Kunniakäsitykset ja väkivalta

”Mulla on pelkona, et isä näkee, mut mun isäl taas, et mitä jos muut näkee.”

Ihmisoikeusliitto on julkaissut uraauurtavan tutkimuksen ns. kunniaväkivallasta. Kunnian nimissähän sitä väkivaltaa perustellaan, vaikka kyseessä yhteisöllinen, häpeällinen tapa. Koska nimitys on vakiintunut, tässäkin blogissa on käytetty nimitystä yleensä kuitenkin etuliitteenä ns. Raportissa on käytetty lähteenä Murha kunnian varjolla -kirjan kirjoittajaa, ihmisoikeusaktiivia ja toimittajaa Rana Husseinia.

Ihmisoikeusliiton Kunniakäsitykset ja väkivalta -raportin johtopäätös on paljon puhuva:

”Selvityksen johtopäätös on, että suomalaisilla viranomaisilla ja ammattilaisilla on yleissesti ottaen riittämättömät tiedot kunniaan liittyvän väkivallan yhteisöllisistä erityispiirteistä ja siihen puuttumisesta. Viranomaisten osaaminen on vaihtelevaa, vaikka yksittäisillä viranhaltijoilla osaamista jo on. Selvityksessä painotetaan, että valtion vastuulla on kehittää kunniaan liittyvän väkivallan vastaista työtä siten, että sille altistuvia ihmisiä pystytään auttamaan nykyistä tehokkaammin.”

Kuten ihmisoikeusaktiivi ja toimittaja Rana Husseini kertoi Suomessa käydessään, niin Ison-Britannian poliisilla on aikoinaan myös huono tunnistamiskyky ns. kunniaväkivaltaa kohtaan, mutta kouluttamalla brittipoliisit ovat alkaneet löytää ns. kunniaväkivallan ominaisoireet. Husseini on ollut mukana kouluttamassa englantialaisia viranomaisia.

Raportissa todetaan, että ns. kunniaväkivalta on monimutkainen ilmiö, joka liittyy sukupuoleen, sukupuolittuneeseen valtaan, kulttuuriin käsitykseen kunniasta sekä yhteisöjen sisäisiin ja sukupolvien välisiin suhteisiin. Vaikka ns. kunnianväkivaltaa esiintyy eniten Aasian ja Afrikan yhteisöllisissä kulttuureissa, voidaan sanoa, että Suomessakin on omat vähemmistönsä, kuten vanhoillislestadiolaiset ja romanit, joiden keskuudessa esiintyy kunniaan liittyvän väkivallan piirteitä sisältävää yhteisöllisen kunnian ylläpitämiseen tähtäävää painostusta ja väkivaltaa. Ns. huono kulttuuri, kuten noitavainot, rasismi ja ns. kunniaväkivalta elävät yleensä syvimmin huonosti koulutettujen, köyhien ja syrjäytyneiden keskuudessa. Olennaista on koko suvun sivistystaso. Vaikka esimerkiksi perheen isä olisi koulutettu ja sallisi tyttärelleen tai pojalleen ”vapaamielisyyttä”, niin muu suku voi painostaa, ja yhteisöllisessä kulttuurissa suvun ja varsinkin omien vanhempien vastustaminen voi olla todella vaikeaa.

Raportissa korostetaan ettei miltään maantieteelliseltä alueelta, yhteiskunnasta tai kulttuurista tulevat eivät automaattisesti ajattele kunniasta samalla tavoin, vaan yksilöt ja perheet suhtautuvat kunniakäsityksiin monin tavoin. Mitään tietoa ns. kunniaväkivallan suhteellisesta osuudesta maahanmuuttajataustaisilla Euroopassa vs. alkuperämaassa ei ole olemassa, mutta toinen puheenaiheena ollut huono kulttuurinen tapa, naisten sukupuolielinten silpominen on tiettävästi vähentynyt Euroopassa verrattuna alkioperämaihin kampanjoiden avulla. Myös naisten sukupuolielinten silpominen tai vanha kiinalainen naisten jalkojen sitominen liittyvät ns. kunniaan ja naisten alistamiseen. Tiedot Isosta-Britanniasta kertovat hieman huolestuttavasti, että kunnia-ajattelua esiintyy kattavan brittiselvityksen mukaan myös jopa asuneiden neljännen polven maahanmuuttajien parissa. Huomattavaa on se, että kunnia-ajattelua esiintyy myös ilman, että se kärjistyisi kunniaan liittyväksi väkivallaksi. lmiötä voisi myös verrata siihen, miten helposti seksuaalisesti vapaamielinen nainen saa huoranimityksen ja miten usein (ex)vaimonsa pahoinpitelevä tai tappava suomalainen mies kutsuu häntä huoraksi. Nimittelyt eivät suoraan johda tekoihin, mutta ne ruokkivat tietynlaista ajattelua.

