Kunniamurhan valmistelua vai ei?

Suomessa saatiin korkeimman oikeuden päätös kunnianmurhan valmisteluasiassa heinäkuun 2017 alussa, KKO hylkäsi syytteen rikoksen valmisteluasiassa. Syyte koski siis tappamisen valmistelua, joten oikeuden mukaan olisi pitänyt olla näyttö konkreettisesta tapposuunnitelmasta.

Tapauksessa veli oli toistuvasti uhannut sisartaan tappamisella tai väkivallalla. Käräjäoikeus oli kesäkuussa 2015 tuominnut miehen sisareensa kohdistuneesta törkeästä henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta sekä pahoinpitelystä yhteensä 2 vuoden 1 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hovioikeus hylkäsi syytteen rikoksen valmistelun osalta, mutta tuomitsi miehen pahoinpitelystä 6 kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Korkein oikeus otti käsiteltäväkseen vain rikoksen valmistelun, ns. kunniamurhan suunnittelun.

Syyttäjän mukaan mies oli suunnitellut surmaa, sillä hänen 16-vuotias siskonsa ei noudattanut perheen kulttuurin ja uskonnon mukaisia perinteitä. Tyttö oli liikkunut ulkona, tavannut ikäisiään nuoria sekä pukeutunut perheen mielestä epäsopivasti. Tyttö karkasi kotoaan, minkä jälkeen veli lähetti useille ihmisille viestejä, joissa uhkasi tappaa sisarensa. Syytteen mukaan veli oli sopinut Irakissa asuvan isänsä kanssa siskon tappamisesta ja lupautunut isän yllyttämänä tekemään surmateon. 

Vaikuttaa pahasti siltä, että suomalainen oikeuslaitos ei näytä ymmärtävän ns. kunnianmurhan luonnetta. Oikeudessa todistajana kuullun kahden poliisimiehen mukaan veli oli kertonut siskonsa kanssa tapeltuaan julkisella paikalla, että perheen Irakissa asuva isä oli siskon käytöksestä hyvin suuttunut. Poliisi kertoi oikeudessa, että isä oli veljen kertomuksen mukaan vaatinut siskon palauttamista takaisin perheen sääntöjen ja kulttuuriin pariin. Jos sisko ei uskoisi, hänet pitäisi tappaa. Jos siskon ystävät yrittäisivät estää, heidätkin pitäisi tappaa. Lisäksi veli oli metroaseman kahakan yhteydessä kertonut poliisille, että jos hänet tuomitaan, hän ottaa tuomion vastaan, koska tärkeintä on suvun maineen palauttaminen. ”Mies oli selvinpäin ja tosissaan”, todistajana toiminut poliisimies kertoi.

KKO:n mukaan miehen sisarelleen lähettämistä viesteistä oli nähtävissä uhkausten ja suuttumuksen lisäksi jossain määrin myös huolestuneisuus perheenjäsenistään. Mies oli uhkaillut vakavuudeltaan vastaavan kaltaisilla viesteillä lukuisia muitakin ihmisiä ja sisarensa mukaan häntäkin jo aiemmin. Toisaalta mies oli myös useaan otteeseen todennut, ettei sisarelle tapahtuisi mitään, jos hän palaisi kotiin. Mies oli myös todennut käyttäneensä voimakasta kieltä ja tehneensä siinä virheen.

Ns. kunniamurhiin erikoistuneen ihmisoikeusaktiivin ja toimittajan Rana Husseinin kirjassa Murha kunnian varjolla (Murder in the Name of Honour) kuvaillaan yksityiskohtaisesti ns. kunniamurhan luonne. On tyypillistä, että isä laittaa asialle pojan, uhrin serkutkin käyvät. Nuoret, varsinkin alaikäiset rikolliset saavat perinteisesti lievempiä tuomioita. Toinen tyypillinen asia on väittää ”häpeää aiheuttaneelle” tytölle tai naiselle, että asia annetaan anteeksi, jos palaa kotiin ja on jatkossa ”kiltisti.” Huomattava osa Husseinin raportoimista naisista joutunut ns. kunniamurhatuksi eli tapetuksi nimenomaan siten, että ovat sinisilmäisyydessään palanneet kotiin. Menetelmä muistuttaa lestadiolaisten piiristä eronneiden muilutusta muistuttavaa ripittämistä, vaikka etukäteen on luvattu, että kaikki on annettu anteeksi ja että lahkosta eronneella on oikeus elää niin kuin haluaa.

Korkein oikeus osoittaa suurta naiiviutta uskoessaan syylliseksi epäillyn veljen selityksiä. Erityisen omituiseksi tulkinnan tekee se, että veli oli jo pahoinpidellyt siskonsa mitä ilmeisimmin samasta syystä. Lisäksi poliisimiehien todistukset veljen aikeista ja asenteesta ovat kylmäävä. Kyseessä ei ollut etelämaalaisen kiihkeää peruspuhetta jonkun tappamisesta retorisena välineenä, vaan ihan vakavaa aietta. Onhan Suomessakin kuultu näitä perussuomimiehen puheita sen huoran tappamisesta avioerotilanteessa ja homma on ainakin silloin tällöin myös toteutettu.

Hovioikeuden pahoinpitelytuomion mukaan veli oli pahoinpidellyt sisartaan useita kertoja. Hän on lyönyt sisartaan avokämmenellä kasvoihin, potkinut jalkoihin, lyönyt tätä vesipiipun varrella sekä repinyt hiuksista. Veli on rikosasian käsittelyssä kertonut, että heidän kulttuurissaan tyttären on elettävä tiettyjen sääntöjen mukaan, ja koska sisar ei ole totellut, hän oli tehnyt sisarelleen mainittua ruumiillista väkivaltaa. Veli tunnusti oikeudessa syyllistyneensä ns. kunniaväkivaltaa.

