Raiskaus ja lapsimorsiamet lainsäädännön kohteina

Intian korkein oikeus linjasi lokakuussa 2017, että seksi alaikäisen kanssa on myös avioliitossa raiskaus. Intian laki on sallinut alaikäisen raiskaamisen, jos tämä oli avioliitossa raiskaajansa kanssa. Oikeuden mukaan seksi alle 18-vuotiaan kanssa on aina raiskaus. Maan raiskauslaeissa oli ollut poikkeus, joka salli aviopuolison yhdynnän yli 15-vuotiaan kanssa. Varsinaisesti raiskausta avioliitossa ei ole kriminalisoitu, vaan se on sidottu naisen ikään.

Oikeuteen jutun vei kansalaisjärjestö Independent Thought, jonka perustaja Vikram Srivastava pitää korkeimman oikeuden päätöstä historiallisena. Intian korkein oikeus kehotti lisäksi ryhtymään toimenpiteisiin lapsiavioliittojen estämiseksi. Lain mukaan naisten avioitumisikäraja on 18 vuotta ja miesten 21. Käytännössä ainakin joka neljäs intialaistyttö joutuu naimisiin alaikäisenä. Ennen lapsiavioliitot kieltävää lakia vuonna 2006 noin puolet morsiamista oli alaikäisiä, liki 20 % oli alle 15-vuotiaita.

Jordaniassa puolestaan poistettiin kesällä 2017 lainsäädäntö, jonka turvin raiskaajat pääsivät vastuusta, jos he menivät naimisiin uhriinsa kanssa ja pysyvät avioliitossa vähintään viisi vuotta. Tämä ns. raiskauspykälä kumottiin parlamentissa 4. elokuuta. Jordaniasta tuli kolmas arabimaa, joka on poistanut raiskauksen välttelyn rikoslaistaan. Ennen tätä muutos tehtiin Libanonissa ja Marokossa.

Pelastakaa lapset -järjestön ja Maailmanpankin selvityksen mukaan joka päivä 20 000 alle 18-vuotiasta tyttöä menee naimisiin. Alaikäisten avioliitoista jopa 60 % solmitaan maissa, joissa se on laitonta. Se, että tyttö ei käy koulua, voi olla sekä lapsiavioliiton syy että seuraus. Avioituneiden tyttöjen pääsy takaisin kouluun on joissakin maissa jopa estetty. Maailmassa on noin 60 miljoonaa koulusta pudonneita kouluikäistä tyttöä, jotka ovat suuressa vaarassa joutua naimisiin. Koulu toimii suojamekanismina tytöille.

Selvityksen mukaan eräät valtiot, kuten Meksiko, Nepal ja Zimbabwe, ovat edistyneet nostamalla avioitumisen ikärajaa tai tiukentamalla poikkeuslupien myöntämistä alaikäisille. Toisaalta esimerkiksi Bangladesh hyväksyi hiljan lain, joka sallii alle 18-vuotiaiden naimisiinmenon "poikkeustapauksissa".

Vaikka lapsiavioliittojen ongelmamaat löytyvät Aasiasta ja Länsi- ja Keski-Afrikasta, yllättäen myös useissa Yhdysvaltain osavaltioissa laki sallii avioitumisen alle 18-vuotiaana. New Hampshiressa torjuttiin vastikään ehdotus avioliittoikärajan nostamisesta 13:sta 18 vuoteen. Myös New Jerseyssä estettiin yritys kieltää alle 18-vuotiaiden liitot.

Naisten oikeudet edellyttävät naisia syrjivän lainsäädännön muuttamista, mutta se ei vielä riitä. Lait pitää myös laittaa täytäntöön ja pyrkiä vaikuttamaan asenteisiin ja kulttuurinmuutokseen. Lainsäädäntö kuitenkin aina heijastelee poliittista tahtoa.

