Kunniamurhan valmistelua vai ei?

Suomessa saatiin korkeimman oikeuden päätös kunnianmurhan valmisteluasiassa heinäkuun 2017 alussa, KKO hylkäsi syytteen rikoksen valmisteluasiassa. Syyte koski siis tappamisen valmistelua, joten oikeuden mukaan olisi pitänyt olla näyttö konkreettisesta tapposuunnitelmasta.

Tapauksessa veli oli toistuvasti uhannut sisartaan tappamisella tai väkivallalla. Käräjäoikeus oli kesäkuussa 2015 tuominnut miehen sisareensa kohdistuneesta törkeästä henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta sekä pahoinpitelystä yhteensä 2 vuoden 1 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hovioikeus hylkäsi syytteen rikoksen valmistelun osalta, mutta tuomitsi miehen pahoinpitelystä 6 kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Korkein oikeus otti käsiteltäväkseen vain rikoksen valmistelun, ns. kunniamurhan suunnittelun.

Syyttäjän mukaan mies oli suunnitellut surmaa, sillä hänen 16-vuotias siskonsa ei noudattanut perheen kulttuurin ja uskonnon mukaisia perinteitä. Tyttö oli liikkunut ulkona, tavannut ikäisiään nuoria sekä pukeutunut perheen mielestä epäsopivasti. Tyttö karkasi kotoaan, minkä jälkeen veli lähetti useille ihmisille viestejä, joissa uhkasi tappaa sisarensa. Syytteen mukaan veli oli sopinut Irakissa asuvan isänsä kanssa siskon tappamisesta ja lupautunut isän yllyttämänä tekemään surmateon. 

Vaikuttaa pahasti siltä, että suomalainen oikeuslaitos ei näytä ymmärtävän ns. kunnianmurhan luonnetta. Oikeudessa todistajana kuullun kahden poliisimiehen mukaan veli oli kertonut siskonsa kanssa tapeltuaan julkisella paikalla, että perheen Irakissa asuva isä oli siskon käytöksestä hyvin suuttunut. Poliisi kertoi oikeudessa, että isä oli veljen kertomuksen mukaan vaatinut siskon palauttamista takaisin perheen sääntöjen ja kulttuuriin pariin. Jos sisko ei uskoisi, hänet pitäisi tappaa. Jos siskon ystävät yrittäisivät estää, heidätkin pitäisi tappaa. Lisäksi veli oli metroaseman kahakan yhteydessä kertonut poliisille, että jos hänet tuomitaan, hän ottaa tuomion vastaan, koska tärkeintä on suvun maineen palauttaminen. ”Mies oli selvinpäin ja tosissaan”, todistajana toiminut poliisimies kertoi.

KKO:n mukaan miehen sisarelleen lähettämistä viesteistä oli nähtävissä uhkausten ja suuttumuksen lisäksi jossain määrin myös huolestuneisuus perheenjäsenistään. Mies oli uhkaillut vakavuudeltaan vastaavan kaltaisilla viesteillä lukuisia muitakin ihmisiä ja sisarensa mukaan häntäkin jo aiemmin. Toisaalta mies oli myös useaan otteeseen todennut, ettei sisarelle tapahtuisi mitään, jos hän palaisi kotiin. Mies oli myös todennut käyttäneensä voimakasta kieltä ja tehneensä siinä virheen.

Ns. kunniamurhiin erikoistuneen ihmisoikeusaktiivin ja toimittajan Rana Husseinin kirjassa Murha kunnian varjolla (Murder in the Name of Honour) kuvaillaan yksityiskohtaisesti ns. kunniamurhan luonne. On tyypillistä, että isä laittaa asialle pojan, uhrin serkutkin käyvät. Nuoret, varsinkin alaikäiset rikolliset saavat perinteisesti lievempiä tuomioita. Toinen tyypillinen asia on väittää ”häpeää aiheuttaneelle” tytölle tai naiselle, että asia annetaan anteeksi, jos palaa kotiin ja on jatkossa ”kiltisti.” Huomattava osa Husseinin raportoimista naisista joutunut ns. kunniamurhatuksi eli tapetuksi nimenomaan siten, että ovat sinisilmäisyydessään palanneet kotiin. Menetelmä muistuttaa lestadiolaisten piiristä eronneiden muilutusta muistuttavaa ripittämistä, vaikka etukäteen on luvattu, että kaikki on annettu anteeksi ja että lahkosta eronneella on oikeus elää niin kuin haluaa.

Korkein oikeus osoittaa suurta naiiviutta uskoessaan syylliseksi epäillyn veljen selityksiä. Erityisen omituiseksi tulkinnan tekee se, että veli oli jo pahoinpidellyt siskonsa mitä ilmeisimmin samasta syystä. Lisäksi poliisimiehien todistukset veljen aikeista ja asenteesta ovat kylmäävä. Kyseessä ei ollut etelämaalaisen kiihkeää peruspuhetta jonkun tappamisesta retorisena välineenä, vaan ihan vakavaa aietta. Onhan Suomessakin kuultu näitä perussuomimiehen puheita sen huoran tappamisesta avioerotilanteessa ja homma on ainakin silloin tällöin myös toteutettu.

Hovioikeuden pahoinpitelytuomion mukaan veli oli pahoinpidellyt sisartaan useita kertoja. Hän on lyönyt sisartaan avokämmenellä kasvoihin, potkinut jalkoihin, lyönyt tätä vesipiipun varrella sekä repinyt hiuksista. Veli on rikosasian käsittelyssä kertonut, että heidän kulttuurissaan tyttären on elettävä tiettyjen sääntöjen mukaan, ja koska sisar ei ole totellut, hän oli tehnyt sisarelleen mainittua ruumiillista väkivaltaa. Veli tunnusti oikeudessa syyllistyneensä ns. kunniaväkivaltaa.