Länsimaiseen oikeusjärjestelmään kuuluu se, että jos näyttö on heikkoa, pitää juttu ratkaista syylliseksi epäilyn hyväksi. Tällä pyritään välttämään vääriä rikostuomioita. Rikosoikeudessa tunnetaan myös sellainen käsite kuin ”yleisen elämänkokemuksen perusteella”, jota sovelletaan ainakin siihen kun Maija tai Matti Meikäläinen ostaa katukaupasta viidenkympin Rolex-kellon. Yleisen elämänkokemuksen perusteella olisi pitänyt ymmärtää, että ns. kunnianmurhan peruskuvio oli kasassa. Poliisi ja käräjäoikeus näyttävät olevan paremmin perillä ns. kunniamurhasta kuin korkeammat ja oletettavasti pätevämmät oikeusasteet, hovioikeus ja korkein oikeus.

Prosessioikeusblogia pitävä lainkäytön emeritusprofessori Jyrki Virolainen on entinen tuomari. Hän arvioi, että korkein oikeus olisi voinut päätyä toisenlaiseenkin tulokseen. Korkeimman oikeuden tuomarit ovat mahdollisesti kiinnittäneet liiaksi huomiota siihen, miten veli selitti menettelyään KKO:ssa pidetyssä suullisessa käsittelyssä. Virolaiselle jäi ratkaisun lukemisen perusteella vaikutelma, oikeus oli tulkinnut säännöksiä liian suppeasti ja tavalla, jonka mukaan valmistelutoimen tulisi edetä lähes rikoksen yritysasteelle, jotta sitä voitaisiin pitää rangaistavana valmisteluna. Virolainen toisaalta hieman kritisoi syyttäjää, joka ei ollut ottanut toissijaiseksi syytteeksi alemmalla näytekynnyksellä täyttyvää laitonta uhkausta.

On valitettavaa, että korkein oikeus on naulannut tällä ennakkopäätöksellä ns. kunniamurhan ja muidenkin vakavien rikosten valmistelun tuomiokynnyksen näin korkealle, että sitä tuskin ylitetään ennen kuin kyseessä on rikoksen yritys, joka on erikseen kriminalisoitu. Suomalainen yhteiskunta olisi tarvinnut selvän signaalin siitä, että ns. kunniaväkivaltaa ei hyväksytä.

Ylipäätään olisi aiheellista kriminalisoida erilaisten ideologisten, kulttuuristen ja uskonnollisten yhteisöjen harjoittama kansalais- ja ihmisoikeuksien rikkominen ja estäminen sekä rikosten suojeleminen. Nämä rikokset, kuten ns. kunnianväkivalta, perheväkivalta, (avioliitossa tapahtunut) raiskaaminen ja pedofilia kohdistuvat pääasiassa naisiin. Uskonnollisista yhteisöissä ainakin lestadiolaisten, katolisten (vaikka ei ehkä Suomessa), Jehovan todistajien ja islamistisien keskuudessa halutaan hoitaa asioita omissa piireissä ikään kuin Suomen lait eivät koskisi heitä. Naisia myös saatetaan estää käyttämästä ehkäisyä ( terveyden kustannuksella), ottamasta avioeroa, saamasta lasten huoltajuutta mahdollisessa erotilanteessa ja käymästä töissä tai ilmoittamasta yhteisössä tapahtuvista rikoksista. Yhteisöjen jäseniä estetään olemasta yhteydessä ei-uskoviin tai muihin ulkopuolisiin sukulaisiin tai ystäviin, mikä on ihmisten itsemääräämisoikeuden vastasta. Kiihkoilevien yhteisöjen johtajat ja lakeijat pitäisi saada vastuuseen Suomen lakien halventamisesta ja loukkaamisesta.

Ns. kunniamurhaa hautonut veli sai vain kuuden kuukauden ehdollisen vankeustuomion, mikä on suuri riski siskolle. Apuun tuli yllättäen korkein hallinto-oikeus viikko korkeimman oikeuden vapauttavan tuomion jälkeen. KHO päätti karkottaa 22-vuotiaan veljen Irakiin tyttärensä käyttäytymisestä suivaantuneen isäpapan luo. Karkotuspäätöksen oli alun perin tehnyt maahanmuuttovirasto ja asia oli käsitelty myös Helsingin hallinto-oikeudessa. KHO katsoi, että perheen sisäinen, kulttuurisilla syillä perusteltu väkivalta osoittaa piittaamattomuutta Suomen perustuslain ja kansainvälisten sopimusten arvoja kohtaan. Veljen katsottiin olevan vaaraksi muiden turvallisuudelle. KHO vetosi myös Euroopan neuvoston yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (SopS 53/2015), mikä edustaa poikkeuksellista laintulkintaa KHO:n historiassa. Kiitos korkeimman hallinto-oikeuden, saatiin suomalaisen yhteiskunnan viesti siitä,että ns. kunniaväkivalta ei todellakaan ole hyväksyttävää maassamme. Iloa himmentää se, että ketään ei ole laitettu nimenomaan ns. kunniaväkivalta -asiassa rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Lähteitä:

Syyte törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta hylättiin.

KKO:n tiedote 5.7.2017.

http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2017/07/syytetorkeanhenkeentaiterveyteenkohdistuvanrikoksenvalmistelustahylattiin.html

Kunniamurhaoikeudenkäynti: Veli uhkasi leikata siskonsa pään irti: "Mut ei se sitä tarkoittanut". Yle Uutiset 13.3.2017.

https://yle.fi/uutiset/3-9505834

Jyrki Virolaisen blogi:

https://jyrkivirolainen-oikeus.blogspot.fi/2017/07/55-kko-201752-syyte-kunniamurhan_5.html

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 14.7.2017, KHO:2017:121, taltionumero: 3539,

diaarinumero: 3758/4/16. http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1499944595447.html

KHO: Siskoaan pahoinpidellyt irakilaismies karkotetaan kotimaahansa – mies perusteli väkivaltaa kulttuurisyillä. Yle Uutiset 14.7.2017. https://yle.fi/uutiset/3-9723416

Saudi-Arabia ”valvomassa” YK:ssa naisten oikeuksia?