Raiskaus avioliitossa muuttui Suomessa rikokseksi vasta vuonna 1994, kun esimerkiksi Ruotsissa se oli kriminalisoitu jo vuonna 1962. Suomessa tätä lakimuutosta vastustettiin äänekkäästi. Yhtä kovaäänistä oli aikoinaan sukunimilain vastustaminen 1980-luvulla. Vaikka naisilla on ollut jo yli 30 vuotta mahdollisuus pitää oma sukunimensä, suurin osa suomalaisnaisista ottaa avioiduttuaan miehen sukunimen, koska ”perheellä pitää olla yhteinen nimi.” Tätä hämmästellään jopa ”konservatiivisessa” Italiassa, jossa omien sukunimien säilyttäminen on tavanomaista. Suomi on monissa asioissa hämmentävän konservatiivinen tai jopa naisvihamielinen.

Lähteitä:

Intian korkein oikeus: seksi alaikäisen kanssa on raiskaus - myös avioliitossa. Iltalehti Keskiviikko 11.10.2017.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201710112200452669_ul.shtml

Jordan Abolishes Law Allowing Rapists to Avoid Prosecution. IPS Aug 22 2017.

http://www.ipsnews.net/2017/08/jordan-abolishes-law-allowing-rapists-to-avoid-prosecution/

20 000 tyttöä avioituu joka päivä, usein vastoin lakia

Tharanga Yakupitiyage. IPS 16.10.2017.

http://www.ipsinternational.org/fi/news.asp?idnews=6630

Naisen vaarallisin paikka on oma koti

Naisia on aina peloteltu menemästä kodin ulkopuolella, koska siellä kuulema vaaraa vaanii naisia kohtaan. Kyseessä on ollut miesten harjoittama naisten elinpiirin rajoittaminen, johon syyllistyvät sekä ne, jotka naisia ahdistelevat kodin ulkopuolella että ne miehet, jotka katsovat asiakseen ”valvoa naisten turvallisuutta”. Suomessa naisia – ainakaan supisuomalaisia – eivät saata miespuoliset sukulaiset kodin ulkopuolella, mutta esimerkiksi puolisot voivat vahtia tai valvoa esimerkiksi kuljettamalla autolla ovelta ovelle ja varmistamalla, että nainen todella menee sinne minne on sanonut menevänsä. Nämä ”mustasukkaiset” miehet ovat usein naista kontrolloivia ja pahoinpiteleviä, jotka saattavat ihan vakavissaan uskoa ”suojelevansa naista”.

Tosiasiassa nyky-Suomessa naisen vaarallisin paikka on koti, ja todennäköisin naisen ahdistelija, pahoinpitelijä, raiskaaja tai tappaja on hänen nykyinen tai entinen poikaystävä tai avio/avomies. Vuosien 2003–2013 aikana naisuhreista omassa kodissaan oli surmattu 56 prosenttia, miehistä vain 33 prosenttia. Vain 20 % naisista tapettiin julkisessa tilassa (katu,tori, puisto jne.), muutoin muissa yksityisissä tiloissa (toisten kotona) tai puolijulkisissa tiloissa, kuten työpaikalla. Naisurhien tappajista 60 % oli naisen nykyinen tai entinen avo/aviomies, 8 %:ssa surmaaja on ollut oma lapsi. Miesuhrien yleisin surmaaja ( 67%) on jokin tuttava, yleisimmin siis ryyppykaveri. Noin 2 % tapetuista naisista oli myös raiskattu. Naisilla on liki kolminkertainen riski joutua tapetuksia avoliitossa kuin avioliitossa, yksin asuvana tai yksinhuoltajana. Ehkäpä kyse on eräästä avoliiton alalajista, jossa muutetaan yhteen nopeasti (taloudellisista syistä tai asunnon vuoksi) ja ollaan yhdessä, vaikka liitto on huono.