Länsimaiseen oikeusjärjestelmään kuuluu se, että jos näyttö on heikkoa, pitää juttu ratkaista syylliseksi epäilyn hyväksi. Tällä pyritään välttämään vääriä rikostuomioita. Rikosoikeudessa tunnetaan myös sellainen käsite kuin ”yleisen elämänkokemuksen perusteella”, jota sovelletaan ainakin siihen kun Maija tai Matti Meikäläinen ostaa katukaupasta viidenkympin Rolex-kellon. Yleisen elämänkokemuksen perusteella olisi pitänyt ymmärtää, että ns. kunnianmurhan peruskuvio oli kasassa. Poliisi ja käräjäoikeus näyttävät olevan paremmin perillä ns. kunniamurhasta kuin korkeammat ja oletettavasti pätevämmät oikeusasteet, hovioikeus ja korkein oikeus.

Prosessioikeusblogia pitävä lainkäytön emeritusprofessori Jyrki Virolainen on entinen tuomari. Hän arvioi, että korkein oikeus olisi voinut päätyä toisenlaiseenkin tulokseen. Korkeimman oikeuden tuomarit ovat mahdollisesti kiinnittäneet liiaksi huomiota siihen, miten veli selitti menettelyään KKO:ssa pidetyssä suullisessa käsittelyssä. Virolaiselle jäi ratkaisun lukemisen perusteella vaikutelma, oikeus oli tulkinnut säännöksiä liian suppeasti ja tavalla, jonka mukaan valmistelutoimen tulisi edetä lähes rikoksen yritysasteelle, jotta sitä voitaisiin pitää rangaistavana valmisteluna. Virolainen toisaalta hieman kritisoi syyttäjää, joka ei ollut ottanut toissijaiseksi syytteeksi alemmalla näytekynnyksellä täyttyvää laitonta uhkausta.

On valitettavaa, että korkein oikeus on naulannut tällä ennakkopäätöksellä ns. kunniamurhan ja muidenkin vakavien rikosten valmistelun tuomiokynnyksen näin korkealle, että sitä tuskin ylitetään ennen kuin kyseessä on rikoksen yritys, joka on erikseen kriminalisoitu. Suomalainen yhteiskunta olisi tarvinnut selvän signaalin siitä, että ns. kunniaväkivaltaa ei hyväksytä.

Ylipäätään olisi aiheellista kriminalisoida erilaisten ideologisten, kulttuuristen ja uskonnollisten yhteisöjen harjoittama kansalais- ja ihmisoikeuksien rikkominen ja estäminen sekä rikosten suojeleminen. Nämä rikokset, kuten ns. kunnianväkivalta, perheväkivalta, (avioliitossa tapahtunut) raiskaaminen ja pedofilia kohdistuvat pääasiassa naisiin. Uskonnollisista yhteisöissä ainakin lestadiolaisten, katolisten (vaikka ei ehkä Suomessa), Jehovan todistajien ja islamistisien keskuudessa halutaan hoitaa asioita omissa piireissä ikään kuin Suomen lait eivät koskisi heitä. Naisia myös saatetaan estää käyttämästä ehkäisyä ( terveyden kustannuksella), ottamasta avioeroa, saamasta lasten huoltajuutta mahdollisessa erotilanteessa ja käymästä töissä tai ilmoittamasta yhteisössä tapahtuvista rikoksista. Yhteisöjen jäseniä estetään olemasta yhteydessä ei-uskoviin tai muihin ulkopuolisiin sukulaisiin tai ystäviin, mikä on ihmisten itsemääräämisoikeuden vastasta. Kiihkoilevien yhteisöjen johtajat ja lakeijat pitäisi saada vastuuseen Suomen lakien halventamisesta ja loukkaamisesta.

Ns. kunniamurhaa hautonut veli sai vain kuuden kuukauden ehdollisen vankeustuomion, mikä on suuri riski siskolle. Apuun tuli yllättäen korkein hallinto-oikeus viikko korkeimman oikeuden vapauttavan tuomion jälkeen. KHO päätti karkottaa 22-vuotiaan veljen Irakiin tyttärensä käyttäytymisestä suivaantuneen isäpapan luo. Karkotuspäätöksen oli alun perin tehnyt maahanmuuttovirasto ja asia oli käsitelty myös Helsingin hallinto-oikeudessa. KHO katsoi, että perheen sisäinen, kulttuurisilla syillä perusteltu väkivalta osoittaa piittaamattomuutta Suomen perustuslain ja kansainvälisten sopimusten arvoja kohtaan. Veljen katsottiin olevan vaaraksi muiden turvallisuudelle. KHO vetosi myös Euroopan neuvoston yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (SopS 53/2015), mikä edustaa poikkeuksellista laintulkintaa KHO:n historiassa. Kiitos korkeimman hallinto-oikeuden, saatiin suomalaisen yhteiskunnan viesti siitä,että ns. kunniaväkivalta ei todellakaan ole hyväksyttävää maassamme. Iloa himmentää se, että ketään ei ole laitettu nimenomaan ns. kunniaväkivalta -asiassa rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Lähteitä:

Syyte törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta hylättiin.

