Raiskaus ja lapsimorsiamet lainsäädännön kohteina

Intian korkein oikeus linjasi lokakuussa 2017, että seksi alaikäisen kanssa on myös avioliitossa raiskaus. Intian laki on sallinut alaikäisen raiskaamisen, jos tämä oli avioliitossa raiskaajansa kanssa. Oikeuden mukaan seksi alle 18-vuotiaan kanssa on aina raiskaus. Maan raiskauslaeissa oli ollut poikkeus, joka salli aviopuolison yhdynnän yli 15-vuotiaan kanssa. Varsinaisesti raiskausta avioliitossa ei ole kriminalisoitu, vaan se on sidottu naisen ikään.

Oikeuteen jutun vei kansalaisjärjestö Independent Thought, jonka perustaja Vikram Srivastava pitää korkeimman oikeuden päätöstä historiallisena. Intian korkein oikeus kehotti lisäksi ryhtymään toimenpiteisiin lapsiavioliittojen estämiseksi. Lain mukaan naisten avioitumisikäraja on 18 vuotta ja miesten 21. Käytännössä ainakin joka neljäs intialaistyttö joutuu naimisiin alaikäisenä. Ennen lapsiavioliitot kieltävää lakia vuonna 2006 noin puolet morsiamista oli alaikäisiä, liki 20 % oli alle 15-vuotiaita.

Jordaniassa puolestaan poistettiin kesällä 2017 lainsäädäntö, jonka turvin raiskaajat pääsivät vastuusta, jos he menivät naimisiin uhriinsa kanssa ja pysyvät avioliitossa vähintään viisi vuotta. Tämä ns. raiskauspykälä kumottiin parlamentissa 4. elokuuta. Jordaniasta tuli kolmas arabimaa, joka on poistanut raiskauksen välttelyn rikoslaistaan. Ennen tätä muutos tehtiin Libanonissa ja Marokossa.

Pelastakaa lapset -järjestön ja Maailmanpankin selvityksen mukaan joka päivä 20 000 alle 18-vuotiasta tyttöä menee naimisiin. Alaikäisten avioliitoista jopa 60 % solmitaan maissa, joissa se on laitonta. Se, että tyttö ei käy koulua, voi olla sekä lapsiavioliiton syy että seuraus. Avioituneiden tyttöjen pääsy takaisin kouluun on joissakin maissa jopa estetty. Maailmassa on noin 60 miljoonaa koulusta pudonneita kouluikäistä tyttöä, jotka ovat suuressa vaarassa joutua naimisiin. Koulu toimii suojamekanismina tytöille.

Selvityksen mukaan eräät valtiot, kuten Meksiko, Nepal ja Zimbabwe, ovat edistyneet nostamalla avioitumisen ikärajaa tai tiukentamalla poikkeuslupien myöntämistä alaikäisille. Toisaalta esimerkiksi Bangladesh hyväksyi hiljan lain, joka sallii alle 18-vuotiaiden naimisiinmenon "poikkeustapauksissa".

Vaikka lapsiavioliittojen ongelmamaat löytyvät Aasiasta ja Länsi- ja Keski-Afrikasta, yllättäen myös useissa Yhdysvaltain osavaltioissa laki sallii avioitumisen alle 18-vuotiaana. New Hampshiressa torjuttiin vastikään ehdotus avioliittoikärajan nostamisesta 13:sta 18 vuoteen. Myös New Jerseyssä estettiin yritys kieltää alle 18-vuotiaiden liitot.

Naisten oikeudet edellyttävät naisia syrjivän lainsäädännön muuttamista, mutta se ei vielä riitä. Lait pitää myös laittaa täytäntöön ja pyrkiä vaikuttamaan asenteisiin ja kulttuurinmuutokseen. Lainsäädäntö kuitenkin aina heijastelee poliittista tahtoa.