Suomenkielisillä (yleensä siis mies) on neljä kertaa suurempi riski syyllistyä henkirikokseen kuin suomenruotsalaisilla, mikä on todella hämmentävää. Eivätkö suomenkieliset miehet ole kotoutuneet vieläkään Suomeen? Onko suomenruotsalainen keskustelukulttuuri väkivallattomampaa? Vai johtuuko ero viinankäytön tavoilla tai sosiaaliluokalla, sillä rikokset ja myös henkirikokset kasaantuvat alkoholisoituneille, pienituloisille miehille? Vai mistä on kyse? Suomenruotsalaisten pahoipitelyrikostaso ja raiskausrikostaso on myös selvästi alhaisempi kuin suomenkielisten.

Kokonaisuutena vieraskielisten (maahanmuuttajien) henkirikostaso on alhaisempi kuin suomenkielisten suomalaisten, mutta joukosta erottuvat tietyt ryhmät kuten aasialaiset, joiden henkirikostaso on kaksikertainen suomalaisiin nähden. Se mistä ns. maahanmuuttokriitikot jaksavat jauhaa on tiettyjen ryhmien korkea raiskausrikostaso, kuten afrikkalaisten ja lähi-idästä tulleiden 10-15 -kertainen raiskausrikostaso verrattuna suomenkielisiin. Kyseessä on osin tilastoharha, koska se perustuu ilmoitettuihin raiskauksiin ( ehkä vain alle 10 %:iin todellisesta raiskausmäärästä) ja koska suhteellisten pienien etnisten ryhmien rikosmäärät ovat todella pieniä, jolloin otanta on niin pieni, että tarkkuusvirhe on suuri. Jos ilmoitettuja raiskauksia on 1000 vuodessa ja niistä kahteenkymmeneen prosenttiin on syyllistynyt maahamuuttajataustainen eli 200, ja niistä esimerkiksi 20 on jonkin etnisen ryhmän osuus, niin tilastovirhettä syntyy vahvasti sillä alle 100 otantoja ei saisi olla olenkaan, kun osuuksia ja riskejä ryhdytään laskemaan. Selvä enemmistö ilmoitetuistakin raiskauksista on edelleenkin supisuomalaisten miesten tekemiä. Sinänsä on huolestuttavaa, että erot ovat eri ryhmien välillä niin suuret, joten sen takana on oltava oikeasti joitakin tekijöitä.

Kuten Tampereen yliopiston Lähi-idän ja islamin tutkija Susanne Dahlgren on todennut kommentoidessaan ns. taharrush gamae eli joukkokähmintäilmiötä, yhteiskunnassa, jossa seksuaalisuus on tukahdutettua, se että pääsee vähän hipaisemaan naista, voi tuntua kiihottavalta. Joukkoahdisteluilmiössä halutaan Dahlgrenin mukaan osoittaa naiselle tämän paikka, joka ei ole julkisessa tilassa. Ilmiötä esiintyy monissa kulttuureissa, mutta uskonnon kanssa sillä ei ole tekemistä, sillä esimerkiksi Intiassa tapahtuvat naisten joukkoraiskaukset ja usein pahoinpiteleminen hengiltä ovat osa tätä ”naiset pois julkisesta tilasta” ilman miespuolista esiliinaa -ilmiötä. Julkinen tila kuuluu ilmeisesti Suomessakin miehille, koska katupartiopojat hermostuvat vain siitä, mitä tapahtuu julkisessa tilassa eivätkä ollenkaan siitä, mitä tapahtuu kodin seinien sisäpuolella, joten he haluavat ryhtyä suomalaisten naisten esiliinoiksi kaupunkien kaduilla.

Raiskaus ja perheväkivalta ovat mitä suuremmissa määrin piilorikollisuutta, joka ei näy missään tilastoissa. Joidenkin uhritutkimuksien arvioiden mukaan Suomessa tapahtuisi vuosittain noin 15 000 raiskausta, joita ei koskaan ilmoiteta poliisille. Ilmoitettuja raiskauksia tapahtuu noin 1000 vuodessa. Suomalaiset missit antavat todella huonoa esimerkkiä, kun eivät ilmoita poliisille pahoinpitelyjään, valittavasti. Nyt kun ”maahanmuuttokriitikkojen” esille nostamat maahanmuuttajien puskaraiskaukset ovat tehneet naisiin kohdistuvasta väkivallasta puheenaiheen, ja ehkäpä poliisi ja oikeuslaitoskin alkavat suhtautua asiaan vakavasti, niin on entistä tärkeämpää tehdä rikosilmoitus jokaisesta seksuaalisesta ahdistelusta, vainoamisesta, väkivallasta ja raiskaamisesta.