KKO:n tiedote 5.7.2017.

http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2017/07/syytetorkeanhenkeentaiterveyteenkohdistuvanrikoksenvalmistelustahylattiin.html

Kunniamurhaoikeudenkäynti: Veli uhkasi leikata siskonsa pään irti: "Mut ei se sitä tarkoittanut". Yle Uutiset 13.3.2017.

https://yle.fi/uutiset/3-9505834

Jyrki Virolaisen blogi:

https://jyrkivirolainen-oikeus.blogspot.fi/2017/07/55-kko-201752-syyte-kunniamurhan_5.html

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 14.7.2017, KHO:2017:121, taltionumero: 3539,

diaarinumero: 3758/4/16. http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1499944595447.html

KHO: Siskoaan pahoinpidellyt irakilaismies karkotetaan kotimaahansa – mies perusteli väkivaltaa kulttuurisyillä. Yle Uutiset 14.7.2017. https://yle.fi/uutiset/3-9723416

Ns. kunniamurhat ovat islaminvastaisia

Ihmisoikeusaktiivi ja toimittaja Rana Hussein sanoo suoraan abudhabilaiselle englanninkieliselle lehdelle The National ( 3.12. 2016) antamassaan haastattelussa, että ns. kunniamurhat ovat islaminvastaisia.

Nyt myös jordanialainen Iftaan virasto, joka on vastuussa uskonnollisista julistuksista on antanut ensimmäisen fatwan, jolla kielletään naisten tappaminen kunnian nimissä. Fatwan mukaan ns. kunnianmurhat ovat sharian vastaisia ja niitä kuvataan kauheimmiksi rikoksiksi. Nettisivulla julkaistun fatwa on vastaus kansalaisten kyselyihin islamin suhteesta ns. kunniamurhiin.

Jordaniassa noin 20 naista joutuu ns. kunniamurhan uhreiksi joka vuosi. Rana Husseini, Murha kunnian varjolla (Murder on Name of Honour) -kirjan kirjoittaja toteaa fatwan olevan askel oikeaan suuntaan. Hänen mukaansa tämä askel olisi pitänyt ottaa jo kauan sitten, koska se tekee selväksi, että ns. kunniamurhat eivät liityy islamiin.

Husseinin mukaan fatwa toivottavasti lopettaa ns. kunniaväkivallan. Lisäksi tarvittaisiin lainsäädäntöä, joka koventaisi nykyisin helpolla ns. kunniamurhasta pääsevien tuomioita. Jordanian rikoslain 98 artiklan mukaan intohimorikoksista saa alemman tuomion. Rikoslaki sallii myös alemman tuomion, jos mies havaitse vaimon tai naispuolisen sukulaisen tehneen aviorikoksen.

Lisätietoja (englanniksi):

http://www.thenational.ae/world/middle-east/jordan-says-honour-killing-is-against-islam#honourkilling#vaw

http://www.aliftaa.jo/DefaultEn.aspx

Murha, perhemurha ja niiden puolusteleminen – mikä erottaa ne ns. kunniamurhista?

Vastikään turkulainen mies laittoi ex-vaimonsa palasiksi  ja sulloi osat Paimiossa jätelaatikkoon. Voiko olla naisvihamielisempää ja järjestelmällisempää toimintaa? Mitään tämän tyyppistä naiset eivät harrasta, paitsi toisen miehen kanssa, jolloin kolmiodraamassa  uuden miehen kanssa voidaan laittaa vanha ukko hengiltä ja osiin.

Keskustelu naisten tekemistä lastentapoista jatkuu kiihkeänä, kun Oulun  lapsimurhien käsittely  jatkuu oikeudessa. Oululaisnaisen toimintaa on hyvin vaikeaa ymmärtää, enkä haluaisi  medikalisoida hänen tilaansa, mutta usean lapset tappaminen viittaa pahasti vakavaan psyykkiseen tilaan. Se ei poista sitä tosiasiaa, että hän on mitä todennäköisimmin murhannut viisi lasta  raa'asti, mikä ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää.

Hämmentävää on ollut julkkisten tai sellaiseksi pyrkivien äitien "paljastukset", että hekin ovat ajatelleet lastensa tappamista. Aika moni meistä on  joskus herkutellut ajatuksella, että voisi tappaa  lapsensa, puolisonsa, anoppinsa, appensa, siskonsa, veljensä,  äitinsä, isänsä, naapurinsa tai työkaverinsa, kun se on niiiiin ärsyttävä. Varsinkin  Etelä-Euroopassa on  riitojen yhteydessä tapana huutaa läheisille, että "tapan sinut",  mutta silti Suomessa  henkirikosluvut ovat paljon korkeammat kuin Etelä-Euroopassa. 

Ajatuksista on pitkä matka tekoihin, vaikka vallalla olevan kognitiivisen psykologian mukaan ajatus on suunnilleen sama asia kuin teko. Siksi esimerkiksi itsemurha-ajatuksia omaavat pitäisi nopeasti lääkitä tajuttomiksi "ennalta ehkäisemisen" nimissä. Ihmisen eksistentialistinen ahdistus ja konkreettiset ongelmat yritetään poistaa kemikaaleilla tai ns. positiivisella ajattelulla, eikä käsittelemällä asioita. Siksi meillä nämä "kunnolliset ja hiljaiset" perheenisät ja  -äidit suorittavat näitä "yllättäviä" perhesurmia. 

Näiden äitien ulostulo "murhanhimostaan" on kääntöpuoli äitimyytistä: Kun äiti on uhrautuessaan niin väsynyt, niin kyllähän sitä tulee mieleen lasten tappaminen. Ne hormonitkin niin jylläävät....Äitimyytti siis jotenkin lieventää  lasten tappamista. On todella moraalitonta ottaa äitimyytti jokeriksi tässä törkeässä toiminnassa, jossa riistetään henki avuttomilta lapsilta. Edes synnytyksen jälkeinen masennus  tai muotitauti PMS ei ole tekosyy murhata.