Raportissa todetaan, että sekä totuuteen pohjautuvat että perättömät huhut voivat turmella perheen tai tytön maineen ja johtaa kontrollin koventumiseen ja jopa fyysiseen väkivaltaan. Haastatellut kertovat, että vaikka sallitun käyttäytymisen rajat olisivat perheen sisällä väljemmät, voi ulkopuolisten yhteisön jäsenten perheeseen kohdistama paine saada perheenjäseniä käyttämään väkivaltaa perheen maineen säilymiseksi.

”Painostusta tulee perheen isään tai veljeen, koska ikävä kyllä, katsotaan, että jos

ja kun jonain päivänä tyttö seurustelisi tai harrastaisi seksiä jonkun kanssa ennen

avioliittoa, vaikka mä en tykkää käyttää tätä termiä, mutta katsotaan se henkilö

huoraksi, sen takia perhettä ei kunnioiteta. ”

Kunniaväkivalta-aiheesta raportissa haastatellut maahanmuuttajataustaiset henkilöt kuvasivat, ettei väkivaltainen käyttäytyminen johtunut useinkaan vain ns. kunnia-ajattelusta tai kulttuurista, vaan väkivaltaa harjoittavan mielenterveys- ja päihdeongelmista. Eräs haastateltu kuvasi isäänsä ”narsistiseksi ja sairaaksi ihmiseksi” ja väkivallan johtuvan sekä ”kulttuurista” että siitä, että ”isällä on päässä vikaa”. Väkivaltainen käyttäytyminen myös tunnetusti ”periytyy”. Hakatusta lapsesta tulee aikuisena paljon todennäköisemmin väkivaltainen kuin sellainen, jonka ”kasvattamiseksi” ei ole käytetty voimaa.

Raportin loppussa esitetään lukuisia toimenpiteitä mm. avioliittoon pakottaminen on kriminalisoitava erillisenä rikosnimikkeenä. Myös ulkomaille houkutteleminen pakkoavioliittoa varten on kriminalisoitava, kuten Istanbulin sopimus edellyttää. Lisäksi on arvioitava perusteellisesti mahdollisuudet avioeroprosessin helpottamiseen ja nopeuttamiseen pakkoavioliittotapauksissa ja lyhytkestoisen pakkoavioliiton mitätöintiin ilman avioeroprosessia. Avioliittoon pakottamisen määrittäminen rikokseksi näyttää olevan todella vaikeaa Suomen hallituksille.

”Ty t ä r   on sellanen, joka aina tulee kotiin koulun jälkeen laittamaan ruokaa. Et sille

opetetaan nuoresta asti tällaset kodinhoitoasiat. Ja sillä niinku sen arvo sit mitataan.

Ja sit sen lisäks, okei, se opiskelee. Ja sit ku hän on saanu tutkintopaperinsa ulos, ni

se viedään [lähtömaahan] ja tehään naimakaupat. Ja se on niinku hyvä perhe. Ja sit se

poika taas, se saa tehä mitä se haluaa, ei sille oo mitään rajotteita, koska eihän se sitä

perheen kunniaa niinku pidä.”

 Nykyinen hallitus toivoo politiikallaan äitien jäävän kotiin hoitamaan lapsia. Halituksessa istuu ainakin kaksi ministeriä, joiden mielestä  on oikein ja kohtuullista, ettei naisesta voi tulla pappia. Voi  kysyä, kuinka kaukana ns. kunniakulttuurista varsinkin nykyisen hallituksen käsitys naisen ja tyttären asemasta on?

Lisätietoja:

Raportti:

https://ihmisoikeusliitto.fi/wp-content/uploads/2016/06/Kunniak%C3%A4sitykset-ja-v%C3%A4kivalta_B5_netti-002.pdf

Nettisivusto:

https://ihmisoikeusliitto.fi/kunniaan-liittyvaa-vakivaltaa-esiintyy-myos-suomessa/

Milloin naisvihasta tulee uskonnollista?

Kun somalipojat suorittavat joukkoraiskauksen Tapanilassa, sen ilmoitetaan olevan muslimien tapa. Kun kurdi-isä tappaa huonosti käyttäytyvän tyttärensä ns. kunniamurhana, sen kerrotaan olevan muslimien tapa, vaikka huomattava osa kurdeista ei edes ole uskonnollisia, ja vaikka ns. kunniamurhia suoritetaan eri uskontojen piirissä. Kun intialaisten nuorten miesten jengi suunnitelmallisesti raiskaa ja tappaa naisopiskelijan, sen kerrotaan olevan intialaisen kulttuurin ongelma, ei hindujen tapa. Kun suomalainen, tiettävästi kristitty mies tappaa ja paloittelee entisen vaimonsa, sen sanotaan olevan vain rikollista.