Yhdistyneiden kansakuntien mureneva arvovalta korruptoituneena keskustelukerhona vain syvenee, kun ihmisoikeusloukkauksista kuuluisa Saudi-Arabia valittiin huhtikuussa 2017 YK:n naisten oikeuksia käsittelevään toimikuntaan nelivuotiskaudeksi. Maa on jo mukana YK:n ihmisoikeusneuvostossa.

Saudi-Arabian ihmisoikeustilanne on surkea, erityisen huono se on naisten oikeuksien osalta. Naiset ovat miespuolisen sukulaisen tai aviomiehen holhouksessa. Holhottuina heillä ei ole oikeutta tehdä omia päätöksiä koskien omaa elämäänsä. Vuonna 2012 maassa otettiin käyttöön naisten sähköinen valvonta. Naisten holhoojat eli käytännössä aviomiehet tai miespuoliset sukulaiset ovat saaneet kännyköihinsä tekstiviestejä, joissa kerrotaan jos nainen on lähtemässä maasta. Viesti tulee, vaikka holhooja ja nainen matkustaisivat yhdessä. Naiset eivät saa toimia lukuisissa ammateissa. Naisten autolla-ajokielto edustaa vain jäävuoren huippua poliittisen wahabilaisen islamin maassa, jossa uskonnollinen ja samalla poliittinen poliisi valvoo.

YK:n toimia valvovan UN Watch -kansalaisjärjestön toiminnanjohtaja Hillel Neuer on arvostellut kovin sanoin Saudi-Arabian valintaa toimikuntaan. Neuerin mukaan Saudi-Arabia suojelemassa naisten oikeuksia on kuin tuhopolttaja palopäällikkönä. Toimikunnan vaalin tulos on salainen. UN Watchin mukaan useat EU-maat äänestivät Saudi-Arabian puolesta. Äänestys toimikunnasta tapahtui YK:n talous- ja sosiaaliasioiden neuvostossa, jossa jäsenet vaihtuvat määräajoin. Suomi ei tällä hetkellä ole neuvoston jäsen.

Saudi-Arabian valintaa naisten oikeuksien toimikuntaa voidaan perustella sillä, että kun otetaan ihmisoikeuksia loukkaava maa mukaan kerhoon, niin sillä voitaisiin pyrkiä vaikuttamaan maan tilanteeseen. Tämä toimintatapa ei ole hienosta teoriasta huolimatta johtanut edistykseen EU:ssa eikä YK:ssa. Romania, Kreikka, Puola ja Unkari sortavat edelleenkin vähemmistöjään, kuten romaneja, eikä ihmisoikeustilanne ole parantunut niiden EU-jäsenyyden jälkeen. Monien YK:n jäsenmaiden ihmisoikeustilanne on vain heikentynyt 1980-luvulta.

Länsimaiden, erityisesti Yhdysvaltojen sekä suurien asevalmistajien Ison-Britannian ja Ranskan, asenne Saudi-Arabiaa kohtaan on lievästi sanottuna skitsofreeninen. Maa edustaa todella vanhoillista poliittista islamia, lisäksi se ja sen kansalaiset tukevat terrorismia. Saudi-Arabia pyrkii moskeijahankkein levittämään poliittista islamia esimerkiksi Afrikassa. Länsimaiden vaakakupissa on painanut se, että Irania vastustava rikas liittolainen on pidettävä tyytyväisenä. Naisten ihmisoikeudet ovat aivan yhdentekeviä maailmanpoliittisessa ja -taloudellisessa pelissä. Saudi-Arabialle toimikunnan jäsenyys antaa mahdollisuuden legitimoida maassa vallitsevat ”vaihtoehtoiset naisten ihmisoikeudet”, vaikka valtion hyväksymissä YK:n sopimuksissa ne on määritelty universaaleina.

Liberaaleissa arabi- ja muslimimaissa nykyisen poliittisen ja konservatiivisen islamin voittokulkua katsellaan kauhunsekaisin tuntein. Esimerkiksi Jordaniassa, Saudi-Arabian naapurimaassa, on jouduttu jo kärsimään Egyptin, Irakin ja Syyrian sekavista islamistisista tilanteista. Monikaan ei tule ajatelleeksi kuinka suuri kuilu on kahden islamilaisen arabimaan, Jordanian ja Saudi-Arabian välillä. Jordaniassa ei ole huntupakkoa ja monet musliminaiset eivät käytä huivia. Naiset saavat siellä vapaasti valita ammattinsa, äänestää ja harjoittaa poliittista toimintaa. He eivät ole miesten holhouksessa. Maassa toimii esimerkiksi kansallinen naisten jalkapallojoukkue. Jordaniassa on myös vahva kristitty vähemmistö, joka tosin maailman melskeessä on hieman peloissaan asemastaan, mutta ei varsinaisesti Jordanian tilanteen vuoksi.

Saudi-Arabiaa ei pidetä ns. roistovaltiona, vaikka se on sitä mitä suurimmassa määrin. Maan harjoittama politiikka ei juuri eroa roistovaltiona pidetyn Iranin toiminnasta. Kyse onkin siitä, että Iran haastaa Yhdysvaltoja, mutta Saudi-Arabia ei, vaikka vuoden 2001 terrori-iskun tekijöistä enemmistö oli saudikansalaisia.

Naisille ei ole mitään hyvää odotettavissa YK:lta tämän jälkeen. Vielä vähemmän tukea ihmisoikeustaisteluihin voidaan toivoa islamilaisissa maissa. Me puolestamme olemme olleet mukana tukemassa tätä naisten aseman takatalvea Euroopan unioni -nimisen ns. arvoyhteisön kautta. EU:lla on kansainvälisissä järjestöissä yhteinen linja, jota jäsenvaltiot yleensä noudattavat. Tiettävästi Ruotsi oli äänestänyt vastaan, mutta mahdollisesti ainakin viisi EU-jäsenmaata äänesti Saudi-Arabian naisten komitean jäsenyyden puolesta. Että sellainen arvoyhteisö....