Miksi nämä äidit ns. uhrautuvat: Hankkivat lapsia miehen kanssa, joka ei ole isäainesta, sillä isi haahuilee joko kapakassa tai töissä tai molemmissa kaiken aikaa eikä osallistu lasten hoitoon? Hankkivat lapsia yksinhuoltajana, eivätkä yhtään ymmärrä,  mihin ovat ryhtymässä? Hankkivat lapsia, vaikka ovat jo mielenterveysongelmien vuoksi määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä? Vastuu on  viime kädessä oikeasti äidillä, naisella, kun hän tekee päätöstä lasten hankinnasta. Nainen voi hankkia lapsen vastoin miehen tahtoa, mutta mies ei siihen pysty. Kun lapset on yhteisellä vakaalla päätöksellä hankittu, vastuu on molemmilla. Naiset saattavat kyllä "kunnon äiteinä" omia lapset ja jopa estää miehen osallistumisen.

Television tositeeveesarjat Kakola ja Toisenlaiset äidit ovat valaisseet hieman naisen asemaa Suomessa. Vaikka ne ovat käsikirjoitettuja, siis eivät ihan "tosia". kertovat ne siitä ilmapiiristä missä ollaan.

Tyttöjen Kakolassa kävi  ilmi varsinkin vankilaan tuotujen rankan elämän ja rikollistaustan omaavien  mentorinaisten kautta,  että hyväksikäyttö+päihteet + väkivalta + rikollisuus kulkee yhdessä.  Selväksi tuli se, että rikoksen polulle päätyneet naiset hyvin usein ottavat lättyyn lähisuhteissaan ja sitten he saattavat antaa takaisin puolisolle tai muille. Naisethan ovat vähintään yhtä aggressiivisia kuin miehet, mutta purkavat aggressiota eri tavalla. Kulttuurisesti on paljon sopivampaan miehen  kuin naiset osoittaa suoraa fyysistä väkivaltaa. Siksi naiset harrastavat  enemmän psyykkistä väkivaltaa.  Avoimesti väkivaltainen nainen on tabu.   Näiden tyttöjen ja naisten rankka tausta ei puolusta mitenkään heidän tekojaan, se on vain taustaselitys heidän toiminnalleen Myös vankilaan päätyneiden miesten taustat ovat  usein  viinan, väkivallan,  laiminlyöntien tai hyväksikäytön värittämiä. Kakolan opetus on siinä, että lasten ja nuorten hyvinvointiin tulisi kiinnittää huomiota ihan toisella tavalla ja selvästi  lapsilleen vahingollisten  biologisten vanhempien napanuora   lapsiinsa pitää katkaista ajoissa –  myös niiden äitimyyttiä nauttivien "erilaisten" äitien.

Toisenlaiset äidit edustaa viihdekanavan tirkistelyohjelmistoa, jossa on haettu mahdollisimman outoja perhekuvioita. Julkkisjuontaja, entinen missi ja nykyinen doula eli äitiysvalmentaja  ja  huippujääkiekkoilijan puoliso hymyilee kauniisti ja ajattelee positiivisesti mitä ihmeellisimmissä perheissä. Viesti on selvä: lapset tekevät naisen. Äitimyyttiä  hehkutetaan, vaikka ainakin osan näistä perheistä voisi arvioida perustellusti päätyvän sosiaalitoimen ja lastensuojelun asiakkaaksi. Ohjelman formaattiin ei  kuuluu kyseenalaistaa heikkoja lähtökohtia lapsen tulla, eikä "toisenlaisille äideille" esitetä mitään ikäviä kysymyksiä.  Vastuuta ei ole, on vain ihana äitimyytti, joka korvaa kaiken.  Valitettavasti tämänkaltainen "journalismi" yllyttää jatkamaan vastuutonta käyttäytymistä. Jo YLE:n Teiniäidit-ohjelman on arveltu lisänneen teiniraskauksia maassamme.  Viihdekultuuri tunnetusti uusintaa  vanhoja myyttejä, kuten äitimyytti.

                                                  *     *      *

Tässä blogissa  pohdittu muutamaan otteeseen sitä, mikä ero on  ns. perhesurmilla ja ns. kunniamurhilla.

Toimittaja ja ihmisoikeusaktiivi Rana Husseini on tänään 11.12. 2014 julkaistussa artikkelissa Jordan Times -lehdessä uutisoinut todennäköisestä ns. kunniamurhasta Jordaniassa. Tapaus on  vasta toinen tänä vuonna. Jerashin metsästä, noin 50 kilometriä pääkaupungista Ammanista pohjoiseen, löytyi kuristettu, 20-vuotias nainen. Viranomaiset tutkivat murhaa ja epäilevät sen liittyvän ns. kunniaan. Naisen miespuoliset sukulaiset on  pidätetty epäiltynä. Edellinen ns. kunniamurha tapahtui maaliskuussa, kun alaikäinen poika puukotti  nukkuvan eronneet siskonsa, joka oli siis häpäissyt perheensä.