Raiskaus avioliitossa muuttui Suomessa rikokseksi vasta vuonna 1994, kun esimerkiksi Ruotsissa se oli kriminalisoitu jo vuonna 1962. Suomessa tätä lakimuutosta vastustettiin äänekkäästi. Yhtä kovaäänistä oli aikoinaan sukunimilain vastustaminen 1980-luvulla. Vaikka naisilla on ollut jo yli 30 vuotta mahdollisuus pitää oma sukunimensä, suurin osa suomalaisnaisista ottaa avioiduttuaan miehen sukunimen, koska ”perheellä pitää olla yhteinen nimi.” Tätä hämmästellään jopa ”konservatiivisessa” Italiassa, jossa omien sukunimien säilyttäminen on tavanomaista. Suomi on monissa asioissa hämmentävän konservatiivinen tai jopa naisvihamielinen.

Lähteitä:

Intian korkein oikeus: seksi alaikäisen kanssa on raiskaus - myös avioliitossa. Iltalehti Keskiviikko 11.10.2017.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201710112200452669_ul.shtml

Jordan Abolishes Law Allowing Rapists to Avoid Prosecution. IPS Aug 22 2017.

http://www.ipsnews.net/2017/08/jordan-abolishes-law-allowing-rapists-to-avoid-prosecution/

20 000 tyttöä avioituu joka päivä, usein vastoin lakia

Tharanga Yakupitiyage. IPS 16.10.2017.

http://www.ipsinternational.org/fi/news.asp?idnews=6630

Kunniamurhan valmistelua vai ei?

Suomessa saatiin korkeimman oikeuden päätös kunnianmurhan valmisteluasiassa heinäkuun 2017 alussa, KKO hylkäsi syytteen rikoksen valmisteluasiassa. Syyte koski siis tappamisen valmistelua, joten oikeuden mukaan olisi pitänyt olla näyttö konkreettisesta tapposuunnitelmasta.

Tapauksessa veli oli toistuvasti uhannut sisartaan tappamisella tai väkivallalla. Käräjäoikeus oli kesäkuussa 2015 tuominnut miehen sisareensa kohdistuneesta törkeästä henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta sekä pahoinpitelystä yhteensä 2 vuoden 1 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hovioikeus hylkäsi syytteen rikoksen valmistelun osalta, mutta tuomitsi miehen pahoinpitelystä 6 kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Korkein oikeus otti käsiteltäväkseen vain rikoksen valmistelun, ns. kunniamurhan suunnittelun.

Syyttäjän mukaan mies oli suunnitellut surmaa, sillä hänen 16-vuotias siskonsa ei noudattanut perheen kulttuurin ja uskonnon mukaisia perinteitä. Tyttö oli liikkunut ulkona, tavannut ikäisiään nuoria sekä pukeutunut perheen mielestä epäsopivasti. Tyttö karkasi kotoaan, minkä jälkeen veli lähetti useille ihmisille viestejä, joissa uhkasi tappaa sisarensa. Syytteen mukaan veli oli sopinut Irakissa asuvan isänsä kanssa siskon tappamisesta ja lupautunut isän yllyttämänä tekemään surmateon. 

Vaikuttaa pahasti siltä, että suomalainen oikeuslaitos ei näytä ymmärtävän ns. kunnianmurhan luonnetta. Oikeudessa todistajana kuullun kahden poliisimiehen mukaan veli oli kertonut siskonsa kanssa tapeltuaan julkisella paikalla, että perheen Irakissa asuva isä oli siskon käytöksestä hyvin suuttunut. Poliisi kertoi oikeudessa, että isä oli veljen kertomuksen mukaan vaatinut siskon palauttamista takaisin perheen sääntöjen ja kulttuuriin pariin. Jos sisko ei uskoisi, hänet pitäisi tappaa. Jos siskon ystävät yrittäisivät estää, heidätkin pitäisi tappaa. Lisäksi veli oli metroaseman kahakan yhteydessä kertonut poliisille, että jos hänet tuomitaan, hän ottaa tuomion vastaan, koska tärkeintä on suvun maineen palauttaminen. ”Mies oli selvinpäin ja tosissaan”, todistajana toiminut poliisimies kertoi.