Lähteitä:

Saudi-Arabia edistämään naisten oikeuksia YK:ssa. Maa on valittu YK:n naisten oikeuksia käsittelevään valiokuntaan. 25.4.2017 Yle.

https://yle.fi/uutiset/3-9580012

Agerholm,Harriet. Saudi Arabia elected to UN women's rights commission. Watchdog director likens move to 'making an arsonist the town fire chief'. The Independent. Monday 24 April 2017.

http://www.independent.co.uk/news/world/middle-east/saudi-arabia-un-womens-right-commission-un-watch-middle-east-muslim-driving-clothes-a7698536.html

Suomi ei ollut mukana Saudi-Arabian kohuvalinnassa YK:ssa: ”Uutisankka”.Aamulehti 28.04.2017.

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/suomi-ei-ollut-mukana-saudi-arabian-kohuvalinnassa-ykssa-uutisankka-24446491/

Belgium’s Shame: PM “sorry” for helping get Saudi Arabia on UN women’s rights panel; scandal exposed by UN Watch.

https://www.unwatch.org/belgium-sorry-helped-elect-saudi-arabia-u-n-womens-rights-commission/

Saudi-Arabia listasi 23 naisilta kiellettyä ammattia. MTV3, Ulkomaat 10.04.2016. https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/saudi-arabia-listasi-23-naisilta-kiellettya-ammattia/5835328

Saudi-Arabia aloitti naisten elektronisen valvonnan. Iltasanomat 23.11.2012. http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000561468.html

Report: 23 jobs not for women in Saudi Arabia. Arab News | published — Saturday 9 April 2016. http://www.arabnews.com/saudi-arabia/news/907761

Kunniakäsitykset ja väkivalta

”Mulla on pelkona, et isä näkee, mut mun isäl taas, et mitä jos muut näkee.”

Ihmisoikeusliitto on julkaissut uraauurtavan tutkimuksen ns. kunniaväkivallasta. Kunnian nimissähän sitä väkivaltaa perustellaan, vaikka kyseessä yhteisöllinen, häpeällinen tapa. Koska nimitys on vakiintunut, tässäkin blogissa on käytetty nimitystä yleensä kuitenkin etuliitteenä ns. Raportissa on käytetty lähteenä Murha kunnian varjolla -kirjan kirjoittajaa, ihmisoikeusaktiivia ja toimittajaa Rana Husseinia.

Ihmisoikeusliiton Kunniakäsitykset ja väkivalta -raportin johtopäätös on paljon puhuva:

”Selvityksen johtopäätös on, että suomalaisilla viranomaisilla ja ammattilaisilla on yleissesti ottaen riittämättömät tiedot kunniaan liittyvän väkivallan yhteisöllisistä erityispiirteistä ja siihen puuttumisesta. Viranomaisten osaaminen on vaihtelevaa, vaikka yksittäisillä viranhaltijoilla osaamista jo on. Selvityksessä painotetaan, että valtion vastuulla on kehittää kunniaan liittyvän väkivallan vastaista työtä siten, että sille altistuvia ihmisiä pystytään auttamaan nykyistä tehokkaammin.”

Kuten ihmisoikeusaktiivi ja toimittaja Rana Husseini kertoi Suomessa käydessään, niin Ison-Britannian poliisilla on aikoinaan myös huono tunnistamiskyky ns. kunniaväkivaltaa kohtaan, mutta kouluttamalla brittipoliisit ovat alkaneet löytää ns. kunniaväkivallan ominaisoireet. Husseini on ollut mukana kouluttamassa englantialaisia viranomaisia.

Raportissa todetaan, että ns. kunniaväkivalta on monimutkainen ilmiö, joka liittyy sukupuoleen, sukupuolittuneeseen valtaan, kulttuuriin käsitykseen kunniasta sekä yhteisöjen sisäisiin ja sukupolvien välisiin suhteisiin. Vaikka ns. kunnianväkivaltaa esiintyy eniten Aasian ja Afrikan yhteisöllisissä kulttuureissa, voidaan sanoa, että Suomessakin on omat vähemmistönsä, kuten vanhoillislestadiolaiset ja romanit, joiden keskuudessa esiintyy kunniaan liittyvän väkivallan piirteitä sisältävää yhteisöllisen kunnian ylläpitämiseen tähtäävää painostusta ja väkivaltaa. Ns. huono kulttuuri, kuten noitavainot, rasismi ja ns. kunniaväkivalta elävät yleensä syvimmin huonosti koulutettujen, köyhien ja syrjäytyneiden keskuudessa. Olennaista on koko suvun sivistystaso. Vaikka esimerkiksi perheen isä olisi koulutettu ja sallisi tyttärelleen tai pojalleen ”vapaamielisyyttä”, niin muu suku voi painostaa, ja yhteisöllisessä kulttuurissa suvun ja varsinkin omien vanhempien vastustaminen voi olla todella vaikeaa.