Jordaniassa on liki 8 miljoonaa asukasta. Jos  pitää paikkaansa, että vain kaksi ns. kunniamurhaa on suoritettu tänä vuonna tässä Lähi-idän maassa, jota huijarikirjailija Norma Khouri  kuvasi naisten lahtauspaikaksi, niin se paljon, paljon vähemmän (sekä väkilukuun suhteutettuna että absoluuttisesti) kuin Suomen perhesurmat, vaikka mukaan otettaisiin vain miesten suorittamat vaimojensa, tyttöystäviensä, ex-vaimojensa tai ex-tyttöystäviensä tappamiset. Tutkiva toimittaja Rana Husseini vakuutti Suomessa käydessään, että hän on kaivanut ja kaivaa joka ainoan Jordaniassa tehdyn ns. kunniamurhan ja kirjoittaa niistä uhrien muistoksi. Ainakin minä uskon siihen.

Suomessa siis  perheenjäsenet (tai entiset perheenjäsenet) tappavat toisiaan "muuten vain" enemmän kuin jordanialaiset "kunnian" vuoksi. Täällä me kuitenkin paheksumme syvästi niitä  "sivistymättömiä" siellä jossain. Jordaniassa on aktiivisesti kampanjoitu ns. kunniamurhia vastaan, mutta Suomessa vain  varsinkin jokaisen lapsia koskevan ns. perhemurhan jälkeen puhutaan, että "jottain tarttis tehrä", mutta mitään ei tapahdu. Uhrin kannaltahan  on ihan samantekevää, onko hänet murhattu  kunnian, häpeän, mustasukkaisuuden, omistushalun, sattuman vain sekopäisyyden vuoksi.  Kuollut mikä kuollut.

Jordaniassa ns. kunniamurhattu nainen saatetaan viedä piiloon, esimerkiksi metsään. Samaan tyyliin  vaimonsa tai ex-vaimonsa   murhannut suomalainen  mies kaivaa vaimovainaan maahan tai paloittelee ja vie roskalaatikkoon, koska nainen on niin maan multaa ja *askaa miehen mielestä. Jordaniassa alaikäiset pojat, jotka laitetaan suvun  puolesta tappamaan siskonsa, koska he pääsevät oikeudessa vähemmällä, saattavat käyttää menetelmää, jossa sisko nukkuu Ruususen unta  lapsuudenkodissaan luullen saaneensa anteeksi tekonsa, mutta sitten puukko  heiluu. Suomessa   tappajanaiset saattavat ensin nukuttaa lapsensa rahoittavilla ennen kuin murhaavat lapsensa. Menetelmissä ei siis ole mitään suurempia eroja.

Ns. kunniamurhat ja ns. perhesurmat erottaa se, ketkä kaikki toimintaan suoraan osallistuvat.  Ns. perhemurhat ovat länsimaissa, kuten Suomessa  individualistisia tekoja, mutta yhteisöllisemmässä kulttuurissa suvun yhteinen asia. Yhteisöllisellä kulttuurilla on sekä  hyvät että huonot puolensa: huonoa on juuri se yhteisön painostus, mutta hyvä puoli on se, että kun  keskeiset yhteisön jäsenet on saatu ymmärtämään toiminnan mielettömyys, on kulttuuria mahdollista muuttaa. Näin on  mitä ilmeisimmin tapahtunut   Jordaniassa, jossa ns. kunniamurhia on julkisesti syvästi paheksuttu ja niitä vastaan on kampanjoitu jo parikymmentä vuotta, joten tulokset alkavat näkyä. Suomen kaltaisessa maassa ns. perhemurhien, vaimosurmien, lapsitappojen jne. paheksuminen julkisuudessa ei ole mitenkään vähentänyt niitä, koska pelkona ei ole suvun häpeä, eikä sillä ole meidän yksilöllisessä kulttuurissamme mitään merkitystä.

Ehkä olisi aika oikeasti ryhtyä puuttumaan suomalaisiin "kunniamurhiin"?

Rana Husseinin  artikkeli 11.12. 2014  Jordan Timesissa. Body of murdered woman found in Jerash forest (in English):

 http://jordantimes.com/article/body-of-murdered-woman-found-in-jerash-forest

Nainen kunniamurhaajana ja perhesurmaajana

Nurmeksen tapaus, jossa epätoivoinen pienten lasten äiti tappoi  itsensä ja 3 pientä lasta ajamalla auton päin bussia, jossa eroa hakeva avomies matkusti, on nostanut taas keskusteluun ns. perhesurmat.

Naiset eivät ole sen kummempia enkeleitä kuin miehetkään, mutta joitakin eroja on. Miehet paljon yleisimmin perhesurmatilanteissa tappavat  puolisonsa tai ex-puolisonsa  lapsien lisäksi. Naiset kohdistavat väkivaltansa yleisemmin  vain lapsiin. Henkistä väkivaltaa sen sijaan naiset  voivat  harrastaa miestä kohtaan. Aivan, kyllä naisetkin tappavat, yleensä leipäveitsellä, sen  väkivaltaisen puolisonsa.

Ns. asiantuntijat ovat psykopatologisoineet tilanteen. Kyseessä narsisti, masentunut, persoonallisuushäiriöinen jne.  Kun ihminen ei kestä erotilanteita. kyseessä onkin usein psyykkinen  häiriö. Toisessa iilimadon lailla roikkuva puoliso on rasittava kaikille, niin puolisolle kuin lapsille. Kun tilanne on hankala, roikkuja on jo manipuloinut ja järjestänyt sellaisia kohtauksia ja systeemejä, että puolison on hankala erota: yhteinen asunto, lapset, toisen itsetunnon vieminen  sekä elämän rajoittaminen ja vahtiminen.