Uhritutkimuksien mukaan vain noin 10–20 % pahoinpitelyistä ilmoitetaan poliisille. Ilmoitettua naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa tapahtuu muutamia tuhansia (2000– 3000) tapauksia vuodessa ja muuta väkivaltaa noin 7000 tapausta vuodessa. Ilmoitettujen tapausten valossa maahanmuuttajanaiset ovat riskissa enemmän kuin Suomessa syntyneet, erityisesti afrikkalaiset ja eteläamerikkaiset naiset. Myös EU-alueen ja muun Euroopan naisten riski joutua perheväkivallan uhriksi Suomessa on jopa kolmikertainen tai muun väkivallan riski kaksikertainen kuin Suomessa syntyneillä, mikä on todella yllättävää. EU-alueen naisten pahoinpitelyihin syyllistyvät yleisimmin kantasuomalaiset miehet ( perheväkivalta + muut väkivalta yli 50 %). Muut naisryhmät EU-naisten ja kantasuomalaisnaisten lisäksi ( 72 %), joiden pahoinpitelyihin syyllistyvistä suurin osa on supisuomalaisia miehiä ovat kaakkoisaasialaiset ( 65 %), itäaasialaiset (70%) ja latinalaisamerikkalaiset naiset ( 72 %). Miehen perässä maahan tuleva kielitaidoton nainen on usein todella heikossa asemassa.

Maahanmuuttajamiehet puolestaan pahoinpitelevät (koti- ja muu väkivalta) tilastojen mukaan eniten afrikkalaisia (45 %) sekä keski- ja eteläaasialaisia naisia ( 74 %). Tilastoissa näkyy myös lasten fyysisen kurituksen hyväksyminen tietyissä kultuureissa, koska esimerkiksi afrikkalaisten naisten väkivallan teot ovat suhteellisesti korkeammalla tasolla kuin kantasuomalaisten naisten kohdistuessaan omaan etniseen ryhmään (todennäköisimmin lapsiin).

Juu, juu... kyllä se pelon maantiedekin on olemassa. Pimeällä kujalla ei ole naisen mukavaa liikkua miehen lähellä. Myös suomalaisilla miehillä (siis ainakin osalla) on edelleenkin takaraivossaan sellainen käsitys, että vähissä pukeissa ravintolassa liikkuva tai illalla yksin kulkeva nainen on ”vapaata riistaa”, ”kevytkenkäinen”, ”hutsu”, jonka 'ei' on 'kyllä', ja joka ansaitsee tulla ahdisteluksi, raiskatuksi, hakatuksi ja tapetuksi, koska hän on väärässä paikassa väärään aikaan. Tästä huolimatta naisen vaarallisin paikka on edellenkin oma koti, mikä ei näytä usein itsekin naisten pahoinpitelyihin syyllistyneitä katupartiopoikia ollenkaan kiinnostavan. Rasismin lietsominen ”naisten suojelun” nimissä on tekopyhää ja propagandistista soopaa, jonka edessä ei tule taipua.

Ps.