Raportissa korostetaan ettei miltään maantieteelliseltä alueelta, yhteiskunnasta tai kulttuurista tulevat eivät automaattisesti ajattele kunniasta samalla tavoin, vaan yksilöt ja perheet suhtautuvat kunniakäsityksiin monin tavoin. Mitään tietoa ns. kunniaväkivallan suhteellisesta osuudesta maahanmuuttajataustaisilla Euroopassa vs. alkuperämaassa ei ole olemassa, mutta toinen puheenaiheena ollut huono kulttuurinen tapa, naisten sukupuolielinten silpominen on tiettävästi vähentynyt Euroopassa verrattuna alkioperämaihin kampanjoiden avulla. Myös naisten sukupuolielinten silpominen tai vanha kiinalainen naisten jalkojen sitominen liittyvät ns. kunniaan ja naisten alistamiseen. Tiedot Isosta-Britanniasta kertovat hieman huolestuttavasti, että kunnia-ajattelua esiintyy kattavan brittiselvityksen mukaan myös jopa asuneiden neljännen polven maahanmuuttajien parissa. Huomattavaa on se, että kunnia-ajattelua esiintyy myös ilman, että se kärjistyisi kunniaan liittyväksi väkivallaksi. lmiötä voisi myös verrata siihen, miten helposti seksuaalisesti vapaamielinen nainen saa huoranimityksen ja miten usein (ex)vaimonsa pahoinpitelevä tai tappava suomalainen mies kutsuu häntä huoraksi. Nimittelyt eivät suoraan johda tekoihin, mutta ne ruokkivat tietynlaista ajattelua.

Raportissa todetaan, että sekä totuuteen pohjautuvat että perättömät huhut voivat turmella perheen tai tytön maineen ja johtaa kontrollin koventumiseen ja jopa fyysiseen väkivaltaan. Haastatellut kertovat, että vaikka sallitun käyttäytymisen rajat olisivat perheen sisällä väljemmät, voi ulkopuolisten yhteisön jäsenten perheeseen kohdistama paine saada perheenjäseniä käyttämään väkivaltaa perheen maineen säilymiseksi.

”Painostusta tulee perheen isään tai veljeen, koska ikävä kyllä, katsotaan, että jos

ja kun jonain päivänä tyttö seurustelisi tai harrastaisi seksiä jonkun kanssa ennen

avioliittoa, vaikka mä en tykkää käyttää tätä termiä, mutta katsotaan se henkilö

huoraksi, sen takia perhettä ei kunnioiteta. ”

Kunniaväkivalta-aiheesta raportissa haastatellut maahanmuuttajataustaiset henkilöt kuvasivat, ettei väkivaltainen käyttäytyminen johtunut useinkaan vain ns. kunnia-ajattelusta tai kulttuurista, vaan väkivaltaa harjoittavan mielenterveys- ja päihdeongelmista. Eräs haastateltu kuvasi isäänsä ”narsistiseksi ja sairaaksi ihmiseksi” ja väkivallan johtuvan sekä ”kulttuurista” että siitä, että ”isällä on päässä vikaa”. Väkivaltainen käyttäytyminen myös tunnetusti ”periytyy”. Hakatusta lapsesta tulee aikuisena paljon todennäköisemmin väkivaltainen kuin sellainen, jonka ”kasvattamiseksi” ei ole käytetty voimaa.

Raportin loppussa esitetään lukuisia toimenpiteitä mm. avioliittoon pakottaminen on kriminalisoitava erillisenä rikosnimikkeenä. Myös ulkomaille houkutteleminen pakkoavioliittoa varten on kriminalisoitava, kuten Istanbulin sopimus edellyttää. Lisäksi on arvioitava perusteellisesti mahdollisuudet avioeroprosessin helpottamiseen ja nopeuttamiseen pakkoavioliittotapauksissa ja lyhytkestoisen pakkoavioliiton mitätöintiin ilman avioeroprosessia. Avioliittoon pakottamisen määrittäminen rikokseksi näyttää olevan todella vaikeaa Suomen hallituksille.

”Ty t ä r   on sellanen, joka aina tulee kotiin koulun jälkeen laittamaan ruokaa. Et sille

opetetaan nuoresta asti tällaset kodinhoitoasiat. Ja sillä niinku sen arvo sit mitataan.

Ja sit sen lisäks, okei, se opiskelee. Ja sit ku hän on saanu tutkintopaperinsa ulos, ni

se viedään [lähtömaahan] ja tehään naimakaupat. Ja se on niinku hyvä perhe. Ja sit se

poika taas, se saa tehä mitä se haluaa, ei sille oo mitään rajotteita, koska eihän se sitä

perheen kunniaa niinku pidä.”

 Nykyinen hallitus toivoo politiikallaan äitien jäävän kotiin hoitamaan lapsia. Halituksessa istuu ainakin kaksi ministeriä, joiden mielestä  on oikein ja kohtuullista, ettei naisesta voi tulla pappia. Voi  kysyä, kuinka kaukana ns. kunniakulttuurista varsinkin nykyisen hallituksen käsitys naisen ja tyttären asemasta on?

Lisätietoja:

Raportti:

https://ihmisoikeusliitto.fi/wp-content/uploads/2016/06/Kunniak%C3%A4sitykset-ja-v%C3%A4kivalta_B5_netti-002.pdf

Nettisivusto:

https://ihmisoikeusliitto.fi/kunniaan-liittyvaa-vakivaltaa-esiintyy-myos-suomessa/

Naisen vaarallisin paikka on oma koti

Naisia on aina peloteltu menemästä kodin ulkopuolella, koska siellä kuulema vaaraa vaanii naisia kohtaan. Kyseessä on ollut miesten harjoittama naisten elinpiirin rajoittaminen, johon syyllistyvät sekä ne, jotka naisia ahdistelevat kodin ulkopuolella että ne miehet, jotka katsovat asiakseen ”valvoa naisten turvallisuutta”. Suomessa naisia – ainakaan supisuomalaisia – eivät saata miespuoliset sukulaiset kodin ulkopuolella, mutta esimerkiksi puolisot voivat vahtia tai valvoa esimerkiksi kuljettamalla autolla ovelta ovelle ja varmistamalla, että nainen todella menee sinne minne on sanonut menevänsä. Nämä ”mustasukkaiset” miehet ovat usein naista kontrolloivia ja pahoinpiteleviä, jotka saattavat ihan vakavissaan uskoa ”suojelevansa naista”.