Selkeästi tarvittaisiin apua sekä miehille että naisille, joiden puoliso on psyykkisesti epävakaa. Usein  tilanne syntyy hitaasti vuosien aikana. Rakkauden alkuhuumassa ei voi uskoa toisen pimeään puoleen ja sitten tilanteesta voi juuri esimerkiksi pienten lasten vuoksi olla vaikeaa lähteä.  Kaikista ei kuitenkaan ole puolisoiksi ja lähivanhemmiksi, koska heidän toimintansa sairastuttaa psyykkisesti ja mahdollisesti jopa fyysisesti läheiset. Parisuhteen ja biologisen vanhemmuuden sädekehä on vihdoinkin murrettava.

Kenen toimialaan kuuluisi hyvien parisuhde-erojen tukeminen? Kirkkoa se ei juuri kiinnosta ja julkinen sektori kituu.  Rahapula ei tosin ole mikään  syy  olla edistämättä ihmisten terveyttä ja jopa hengen säilymistä. Mitä ilmeisimmin tarvittaisiin matalan kynnykset asukastupia, tenavakerhoja, nais- ja miesryhmiä; kaikenlaista kansalaisyhteiskunnan toimintaa, jossa ihmiset voisivat tavata toisiaan ja luoda sosiaalisia verkostoja mm. sitä varten, että kun heillä menee huonosti, heillä olisi edes yksi ihminen, jonka kanssa voisi puhua ja joka voisi antaa tukea. Nurmeksen tapauksessa perheelle oli tiettävästi tarjottu julkisen sektorin tukea. Todennäköisesti se ei ole kelvannut, koska "taudin kuvaan" kuuluu se, ettei meidän perheen asioita lauleta ulkopuolisille, eikä meillä ole mitään ongelmia.

Mikä sitten erottaa suomalaiset ns. perhesurmat yhteisöllisempien kulttuurien  ns, kunniamurhista: se suku ja suvun "kunnia" tai häpeä. Ns. perhesurmissa kyse on yksilön kunniasta tai häpeästä, narsistisesta haavasta, kun tulee jätetyksi, eikä se puoliso toimikaan niin kuin piti.  Ns. kunniamurhissa kyse on  siitä, että tyttöjen ja naisten käyttäytyminen on vanhoillisissa piireissä määritelty koko suvun kunnian mittariksi ja häpeän aiheuttava naispuolinen henkilön tulee siten vastata hengellään  eräänlaisen verokoston hengessä. Miehet, usein alaikäiset veljet suorittavat itse murhat, mutta varsinkin äidit ja joskus myös siskot toimivat houkutuslintuina saadakseen uhrin kiikkiin. 

On todella vaikeaa ymmärtää, mitä liikkuu sellaisen äidin päässä, joka houkuttelee oman tyttärensä miespuolisen sukulaisensa tapattavaksi. Joskus, hyvin harvoin äiditkin osallistuvat tappamiseen. Likaiset hommat ovat perinteisesti niin meillä kuin muuallakin miesten töitä.  Jordaniassa toimittaja Rana Husseinin haastattelemat nuoret kunniamurhaajat kokivat  toimintansa pakoksi, josta ei ollut ulospääsyä ja joka teki heistä arvostettuja ainakin vankilassa. Muutoin heillä saattoi olla ongelmia päästä naimisiin ja heitä vieroksuttiin kaltereiden ulkopuolella.

Väkivallan ennaltaehkäisy on hankalaa, mutta tiedetään, että jos lapset saavat hyvän lapsuuden ilman pelkoa ja väkivaltaa, niin he todennäköisimmin eivät  takerru väkivaltaan ratkaisumenetelmänä. Kulttuurisesti latautunut väkivalta, kuten ns. perhesurmat ja ns. kunniamurhat vaativat monimuotoisempia toimintatapoja ja pitkäjänteistä työtä.

Toukokuussa 2014  Suomessa vieraillut  palkittu ihmisoikeusaktiivi ja toimittaja Rana Husseini on  esimerkiksi konsultoinut Iso-Britannian poliisia tunnistamaan ns, kunniaväkivaltaa. Brittein saarilla on luotu poliisin, sosiaalityöntekijöiden ja terveydenhuollon ammattilaisten sekä kolmannen sektorin yhteystyöverkosto ns. kunniaväkivaltaan puuttumiseksi. Suomessakin samaan on pyritty, mutta mm. erikoistuneiden turvakotien puute haittaa toimintaa. Myös ns. perhesurmien estämiseksi tarvittaisiin vastaavanlaisia verkostoja.

Ihmisoikeusliiton tuottama Rana Husseinin haastattelu ( englanniksi, suomenkielinen tekstitys) on katsottavissa täällä:

http://www.frequency.com/video/rana-husseini-ja-kunniaan-liittyv/180488996

Vaikea, vaikea kunniaväkivalta

Jordanialaisen Rana Husseinin  kirjallisuus-, puhe- ja elokuvakierros on nyt ohi. Kirjailija, toimittaja ja ihmisoikeusaktiivi lähti poronlihapaketit mukanaan kohti Ammania lauantaina (31.5. 2014). Kiitokset  Ranalle  sekä yhteistyötahoille  ja koko tiimille. Sukran.

Kierros oli täynnä  mielenkiintoisia keskusteluja, mutta myös omituisia tapahtumia ja sattumuksia. Ensimmäinen tapahtui jo matkalla Suomeen, kun   Rana Husseinin matkalaukku jäi välilennolla Berliiniin. Myöhemmin kävi ilmi, että Saksan poliisi oli avannut laukun. Ranan epäonneksi hänen nimensä on melkein sama kuin  edesmenneen Irakin presidentin Saddam Husseinin tyttären: Rana Hussein. Vain yksi i-kirjain erottaa ihmisoikeusaktiivin nimen diktaattorin tyttären nimestä.