 Poliisi julkisti vuoden 2015 rikostilastojaan 29.1. 2016. Suurin osa tiedostusvälineistä keskittyi maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden rikollisuuteen, josta poliisi oli laatinut oman tilastonsa. Tilastoista käy kuitenkin ilmi, että kokonaisuutena ilmoitetut rikoslakirikokset vähenivät , erityisen paljon vähenivät henkirikokset (-15 %) ja lasten seksuaalisen hyväksikäyttörikokset ( -13%) vuoden 2014 tasosta. Esimerkiksi ulkomaan kansalaisten epäillyksi tekemät törkeät varkaudet ( -11% ) ja törkeät huumausainerikokset (-31 %) vähenivät. Myös ulkomaan kansalaisten kokonaisrikollisuus väheni. Sen sijaan ryöstöissä ( + 17,5 %), pahoinpitelyissä (+24 %) ja raiskauksissa (+20,5 %) ulkomaan kansalaisten määrä rikoksista epäiltynä lisääntyi. Mediassa ei ole lainkaan huomiotu sitä, että ulkomaan kansalaisten määrä asianomistajana eli uhrina lisääntyi petosrikoksissa ( +17 %) ja pahoinpitelyissä (+15%). Edelleenkin on aihetta huomauttaa, että poliisin tilastot koskevat rikoksesta epäiltyjä –  eivät tuomittuja –  mutta asianomistajat eli uhrit ovat selvillä, kuten myös ilmoitetun rikollisuuden määrä.

Lähteitä:

Martti Lehti

Valtiotieteellinen tiedekunta

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti

Katsauksia 1/2015

Henkirikoskatsaus 2015

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/154148/Katsauksia_1_2015_Henkirikoskatsaus_2015.pdf?sequence=4

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 265

Martti Lehti & Venla Salmi & Mikko Aaltonen & Petri Danielsson & Ville Hinkkanen &

Hannu Niemi & Reino Sirén & Karoliina Suonpää

Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä

English summary

Immigrants as crime victims and offenders in finland

Helsinki 2014

http://www.optula.om.fi/material/attachments/optula/julkaisut/tutkimuksia-sarja/XZ5bk8f2H/265_Lehti_ym_2014.pdf

Tutkija kertoo taharrush gamae -ilmiöstä: "Halutaan häpäistä naisia" . Iltalehti 12.1.201.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016011220945592_ul.shtml

Tilastot - koko maa. Rikollisuus 2015.

Tietolähde: poliisin tulostietojärjestelmä.

https://poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/polisenaxwwwstructure/43992_Tilastot.pdf?ff5724848a28d388

Ulkomaan kansalaisten osuus rikollisuudessa - koko maa 2015.

Tietolähde: poliisin tulostietojärjestelmä.

https://poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/polisenaxwwwstructure/44000_Tilasto.pdf?8798c3ee8b28d388

Kenen tekemät raiskaukset ovat pahimpia ?

Juuri on käynyt ilmi, että mahdollisesti kaksi alaikäistä turvapaikanhakijaa on raiskannut 14-vuotiaan tytön Kempeleellä. Hallitus piti oikein kriisikokousta sen vuoksi.

Kaikenlaiset vihapuhesivustot ja some-keskustelut ovat jo pidemmän aikaa täyttyneet ns. maahanmuuttokritikoiden (=rasistien) ”varmoista tiedoista” kuin ”varmat päivät” konsanaan, että jokaisen julkisuuteen tuleen tytön tai naisen raiskaamisen ja tapon tai murhan takana on maahanmuuttaja/t tai ainakin maahanmuuttajataustainen Suomen kansalainen. Vihanlietsonta on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että maahanmuuttajia ja heitä puolustavia tutkijoita, virkamiehiä ja poliitikkoja uhkaillaan sekä pakolaiskeskuksiin tehdään hyökkäyksiä. Samat ”sananvapauden” puutteesta valittavat tahot uhkailevat ja jopa pahoinpitelevät niitä, jotka ovat heidän kanssaan eri mieltä.

Tutkimuksista tiedämme, että rasismi, fasismi, muukalaisviha, sovinismi, naisviha, homofobia sekä juutalaisviha syntyvät samanlaisesta vääristyneestä psyykkisestä ongelmasta, jota kutsutaan splittingiksi. Näiden henkilöiden psyyke on siinä mielessä jakaantunut, että heidän mielestään on olemassa se oikea joukkue, oikeat ihmiset, joilla on oikeus hakata päähän ali-ihmisiä. Nämä ali-ihmiset ovat kaikkien ongelmien syitä, syntipukkeja kaikkeen siihen vääryyteen mitä nämä ”tosi ihmiset” joutuvat kestämään. Siksi on hieman vaikeaa uskoa, että nämä ns. maahanmuuttokriitikot (=rasistit), jotka ovat alkaneet vaahtoamaan raiskauksien vaaroista, kun siihen on syyllistynyt maahanmuuttaja, oikeasti olisivat ”naisten asialla”. Se on yhtä todennäköistä kuin se, että Saudi-Arabian kuningasperhe olisi ”naisten asialla”. Splitting-psyykkestä on muuten hyötyä mm. kiduttajan hommissa, johon CIA koulutti aikoinaan esimerkiksi Etelä-Amerikan diktaattorien pikku apulaisia.