Jostain kumman syystä vain muslimimaissa tapahtuvaa ja muslimitaustaisten tekemiä rikoksia ja erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään länsimaissa, kuten Suomessa uskonnollisena toimintana. Hindujen, kristittyjen, juutalaisten, buddhalaisten ja muiden uskontojen edustajien naisviha ei olekaan uskonnollista. Tässä vinoumassa näkyy selvästi länsimaiden krooninen islamofobia.

Naisia alistetaan kaikissa kulttuureissa ja kaikkien uskontojen varjolla. Kaikista uskonnoista on olemassa liberaalimpia tulkintaperinteitä ja konservatiivisempia näkemyksiä uskonnon sisällöstä. Oxfordin maailmauskontojen sanakirjassa (The Oxford Dictionary of World Religions) todetaan, että miesten harjoittama naisten alistamisesta tuli yleinen käytäntö kaikissa maailman uskonnoissa. Joidenkin feministien mukaan uskonto sinänsä on ongelma, koska se on patriarkaalisen kulttuurin tuote. Naiset ovat usein kuitenkin uskonnollisempia, kenties henkisempiä kuin miehet – tai sitten kaipaavat lohdutusta elämäänsä enemmän kuin miehet.

Uskonoppineet feministit puhuvat siitä, miten uskontoihin on kirjoitettu sisään vanhoja naisia syrjiviä traditioita, ja siksi ne eivät ole uskontoon kuuluvia, vaan vanhaan patriarkaalisen kulttuurin käytäntöjä. Kulttuurit muuttuvat hitaasti, mutta muuttuvat kuitenkin, mikä on nähtävissä Suomessakin naisen aseman muuttumisena viimeisen 50–100 vuoden aikana. Uskonnollisiin kirjoituksiin ja traditioihin kirjatut naisten alistamisen sanomat ovat vain kovin vaikeita muuttaa, koska niiden katsotaan helposti edustavan ”jumalan sanaa”. Kulttuurit muuttuvat nopeammin kuin uskontojen tukintaperinteet, mikä aiheuttaakin usein ongelmia. Uskonnollisista yhdyskunnista tulee helposti pikemminkin ihmisoikeuksien ja tasa-arvon jarrumiehiä kuin puolustajia – pahimmassa tapauksessa väkivallan, alistamisen ja hyväksikäytön suojelija.

Naisten sukuelinten tai jalkojen silpominen sekä kaulan pidentäminen metallirenkailla edustavat vanhoja naisten alistamisen perinteitä. Tyttövauvojen tappaminen, tyttöjen myyminen (seksi)orjiksi ja tyttösikiöiden abortoiminen ovat vielä tätä päivää. Naisten raiskaaminen on ennen kaikkea pelottelua. Intian kuuluisaan joukkoraiskaukseen osallistunut Mukesh Singh totesi: ”Kunnon tyttö ei kulje kaupungilla iltayhdeksältä. Tyttö on paljon enemmän vastuussa raiskauksesta kuin poika ---- Poika ja tyttö eivät ole samanarvoisia. Tytöille kuuluvat kotityöt ja siivous, ei diskoissa ja baareissa kiertely yöllä. Useimmat tekevät vääriä asioita ja päällä on väärät vaatteet. 20 prosenttia tytöistä on kunnollisia ---”Raiskaamisen ja muun naisvihaisen väkivallan tavoitteena on ”rangaista” tottelemattomia sekä antaa riittävän hirveä esimerkki kaikille naisille ja tytöille, mitä siitä seuraa, jos ei ”tottele”.

Milloin naisvihasta, naisten alistamisesta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta tulee ”uskonnollista”? Silloin kun se halutaan politisoida uskontojen väliseksi kamppailuksi, ja silloin kun se halutaan legitimoida osaksi ”oikeaoppista” uskontoa. Törkeästä vallankäytöstä siinä on kyse – ei uskonnosta, ei naisten suojelemisesta, ei ”luonnonlaista” eikä kansallisen perinteen ylläpitämisestä.

Lähteitä:

Violence Against Women: Roots and Cures in World Religions By Daniel C. Maguire

http://religiousconsultation.org/violence_vs_women_roots_and_cures_in_world_religions.htm

Naisiin kohdistuva väkivalta yleisintä Argentiinassa ja Brasiliassa - kuolemaan johtava Venäjällä

Markku Heiskanen

http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_10_01_naisvakiv.html

Illalla tv:ssä: Intian joukkoraiskaajan kommentit järkyttävät – ”Kunnon tyttö ei kulje kaupungilla iltayhdeksältä”

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1436153353192.html

Dokumenttiprojekti: Intian tytär

Joulukuussa 2012 nuori intialaisnainen kuoli raa'an joukkoraiskauksen aiheuttamiin vammoihin. Raiskaajat syyttivät uhria teosta. Intiassa syntyi kansanliike puolustamaan naisten asemaa. Liike laajeni kansainväliseksi.

http://areena.yle.fi/1-2728213?autoplay=true