Erityisen innostuneita Ranan vierailusta olivat arabiankieliset maahanmuuttajat, erityisesti kurditaustaiset.  Sen sijaan supisuomalaisella puolella oli näköpiirissä epäilyä siitä, että Rana kaunistelisi asioita ja pettymystä siihen, kun hän ei  demonisoinut arabi- ja muslimimiehiä. Selkeimmin oman asenteellisuutensa osoitti erään ison mediatalon toimittaja, joka oli kovin innostunut alun perin haastattelemaan Rana Husseinia, mutta kun hän ei tiedotustilaisuudessa esittänyt huijariartisti Norma Khourin -tyyppistä luikuria siitä, miten KAIKISSA muslimikodeissa naiset ovat alistettuja surkimuksia ja miten tuhansia tapetaan Jordaniassa ja miten muslimi- ja arabinaiset pitäisi vapauttaa, kun ne ovat niin surkeita, niin toimittaja ei kirjoittanut sanaakaan Rana Husseinista, vaan  tyytyi kohu-uutiseen siitä, miten jopa 12-vuotiaita pakotetaan naimisiin Suomessakin.

Vaikka  naisten sukupuolielinten silpominen eli ns. tyttöjen ympärileikkaus on jo yleisesti Suomessakin ymmärretty olevan  kulttuurinen heimoperinne, ei uskontoon liittyvä  tapa ( joka harjoittavat myös kristityt ja muihin uskontoihin kuuluvat Itä- ja Keski-Afrikassa),  niin ns. kunniamurhien osalta käsitys siitä, että se liittyisi islamiin istuu tiukassa. Sukupuolielinten silpominen puolestaan edustaa sitä naisten ruumiin muokkaamisen jatkumoa, jota ovat niin  perinteinen (jo tiettävästi kokonaan loppunut) naisten jalkojen typistäminen monissa osissa Kiinaa kuin nykypäivän naisten posliinit, Botoxit ja silikonit. Naisten sanotaan  länsimaissa vapaaehtoisesti tunkevan hermomyrkkyjä ja vaarallisia silikoneja ihonsa alle ja höyläävän kaikkia karvoja pois hiki päässä. Vaan mikä on tavoitteena? Olla viehättävä joko julkkiksena  tai saadakseen paremman työn tai paremman eli rahakkaamman miehen. Tavoite on siis ihan sama kuin sukupuolielinten silpomisella tai jalkojen typistämisellä: av(i)oliitto ja taloudellisesti turvattu tulevaisuus.  Jostain syystä tätä länsimaalaista naisten vartalon muokkaamista vaarallisilla kemikaaleilla pidetään suorastaan toivottavana ja terveellisenä. Isotissiset  alapäästään karvattomat naiset ovat osa pornoteollisuuden pedofiilistä kuvastoa, jossa miehet voivat kuvitella pääsevän pukille alaikäisen neitsyen kanssa ja samalla toteuttaa tissifetissihaaveitaan. Ei ole kovin tervettä ja kaunista.  Ei ole siis mikään ihme, että lukuisat suomalaismiehet ovat valmiita ehdottelemaan seksiä netissä  selkeästi alaikäisille tytöille ( mm. MOT 19.5. 2014 http://areena.yle.fi/tv/2188167).

Huomattavaa on siis, että KAIKKI naiset eivät  ota silikonitissejä tai Botoxia, eivätkä höylää itseään. KAIKKIA tyttöjä ei ns. ympärileikata Afrikassa. Eivätkä KAIKKI naiset Lähi-idässä ja Aasiassa tule ns. kunniamurhatuiksi. Kyse on vähemmistöstä, mutta yksikin silvottu, tapettu, hakattu tai kemikaaleja täyteen tungettu nainen on liikaa. Kaikkia muita karkeita tapoja vastaan taistellaan monissa maissa, paitsi  sosiaalisesti, kulttuurisesti ja (mielen)terveydellisesti vaarallista silikoni- ja  Botox-villitystä, joka on vapaan markkinatalouden erityisessä suojeluksessa. Lievempää ns. kauneuskirurgiaa on monenlaista: länsimaissa muokataan häpyhuulia ja  arabimaissa tehtaillaan tekoimmenkalvoja.

Kustantaja Maarit Nermes ja toimittaja Rana Husseini

Ns. kunniamurhia ja kunniaväkivaltaa harjoittavat  eri uskontokuntien edustajat, yleensä heikosti koulutetut ja vähäosaisimmat ympäri Aasiaa ja Lähi-itää.  Osa maahanmuuttajista tuo tapansa mukanaan myös Eurooppaan, kuten olemme kuulleet ja lukeneet Ruotsista tai Brittein saarilta, jossa poliisi on avannut useita onnettomuuksiksi tai itsemurhiksi lavastettuja ns. kunniamurhia. Suomen tilanteesta on hieman vaikeaa saada selkoa, sillä virallisesti yhtään tapausta ei ole  tilastoitu, mutta ruohonjuuritasolla huhuja ainakin yhdestä kuolemasta liikkuu. On selvää,  että ns. kunnianväkivaltaa esiintyy. Joissakin perheissä ei katsota hyvällä silmällä tyttöjen itsenäistymistä, asumista omillaan poissa vanhempien valvonnasta.  Joitakin vainottuja naisia ja tyttöjä on toimitettu Suomesta turvakodin kautta muihin maihin turvaan suvun kostolta. Suomessa maahanmuuttajayhteisöt ovat aktiivisesti vastustaneet ns. kunnianväkivaltaa ja tyttöjen sukupuolielinten silpomisia. 