Raiskaus on mitä suurimmassa määrin piilorikollisuutta, jota ei siis koskaan ilmoiteta poliisille. Joten, kun tarkastellaan raiskaustilastoja, niin raapaista vain pintaa. Naiset eivät halua joutua ”raiskatuiksi” uudestaan oikeudenkäynnissä, jossa vastapuolen asianajaja jauhaa soopaa koko rahan edestä esimerkiksi naisen elämästä tai pukeutumisesta. Lisäksi julkisuudessa on ollut esillä oikeuslaitoksen asenne raiskauksiin. Varsinkin Itä-Suomen hovioikeus on tunnettu valkoisten supisuomalaisten heteromiesten raiskaustuomioiden lieventäjä tai jopa kumoajana mitä ihmeellisimmin perustein, kuten tuomitun pysyvän työpaikan vuoksi tai uhrin liian kevyen vaatetuksen takia. Kun tästä naisliike yritti nostaa keskustelua, niin missä ns. maahanmuuttokriitikot olivat silloin? Vaikuttaa lähinnä siltä, ettei ”raiskausta” ollut olemassakaan rasistien käsitteistössä, ennen kuin julkisuuteen nousivat maahanmuuttajien tekemät raiskaukset. Sellaistakin juttua on kuulunut, että kun on omasta takaa tarpeeksi rikollisia, niin ei niitä tarvitse enää muualta tuoda. Niinpä, kun ne mamut vievät jo naiset, työpaikat, rahat ja asunnot, niin rikoksia ne ei sentään saisi viedä. ”Omilla” kun on etuoikeus raiskata ja tappaa ”omia” ….Kuulostaa jotenkin tutulta tässä ns. kunniamurha-viitekehyksessä.

Naisen vaarallisin paikka on tunnetusti oma koti: Liki 60% naisiin kohdistuvista henkirikoksista tapahtuu omassa kodissa ja yleisin tekijä on naisen oma (ex) mies tai (ex)seurustelukumppani, joskus myös muu sukulainen. Työttömät tappavat eniten ja yleensä mukana on vahvasti kuningas alkoholi tai muut päihteet. Naisen tappaja on 90 %:sesti tuttu ihminen ja vain noin 10 % on ulkona tapahtuvia tuntemattoman hyökkääjän henkirikoksia. Tapot ja murhat jäävät harvemmin ilmoittamatta, osa katoamisista voi olla kuitenkin myös henkirikoksia.

Tilastoituja ja ilmoitettuja raiskauksia tekevät eniten nuoret, alle 30-vuotiaat suomalaismiehet. Suurin osa raiskausrikokseen syyllistyvistä elää alle 2 500 euron vuosituloilla. Jos raiskaaja ole suomalainen, hän on todennäköisesti muualta Euroopasta tai Aasiasta. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa suunnittelijana työskentelevän Hannu Niemen mukaan arviolta 0,2–2 prosenttia väestöstä joutuu yhden vuoden aikana jonkinlaisen seksuaalirikoksen kohteeksi, eli se merkitsee noin 50 000– 100 000 uhria vuodessa. Poliisille ilmoitetaan raiskauksia kuitenkin vain noin 1000 vuodessa, joista noin 100– 200 on ulkomaalaistaustaisien tekemiä. Maahanmuuttajien  syyllisyysaste on korkea, jopa 20 % ILMOITETUISTA raiskauksista. Mutta kun otetaan huomioon piilorikolllisuus, vaikkapa arviolta 50 000 raiskausta vuodessa, niin saadaan laskelma, jonka mukaan maahanmuuttajien osuus on 0,5 % luokkaa. Maahanmuuttajien osuus Suomessa on alle 5 %. Raiskauksien osalta virallinen tilasto ei kerro mitään todellisesta tilanteesta, toisin kuin henkirikosten osalta.

