terveyttä ja jopa hengen säilymistä. Mitä ilmeisimmin tarvittaisiin matalan kynnykset asukastupia, tenavakerhoja, nais- ja miesryhmiä; kaikenlaista kansalaisyhteiskunnan toimintaa, jossa ihmiset voisivat tavata toisiaan ja luoda sosiaalisia verkostoja mm. sitä varten, että kun heillä menee huonosti, heillä olisi edes yksi ihminen, jonka kanssa voisi puhua ja joka voisi antaa tukea. Nurmeksen tapauksessa perheelle oli tiettävästi tarjottu julkisen sektorin tukea. Todennäköisesti se ei ole kelvannut, koska "taudin kuvaan" kuuluu se, ettei meidän perheen asioita lauleta ulkopuolisille, eikä meillä ole mitään ongelmia.

Mikä sitten erottaa suomalaiset ns. perhesurmat yhteisöllisempien kulttuurien  ns, kunniamurhista: se suku ja suvun "kunnia" tai häpeä. Ns. perhesurmissa kyse on yksilön kunniasta tai häpeästä, narsistisesta haavasta, kun tulee jätetyksi, eikä se puoliso toimikaan niin kuin piti.  Ns. kunniamurhissa kyse on  siitä, että tyttöjen ja naisten käyttäytyminen on vanhoillisissa piireissä määritelty koko suvun kunnian mittariksi ja häpeän aiheuttava naispuolinen henkilön tulee siten vastata hengellään  eräänlaisen verokoston hengessä. Miehet, usein alaikäiset veljet suorittavat itse murhat, mutta varsinkin äidit ja joskus myös siskot toimivat houkutuslintuina saadakseen uhrin kiikkiin. 

On todella vaikeaa ymmärtää, mitä liikkuu sellaisen äidin päässä, joka houkuttelee oman tyttärensä miespuolisen sukulaisensa tapattavaksi. Joskus, hyvin harvoin äiditkin osallistuvat tappamiseen. Likaiset hommat ovat perinteisesti niin meillä kuin muuallakin miesten töitä.  Jordaniassa toimittaja Rana Husseinin haastattelemat nuoret kunniamurhaajat kokivat  toimintansa pakoksi, josta ei ollut ulospääsyä ja joka teki heistä arvostettuja ainakin vankilassa. Muutoin heillä saattoi olla ongelmia päästä naimisiin ja heitä vieroksuttiin kaltereiden ulkopuolella.

Väkivallan ennaltaehkäisy on hankalaa, mutta tiedetään, että jos lapset saavat hyvän lapsuuden ilman pelkoa ja väkivaltaa, niin he todennäköisimmin eivät  takerru väkivaltaan ratkaisumenetelmänä. Kulttuurisesti latautunut väkivalta, kuten ns. perhesurmat ja ns. kunniamurhat vaativat monimuotoisempia toimintatapoja ja pitkäjänteistä työtä.

Toukokuussa 2014  Suomessa vieraillut  palkittu ihmisoikeusaktiivi ja toimittaja Rana Husseini on  esimerkiksi konsultoinut Iso-Britannian poliisia tunnistamaan ns, kunniaväkivaltaa. Brittein saarilla on luotu poliisin, sosiaalityöntekijöiden ja terveydenhuollon ammattilaisten sekä kolmannen sektorin yhteystyöverkosto ns. kunniaväkivaltaan puuttumiseksi. Suomessakin samaan on pyritty, mutta mm. erikoistuneiden turvakotien puute haittaa toimintaa. Myös ns. perhesurmien estämiseksi tarvittaisiin vastaavanlaisia verkostoja.

Ihmisoikeusliiton tuottama Rana Husseinin haastattelu ( englanniksi, suomenkielinen tekstitys) on katsottavissa täällä:

http://www.frequency.com/video/rana-husseini-ja-kunniaan-liittyv/180488996