Mikä sitten erottaa tai yhdistää ns. kunniaväkivallan ja   "tavanomaisen" naisiin kohdistuvan väkivallan?  Suomessa on tapana erotella ns. kunniaväkivalta ihan omaksi lajikseen – toiseksi, toisenlaiseksi. Rana Husseinin tavoin pidän ns. kunniaväkivaltaa sen saman naisiin kohdistuvan  patriarkaalisen väkivallan jatkumona, joka saa erilaisia muotoja. Ns. kunnianväkivallan pitäminen ihan eri asiana kuin  muuta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on suorastaan rasistista. Ns. kunniaväkivalta eroaa länsimaalaisesta naisiin kohdistuvasta väkivallasta siinä  suhteessa, että  ns. kunnianväkivaltaa on suunnittelemassa ja toteuttamassa  lähisuku, mutta esimerkiksi suomalaisessa naisiin kohdistuvassa väkivallassa lähisuku ja naapurit yleensä vaikenevat, antavat  hiljaisen hyväksymisensä, koska se on perheen sisäinen asia. Mitä siis pitäisi ajatella siitä, että nuori mies tappaa entisen tyttöystävänsä, kun tyttö ei haluakaan seurustella enää (väkivaltaisen / uhkaavan / tunneköyhän) miehen kanssa? Tai siitä, kun mies tappaa tai yrittää tappaa (eroa haluavan) vaimonsa ja pari lasta? Ns. kunniamurhissa ei yleensä sentään lahdata koko perhettä. Miksi suomalainen mies tappaa entisen vaimonsa tai tyttöystävänsä tai (eroa haluavan) vaimonsa tai tyttöystävänsä? Tai miksi ex-mies vainoaa entistä vaimoaan vuositolkulla? Eiköhän kyse ole miehen omaisuudesta, kunniasta, menetyksen häpeästä: nainen ei  saa lähteä tavaraansa jakamaan muille, jos minä en sitä saa. Kuten ns. kunniamurhassa, kyse on myös siitä, mitä muut ajattelevat minusta nyt.... Nainen on samanlainen objekti ja omaisuus sekä suomalaisessa  ns. perhemurhassa ja ns. kunniamurhassa. Lopputuloksen kannalta on epäolennaista, onko  hengen riistoa ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa yksi vai useampi mies. Murha on murha, on sen näennäisenä motiivina mikä tahansa.

Ns. kunniaväkivallaksi luokitellaan myös naisen elämän rajoittaminen, jatkuva haukkuminen ja mitätöiminen, mikä on kuitenkin ihan tyypillistä suomalaisessa perheväkivallassa. Naista pidetään mitättömänä ja hallinnassa psyykkisen väkivallan avulla. Väkivaltaisessa supisuomalaisessa suhteessa elävä nainen alkaa  ns. vapaaehtoisesti rajoittaa elämäänsä, esimerkiksi tulemalla tarkasti suoraan kotiin töistä, luopumalla  harrastuksista ja ystävistä,  jotta riippuvainen ja niin rakastunut suomalaismies ei saisi väkivaltaisia mustasukkaisuuskohtauksia. Kaikkia naisia ei hakata fyysisesti tai psyykkisesti supisuomalaisissa parisuhteissa, mutta aivan liian moni joutuu väkivallan kohteeksi. Osa suomalaismiehistä kohdistaa väkivaltaansa myös maahanmuuttajataustaisiin vaimoihinsa, jotka ovat usein kielitaidottomina todella heikossa asemassa.

Kuten  useita ihmisoikeuspalkintoja saanut jordanialainen tutkiva toimittaja Rana Husseini totesi Suomen kiertueellaan, että ns. kunniaväkivaltaan on puututtava eri maissa eri tavoin, mutta Euroopassa maahanmuuttajataustaisten naisten osalta on olennaista  kotoutumisen edistäminen, naisten valtaistaminen ( engl. Empowerment), riittävän tiedon ja tuen tarjoaminen – tarvittaessa turvakoteja salaisissa osoitteissa. Mutta se ei riitä,  sillä myös miehet pitää saada mukaan.  Ruotsissa on jo hyviä kokemuksia maahanmuuttajataustaisten  nuorten miesten kanssa työskentelemisestä ja mukaan ottamisesta. Ns. kunniamurhat eivät ole Jordaniassa eivätkä maailmassa kasvamaan päin,  niin kuin yhdysvaltalainen, jordanialaiseksi pakolaiseksi esittäytynyt kirjahuijari  Norma Khouri omilla "ihmisoikeuskiertueillaan" vakuutteli. Sen sijaan ne ovat tulleet länsimaalaisten tietoon, koska ns. kunniamurhia on tapahtunut nyt jo Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Naisiin kohdistuva väkivalta sen sijaan on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana globaalisti:  raiskaukset, perheväkivalta, naiskauppa,  prostituutioon tai  muuhun orjatyöhön pakottaminen, naisten murhat ja tapot kohtaavat nykyisin noin 33 % ( 1/3) naisista, kun aikaisemmin luku on noin 25 %. ( 1/4). Intialaisten kastittomien  dalit-naisten ja tyttöjen silmittömällä joukkoraiskaamisella ja tappamisella ei ole mitään tekemistä kunnian kanssa, sillä se on  vain patriarkaalisen  naisvihan ja kastilaitoksella perustellun  törkeän syrjinnän karkea ilmentymä.

Palaan Forbidden Lie$ -elokuvan aiheuttamiin reaktioihin ja näkemyksiin  sekä Norma Khourin huijarikirjaan seuraavassa blogikirjoituksessani.