Henkirikoksien osalta maahanmuuttajatausteisten henkilöiden rikollisuusaste on kutakuinkin samalla tasolla kuin syntyperäisten suomalaisten, mutta eräissä etnisissä ryhmissä – vietnamilaiset, albaanit ja kurdit – on ollut selvästi korkeampia rikostasoja vuosina 2003–2012 kuin mitä osuus väestöstä antaisi ymmärtää. Kyse voi tässäkin olla osin otantaharhasta, sillä jos suhteellisen pienessä etnisessä ryhmässä pitäsi suhteessa väestöön tehdä 0,1-0,5 henkirikosta vuodessa, niin yksikin henkirikos vaikka joka toinen vuosi nostaa ko. ryhmän ”rikollisuustason” korkeaksi, tappoja kun ei voi tehdä desimaalein. Henkirikoksia tehdään noin 100 vuodessa. Luotettavaa tilastotietoa etnisten ryhmien henkirikollisuustasosta saadaan vuosikymmenten aineistosta. Se on selvää, että ulkomaalaistaustaiset eivät yleensä tapa kännissä, vaan mustasukkaisuudesta ja/tai rahan vuoksi.

Ns. maahanmuuttokriitikoilla (=rasisteilla) on tapana vaahdota, että tilastot osoittavat, että mamut raiskaavat useammin tai jopa enemmän kuin supisuomalaiset. He ovat niin muukalaisvihansa sokaisemia, että eivät halua eivätkä kykene ymmärtämään sitä suurta tilastoharhaa, mikä TILASTOITUIHIN raiskauksiin liittyy. Kun näille samoille ”naisista huolissaan” oleville suoraselkäisille, valkoisille, lihaasyöville ja autoileville heteromiehille toteaa, että tilastojen mukaan miehet tekevät noin 90 % rikoksista ja että suomenkieliset miehet syyllistyvät henkirikoksiin neljä kertaa useammin kuin suomenruotsalaiset, alkavat tilastot yhtäkkiä ”valehdella”.

Kenenkään tekemiä raiskauksia ei voi puolustella eikä peitellä. Toivottavaa on, että poliisi ja oikeuslaitos alkaisi suhtautua asian vaatimalla vakavuudessa raiskausrikoksiin. Turvapaikanhakijat, jotka syyllistyvät vakaviin rikoksiin pitää karkoittaa. Mutta kaikkiin rikollisiin pitää suhtautua samalla tavalla, niin julkisuudessa kuin oikeuslaitoksessa. Rikos on rikos, vaikka voissa paistaisi. Rikollinen on yksilö, ihminen, eikä hänet viiteryhmänsä; maahanmuuttajat, ruskeasilmäiset, heterot, valkoiset työttömät, isot naiset, kaljut tai ortodoksit.

Lähteitä:

Martti Lehti. Henkirikoskatsaus 2014. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos .

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152607/36_henkirikoskatsaus_2014_korjattu.pdf?sequence=1

Martti Lehti. Henkirikoskatsaus 2015 . Helsingin yliopisto,

valtiotieteellinen tiedekunta, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/154148/Katsauksia_1_2015_Henkirikoskatsaus_2015.pdf?sequence=4

Ella Mikkola. "Eläkeläiset raiskaavat yrittäjiä enemmän" ja muita totuuksia raiskauksista. Näkökulmat 5.7.2015 klo 19:20 | päivitetty 6.7.2015 klo 17:39

http://yle.fi/uutiset/elakelaiset_raiskaavat_yrittajia_enemman_ja_muita_totuuksia_raiskauksista/8126275