KKO:n mukaan miehen sisarelleen lähettämistä viesteistä oli nähtävissä uhkausten ja suuttumuksen lisäksi jossain määrin myös huolestuneisuus perheenjäsenistään. Mies oli uhkaillut vakavuudeltaan vastaavan kaltaisilla viesteillä lukuisia muitakin ihmisiä ja sisarensa mukaan häntäkin jo aiemmin. Toisaalta mies oli myös useaan otteeseen todennut, ettei sisarelle tapahtuisi mitään, jos hän palaisi kotiin. Mies oli myös todennut käyttäneensä voimakasta kieltä ja tehneensä siinä virheen.

Ns. kunniamurhiin erikoistuneen ihmisoikeusaktiivin ja toimittajan Rana Husseinin kirjassa Murha kunnian varjolla (Murder in the Name of Honour) kuvaillaan yksityiskohtaisesti ns. kunniamurhan luonne. On tyypillistä, että isä laittaa asialle pojan, uhrin serkutkin käyvät. Nuoret, varsinkin alaikäiset rikolliset saavat perinteisesti lievempiä tuomioita. Toinen tyypillinen asia on väittää ”häpeää aiheuttaneelle” tytölle tai naiselle, että asia annetaan anteeksi, jos palaa kotiin ja on jatkossa ”kiltisti.” Huomattava osa Husseinin raportoimista naisista joutunut ns. kunniamurhatuksi eli tapetuksi nimenomaan siten, että ovat sinisilmäisyydessään palanneet kotiin. Menetelmä muistuttaa lestadiolaisten piiristä eronneiden muilutusta muistuttavaa ripittämistä, vaikka etukäteen on luvattu, että kaikki on annettu anteeksi ja että lahkosta eronneella on oikeus elää niin kuin haluaa.

Korkein oikeus osoittaa suurta naiiviutta uskoessaan syylliseksi epäillyn veljen selityksiä. Erityisen omituiseksi tulkinnan tekee se, että veli oli jo pahoinpidellyt siskonsa mitä ilmeisimmin samasta syystä. Lisäksi poliisimiehien todistukset veljen aikeista ja asenteesta ovat kylmäävä. Kyseessä ei ollut etelämaalaisen kiihkeää peruspuhetta jonkun tappamisesta retorisena välineenä, vaan ihan vakavaa aietta. Onhan Suomessakin kuultu näitä perussuomimiehen puheita sen huoran tappamisesta avioerotilanteessa ja homma on ainakin silloin tällöin myös toteutettu.

Hovioikeuden pahoinpitelytuomion mukaan veli oli pahoinpidellyt sisartaan useita kertoja. Hän on lyönyt sisartaan avokämmenellä kasvoihin, potkinut jalkoihin, lyönyt tätä vesipiipun varrella sekä repinyt hiuksista. Veli on rikosasian käsittelyssä kertonut, että heidän kulttuurissaan tyttären on elettävä tiettyjen sääntöjen mukaan, ja koska sisar ei ole totellut, hän oli tehnyt sisarelleen mainittua ruumiillista väkivaltaa. Veli tunnusti oikeudessa syyllistyneensä ns. kunniaväkivaltaa.

Länsimaiseen oikeusjärjestelmään kuuluu se, että jos näyttö on heikkoa, pitää juttu ratkaista syylliseksi epäilyn hyväksi. Tällä pyritään välttämään vääriä rikostuomioita. Rikosoikeudessa tunnetaan myös sellainen käsite kuin ”yleisen elämänkokemuksen perusteella”, jota sovelletaan ainakin siihen kun Maija tai Matti Meikäläinen ostaa katukaupasta viidenkympin Rolex-kellon. Yleisen elämänkokemuksen perusteella olisi pitänyt ymmärtää, että ns. kunnianmurhan peruskuvio oli kasassa. Poliisi ja käräjäoikeus näyttävät olevan paremmin perillä ns. kunniamurhasta kuin korkeammat ja oletettavasti pätevämmät oikeusasteet, hovioikeus ja korkein oikeus.