Tosiasiassa nyky-Suomessa naisen vaarallisin paikka on koti, ja todennäköisin naisen ahdistelija, pahoinpitelijä, raiskaaja tai tappaja on hänen nykyinen tai entinen poikaystävä tai avio/avomies. Vuosien 2003–2013 aikana naisuhreista omassa kodissaan oli surmattu 56 prosenttia, miehistä vain 33 prosenttia. Vain 20 % naisista tapettiin julkisessa tilassa (katu,tori, puisto jne.), muutoin muissa yksityisissä tiloissa (toisten kotona) tai puolijulkisissa tiloissa, kuten työpaikalla. Naisurhien tappajista 60 % oli naisen nykyinen tai entinen avo/aviomies, 8 %:ssa surmaaja on ollut oma lapsi. Miesuhrien yleisin surmaaja ( 67%) on jokin tuttava, yleisimmin siis ryyppykaveri. Noin 2 % tapetuista naisista oli myös raiskattu. Naisilla on liki kolminkertainen riski joutua tapetuksia avoliitossa kuin avioliitossa, yksin asuvana tai yksinhuoltajana. Ehkäpä kyse on eräästä avoliiton alalajista, jossa muutetaan yhteen nopeasti (taloudellisista syistä tai asunnon vuoksi) ja ollaan yhdessä, vaikka liitto on huono.

Suomenkielisillä (yleensä siis mies) on neljä kertaa suurempi riski syyllistyä henkirikokseen kuin suomenruotsalaisilla, mikä on todella hämmentävää. Eivätkö suomenkieliset miehet ole kotoutuneet vieläkään Suomeen? Onko suomenruotsalainen keskustelukulttuuri väkivallattomampaa? Vai johtuuko ero viinankäytön tavoilla tai sosiaaliluokalla, sillä rikokset ja myös henkirikokset kasaantuvat alkoholisoituneille, pienituloisille miehille? Vai mistä on kyse? Suomenruotsalaisten pahoipitelyrikostaso ja raiskausrikostaso on myös selvästi alhaisempi kuin suomenkielisten.

Kokonaisuutena vieraskielisten (maahanmuuttajien) henkirikostaso on alhaisempi kuin suomenkielisten suomalaisten, mutta joukosta erottuvat tietyt ryhmät kuten aasialaiset, joiden henkirikostaso on kaksikertainen suomalaisiin nähden. Se mistä ns. maahanmuuttokriitikot jaksavat jauhaa on tiettyjen ryhmien korkea raiskausrikostaso, kuten afrikkalaisten ja lähi-idästä tulleiden 10-15 -kertainen raiskausrikostaso verrattuna suomenkielisiin. Kyseessä on osin tilastoharha, koska se perustuu ilmoitettuihin raiskauksiin ( ehkä vain alle 10 %:iin todellisesta raiskausmäärästä) ja koska suhteellisten pienien etnisten ryhmien rikosmäärät ovat todella pieniä, jolloin otanta on niin pieni, että tarkkuusvirhe on suuri. Jos ilmoitettuja raiskauksia on 1000 vuodessa ja niistä kahteenkymmeneen prosenttiin on syyllistynyt maahamuuttajataustainen eli 200, ja niistä esimerkiksi 20 on jonkin etnisen ryhmän osuus, niin tilastovirhettä syntyy vahvasti sillä alle 100 otantoja ei saisi olla olenkaan, kun osuuksia ja riskejä ryhdytään laskemaan. Selvä enemmistö ilmoitetuistakin raiskauksista on edelleenkin supisuomalaisten miesten tekemiä. Sinänsä on huolestuttavaa, että erot ovat eri ryhmien välillä niin suuret, joten sen takana on oltava oikeasti joitakin tekijöitä.

Kuten Tampereen yliopiston Lähi-idän ja islamin tutkija Susanne Dahlgren on todennut kommentoidessaan ns. taharrush gamae eli joukkokähmintäilmiötä, yhteiskunnassa, jossa seksuaalisuus on tukahdutettua, se että pääsee vähän hipaisemaan naista, voi tuntua kiihottavalta. Joukkoahdisteluilmiössä halutaan Dahlgrenin mukaan osoittaa naiselle tämän paikka, joka ei ole julkisessa tilassa. Ilmiötä esiintyy monissa kulttuureissa, mutta uskonnon kanssa sillä ei ole tekemistä, sillä esimerkiksi Intiassa tapahtuvat naisten joukkoraiskaukset ja usein pahoinpiteleminen hengiltä ovat osa tätä ”naiset pois julkisesta tilasta” ilman miespuolista esiliinaa -ilmiötä. Julkinen tila kuuluu ilmeisesti Suomessakin miehille, koska katupartiopojat hermostuvat vain siitä, mitä tapahtuu julkisessa tilassa eivätkä ollenkaan siitä, mitä tapahtuu kodin seinien sisäpuolella, joten he haluavat ryhtyä suomalaisten naisten esiliinoiksi kaupunkien kaduilla.

Raiskaus ja perheväkivalta ovat mitä suuremmissa määrin piilorikollisuutta, joka ei näy missään tilastoissa. Joidenkin uhritutkimuksien arvioiden mukaan Suomessa tapahtuisi vuosittain noin 15 000 raiskausta, joita ei koskaan ilmoiteta poliisille. Ilmoitettuja raiskauksia tapahtuu noin 1000 vuodessa. Suomalaiset missit antavat todella huonoa esimerkkiä, kun eivät ilmoita poliisille pahoinpitelyjään, valittavasti. Nyt kun ”maahanmuuttokriitikkojen” esille nostamat maahanmuuttajien puskaraiskaukset ovat tehneet naisiin kohdistuvasta väkivallasta puheenaiheen, ja ehkäpä poliisi ja oikeuslaitoskin alkavat suhtautua asiaan vakavasti, niin on entistä tärkeämpää tehdä rikosilmoitus jokaisesta seksuaalisesta ahdistelusta, vainoamisesta, väkivallasta ja raiskaamisesta.

Uhritutkimuksien mukaan vain noin 10–20 % pahoinpitelyistä ilmoitetaan poliisille. Ilmoitettua naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa tapahtuu muutamia tuhansia (2000– 3000) tapauksia vuodessa ja muuta väkivaltaa noin 7000 tapausta vuodessa. Ilmoitettujen tapausten valossa maahanmuuttajanaiset ovat riskissa enemmän kuin Suomessa syntyneet, erityisesti afrikkalaiset ja eteläamerikkaiset naiset. Myös EU-alueen ja muun Euroopan naisten riski joutua perheväkivallan uhriksi Suomessa on jopa kolmikertainen tai muun väkivallan riski kaksikertainen kuin Suomessa syntyneillä, mikä on todella yllättävää. EU-alueen naisten pahoinpitelyihin syyllistyvät yleisimmin kantasuomalaiset miehet ( perheväkivalta + muut väkivalta yli 50 %). Muut naisryhmät EU-naisten ja kantasuomalaisnaisten lisäksi ( 72 %), joiden pahoinpitelyihin syyllistyvistä suurin osa on supisuomalaisia miehiä ovat kaakkoisaasialaiset ( 65 %), itäaasialaiset (70%) ja latinalaisamerikkalaiset naiset ( 72 %). Miehen perässä maahan tuleva kielitaidoton nainen on usein todella heikossa asemassa.

Maahanmuuttajamiehet puolestaan pahoinpitelevät (koti- ja muu väkivalta) tilastojen mukaan eniten afrikkalaisia (45 %) sekä keski- ja eteläaasialaisia naisia ( 74 %). Tilastoissa näkyy myös lasten fyysisen kurituksen hyväksyminen tietyissä kultuureissa, koska esimerkiksi afrikkalaisten naisten väkivallan teot ovat suhteellisesti korkeammalla tasolla kuin kantasuomalaisten naisten kohdistuessaan omaan etniseen ryhmään (todennäköisimmin lapsiin).

Juu, juu... kyllä se pelon maantiedekin on olemassa. Pimeällä kujalla ei ole naisen mukavaa liikkua miehen lähellä. Myös suomalaisilla miehillä (siis ainakin osalla) on edelleenkin takaraivossaan sellainen käsitys, että vähissä pukeissa ravintolassa liikkuva tai illalla yksin kulkeva nainen on ”vapaata riistaa”, ”kevytkenkäinen”, ”hutsu”, jonka 'ei' on 'kyllä', ja joka ansaitsee tulla ahdisteluksi, raiskatuksi, hakatuksi ja tapetuksi, koska hän on väärässä paikassa väärään aikaan. Tästä huolimatta naisen vaarallisin paikka on edellenkin oma koti, mikä ei näytä usein itsekin naisten pahoinpitelyihin syyllistyneitä katupartiopoikia ollenkaan kiinnostavan. Rasismin lietsominen ”naisten suojelun” nimissä on tekopyhää ja propagandistista soopaa, jonka edessä ei tule taipua.

Ps.

 Poliisi julkisti vuoden 2015 rikostilastojaan 29.1. 2016. Suurin osa tiedostusvälineistä keskittyi maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden rikollisuuteen, josta poliisi oli laatinut oman tilastonsa. Tilastoista käy kuitenkin ilmi, että kokonaisuutena ilmoitetut rikoslakirikokset vähenivät , erityisen paljon vähenivät henkirikokset (-15 %) ja lasten seksuaalisen hyväksikäyttörikokset ( -13%) vuoden 2014 tasosta. Esimerkiksi ulkomaan kansalaisten epäillyksi tekemät törkeät varkaudet ( -11% ) ja törkeät huumausainerikokset (-31 %) vähenivät. Myös ulkomaan kansalaisten kokonaisrikollisuus väheni. Sen sijaan ryöstöissä ( + 17,5 %), pahoinpitelyissä (+24 %) ja raiskauksissa (+20,5 %) ulkomaan kansalaisten määrä rikoksista epäiltynä lisääntyi. Mediassa ei ole lainkaan huomiotu sitä, että ulkomaan kansalaisten määrä asianomistajana eli uhrina lisääntyi petosrikoksissa ( +17 %) ja pahoinpitelyissä (+15%). Edelleenkin on aihetta huomauttaa, että poliisin tilastot koskevat rikoksesta epäiltyjä –  eivät tuomittuja –  mutta asianomistajat eli uhrit ovat selvillä, kuten myös ilmoitetun rikollisuuden määrä.

Lähteitä:

Martti Lehti

Valtiotieteellinen tiedekunta

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti

Katsauksia 1/2015

Henkirikoskatsaus 2015

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/154148/Katsauksia_1_2015_Henkirikoskatsaus_2015.pdf?sequence=4

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 265

Martti Lehti & Venla Salmi & Mikko Aaltonen & Petri Danielsson & Ville Hinkkanen &

Hannu Niemi & Reino Sirén & Karoliina Suonpää

Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä

English summary

Immigrants as crime victims and offenders in finland

Helsinki 2014

http://www.optula.om.fi/material/attachments/optula/julkaisut/tutkimuksia-sarja/XZ5bk8f2H/265_Lehti_ym_2014.pdf

Tutkija kertoo taharrush gamae -ilmiöstä: "Halutaan häpäistä naisia" . Iltalehti 12.1.201.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016011220945592_ul.shtml

Tilastot - koko maa. Rikollisuus 2015.

Tietolähde: poliisin tulostietojärjestelmä.

https://poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/polisenaxwwwstructure/43992_Tilastot.pdf?ff5724848a28d388

Ulkomaan kansalaisten osuus rikollisuudessa - koko maa 2015.

Tietolähde: poliisin tulostietojärjestelmä.

https://poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/polisenaxwwwstructure/44000_Tilasto.pdf?8798c3ee8b28d388

"Mamut tappavat varmimmin"

Porilaisen koulutytön raaka murha on herättänyt syvää pahennusta ja raivoa ainakin somessa. Ei siksi, että murha oli raaka ja kohdistui tyttöön, vaan siksi että syylliseksi epäily on tiettävästi maahanmuuttaja, 25-vuotias nuori mies. Mikään raaka suomalaisen naisen tai tytön murha, jonka tekijä on ollut kantasuomalainen, hetero, lihaa syövä ja autoileva perusmies ei ole herättänyt tällaista aggressiota ja älämölöä. Vain aikoinaan kahden poliisimiehen murha Helsingissä herätti tämän tason pahennusta, ja tällöin vaadittiin välittömästi viisumipakkoa Eestin ja Suomen välille. Kun kävi ilmi, että murhaaja olikin tanskalainen vankikarkuri Steen Christensen, kohu laantui välittömästi, eikä kukaan vaatinut viisumipakkoa Suomen ja Tanskan välille.

On totta, että poliisin tilastojen mukaan maahanmuuttajat syyllistyvät suhteellisesti useammin rikoksiin, mutta he ovat myös useammin kuin kantasuomalaiset rikoksen uhreja. Mitä näiden tilastojen takana on ja mitä ne tilastot kertovat? Ensinnäkin, poliisin tilastoissa on vain rikokseen epäillyt, ei siis tuomitut. Erikoisemman näköinen maahanmuuttaja on helpompi identifioida rikoksesta epäilyksi, kun taviksen näköisen perusjuntti. Toiseksi, kotona tapahtuvat naisten pahoinpitelyt ja raiskaukset ovat pääosin piilorikollisuutta, jota ei koskaan ilmoiteta poliisille, vaikka siitä supisuomalaisesta hakkaajasta olisi erottu, koska halutaan vain päästä eroon siitä kantasuomalaisesta kusipäästä. Nämä rikokset eivät siis löydy tilastoista. Lisäksi raiskausoikeudenkäynnit ovat äärimmäisen nöyryyttäviä naisille. Itä-Suomen hovioikeuden mukaanhan naisen minihame ja raiskaajan pysyvä työpaikka ovat rikosta lieventäviä tekijöitä. Kolmanneksi, maahanmuutto on usein sellainen stressitekijä, joka lisää väkivaltaisuutta, kun kotoutuminen, työnsaanti ja elämän vakiintuminen ei syystä tai toisesta onnistu. Esimerkiksi ruotsinsuomalaiset ovat olleet kuuluisia korkeista rikosluvuistaan. Pakolaistaustaisilla saattaa olla takanaan sotatraumoja tai kidutusta. Neljänneksi, suurin osa rikoksista on 15–35-vuotiaiden miesten tekemiä. Monissa maahanmuuttajaryhmissä 30–40 % kuuluu tuohon ryhmään, kun kantasuomalaisista vain 15 %. Viidenneksi, suomenruotsalaiset tekevät paljon vähemmän väkivalta- ja henkirikoksia kuin suomenkielinen kantaväestö. Supisuomalainen tappaa neljä kertaa useammin kuin suomenruotsalainen, ja maahanmuuttajat keskimäärin viisi kertaa useammin kuin suomenruotsalaiset. Lihaa syövä, hetero ja autoileva perussuomimies siis tappaa samalla tasolla kuin keskimääräinen maahanmuuttaja verrattuna suomenruotsalaisiin.

Rikollisuuteen vaikuttavat monet tekijät, joihin voidaan vaikuttaa perhe-, sosiaali- ja talouspoliittisin toimin. Rikoksia tekevät todennäköisimmin köyhät, vähemmän koulutetut, päihdeongelmaiset, huonot kotiolosuhteet kokeneet ja traumatisoituneet miehet. Kaikkeen muuhun voidaan vaikuttaa suhteellisen helposti, paitsi siihen, miksi nuorehkojen miesten maailmaan kuuluu niin vahvasti väkivalta ja rikollisuus verrattuna naisten maailmaan. Sen sijaan, että kauhistellaan yksittäisten nuorten miesten mielettömiä tekoja, pitäisi ryhtyä tekemään jotain. Mikä mättää varsinkin suomenkielisten mieskuvassa? Miksi suomenruotsalaiset miehet eivät ole olenkaan niin väkivaltaisia? Eiköhän se ole se perusjuntin kovasti pilkkaama suomenruotsalaisten ”naismaisuus” ja kyky keskustella asioista. 

Sen sijaan että huudetaan maahanmuuttajia ulos maasta, olisi perusmiesten korkea aika mennä itseensä ja miettiä miksi heillä niin pahasti kiehuu sisällä, että tekee mieli hakata sekä mamuja että sitä ikävää akkaa, joka ei tee niin kuin mies haluaa tai joka törkeästi jättää ”niin hyvän suomimiehen”. Tarvitaan miesprojekteja, jotta supisuomalaisetkin miehet osaisivat vihdoinkin puhua tunteistaan ja käsitellä aggressiota muullakin tavalla kuin hakkaamalla fyysisesti ja psyykkisesti naisia ja maahanmuuttajia – tai ryyppykavereita. Populistis-rasistiset ”asiantuntijat” antavat ymmärtää, että väkivalta olisi jotenkin joidenkin maahanmuuttajaryhmien geeneissä tai rotupiirre, mutta he unohtavat autuaallisesti, että kantasuomalaisten nuorehkojen miesten oma väkivaltaisuus on huippuluokkaa sekä eurooppalaisittain että verrattuna suomenruotsalaisiin. Kulttuurilla on tekemistä asian kanssa ja siihen voidaan vaikuttaa. Sen on osoittanut myös kampanjointi Jordaniassa, jolla on saatu ns. kunniamurhat vähenemään radikaalisti.

Väkivalta ei ole koskaan puolusteltavaa, mutta siihen voidaan vaikuttaa jos halutaan. Nyt vain populistisesti kauhistellaan ja puhutaan sivuasioista. Naiset ovat tässä miesten hallitsemassa väkivaltakulttuurissa altavastaajina.