Prosessioikeusblogia pitävä lainkäytön emeritusprofessori Jyrki Virolainen on entinen tuomari. Hän arvioi, että korkein oikeus olisi voinut päätyä toisenlaiseenkin tulokseen. Korkeimman oikeuden tuomarit ovat mahdollisesti kiinnittäneet liiaksi huomiota siihen, miten veli selitti menettelyään KKO:ssa pidetyssä suullisessa käsittelyssä. Virolaiselle jäi ratkaisun lukemisen perusteella vaikutelma, oikeus oli tulkinnut säännöksiä liian suppeasti ja tavalla, jonka mukaan valmistelutoimen tulisi edetä lähes rikoksen yritysasteelle, jotta sitä voitaisiin pitää rangaistavana valmisteluna. Virolainen toisaalta hieman kritisoi syyttäjää, joka ei ollut ottanut toissijaiseksi syytteeksi alemmalla näytekynnyksellä täyttyvää laitonta uhkausta.

On valitettavaa, että korkein oikeus on naulannut tällä ennakkopäätöksellä ns. kunniamurhan ja muidenkin vakavien rikosten valmistelun tuomiokynnyksen näin korkealle, että sitä tuskin ylitetään ennen kuin kyseessä on rikoksen yritys, joka on erikseen kriminalisoitu. Suomalainen yhteiskunta olisi tarvinnut selvän signaalin siitä, että ns. kunniaväkivaltaa ei hyväksytä.

Ylipäätään olisi aiheellista kriminalisoida erilaisten ideologisten, kulttuuristen ja uskonnollisten yhteisöjen harjoittama kansalais- ja ihmisoikeuksien rikkominen ja estäminen sekä rikosten suojeleminen. Nämä rikokset, kuten ns. kunnianväkivalta, perheväkivalta, (avioliitossa tapahtunut) raiskaaminen ja pedofilia kohdistuvat pääasiassa naisiin. Uskonnollisista yhteisöissä ainakin lestadiolaisten, katolisten (vaikka ei ehkä Suomessa), Jehovan todistajien ja islamistisien keskuudessa halutaan hoitaa asioita omissa piireissä ikään kuin Suomen lait eivät koskisi heitä. Naisia myös saatetaan estää käyttämästä ehkäisyä ( terveyden kustannuksella), ottamasta avioeroa, saamasta lasten huoltajuutta mahdollisessa erotilanteessa ja käymästä töissä tai ilmoittamasta yhteisössä tapahtuvista rikoksista. Yhteisöjen jäseniä estetään olemasta yhteydessä ei-uskoviin tai muihin ulkopuolisiin sukulaisiin tai ystäviin, mikä on ihmisten itsemääräämisoikeuden vastasta. Kiihkoilevien yhteisöjen johtajat ja lakeijat pitäisi saada vastuuseen Suomen lakien halventamisesta ja loukkaamisesta.

Ns. kunniamurhaa hautonut veli sai vain kuuden kuukauden ehdollisen vankeustuomion, mikä on suuri riski siskolle. Apuun tuli yllättäen korkein hallinto-oikeus viikko korkeimman oikeuden vapauttavan tuomion jälkeen. KHO päätti karkottaa 22-vuotiaan veljen Irakiin tyttärensä käyttäytymisestä suivaantuneen isäpapan luo. Karkotuspäätöksen oli alun perin tehnyt maahanmuuttovirasto ja asia oli käsitelty myös Helsingin hallinto-oikeudessa. KHO katsoi, että perheen sisäinen, kulttuurisilla syillä perusteltu väkivalta osoittaa piittaamattomuutta Suomen perustuslain ja kansainvälisten sopimusten arvoja kohtaan. Veljen katsottiin olevan vaaraksi muiden turvallisuudelle. KHO vetosi myös Euroopan neuvoston yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (SopS 53/2015), mikä edustaa poikkeuksellista laintulkintaa KHO:n historiassa. Kiitos korkeimman hallinto-oikeuden, saatiin suomalaisen yhteiskunnan viesti siitä,että ns. kunniaväkivalta ei todellakaan ole hyväksyttävää maassamme. Iloa himmentää se, että ketään ei ole laitettu nimenomaan ns. kunniaväkivalta -asiassa rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Lähteitä:

Syyte törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta hylättiin.

KKO:n tiedote 5.7.2017.

http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2017/07/syytetorkeanhenkeentaiterveyteenkohdistuvanrikoksenvalmistelustahylattiin.html

Kunniamurhaoikeudenkäynti: Veli uhkasi leikata siskonsa pään irti: "Mut ei se sitä tarkoittanut". Yle Uutiset 13.3.2017.

https://yle.fi/uutiset/3-9505834

Jyrki Virolaisen blogi:

https://jyrkivirolainen-oikeus.blogspot.fi/2017/07/55-kko-201752-syyte-kunniamurhan_5.html

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 14.7.2017, KHO:2017:121, taltionumero: 3539,

diaarinumero: 3758/4/16. http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1499944595447.html

KHO: Siskoaan pahoinpidellyt irakilaismies karkotetaan kotimaahansa – mies perusteli väkivaltaa kulttuurisyillä. Yle Uutiset 14.7.2017. https://yle.fi/uutiset/3-9723416

Saudi-Arabia ”valvomassa” YK:ssa naisten oikeuksia?

Yhdistyneiden kansakuntien mureneva arvovalta korruptoituneena keskustelukerhona vain syvenee, kun ihmisoikeusloukkauksista kuuluisa Saudi-Arabia valittiin huhtikuussa 2017 YK:n naisten oikeuksia käsittelevään toimikuntaan nelivuotiskaudeksi. Maa on jo mukana YK:n ihmisoikeusneuvostossa.

Saudi-Arabian ihmisoikeustilanne on surkea, erityisen huono se on naisten oikeuksien osalta. Naiset ovat miespuolisen sukulaisen tai aviomiehen holhouksessa. Holhottuina heillä ei ole oikeutta tehdä omia päätöksiä koskien omaa elämäänsä. Vuonna 2012 maassa otettiin käyttöön naisten sähköinen valvonta. Naisten holhoojat eli käytännössä aviomiehet tai miespuoliset sukulaiset ovat saaneet kännyköihinsä tekstiviestejä, joissa kerrotaan jos nainen on lähtemässä maasta. Viesti tulee, vaikka holhooja ja nainen matkustaisivat yhdessä. Naiset eivät saa toimia lukuisissa ammateissa. Naisten autolla-ajokielto edustaa vain jäävuoren huippua poliittisen wahabilaisen islamin maassa, jossa uskonnollinen ja samalla poliittinen poliisi valvoo.

YK:n toimia valvovan UN Watch -kansalaisjärjestön toiminnanjohtaja Hillel Neuer on arvostellut kovin sanoin Saudi-Arabian valintaa toimikuntaan. Neuerin mukaan Saudi-Arabia suojelemassa naisten oikeuksia on kuin tuhopolttaja palopäällikkönä. Toimikunnan vaalin tulos on salainen. UN Watchin mukaan useat EU-maat äänestivät Saudi-Arabian puolesta. Äänestys toimikunnasta tapahtui YK:n talous- ja sosiaaliasioiden neuvostossa, jossa jäsenet vaihtuvat määräajoin. Suomi ei tällä hetkellä ole neuvoston jäsen.

Saudi-Arabian valintaa naisten oikeuksien toimikuntaa voidaan perustella sillä, että kun otetaan ihmisoikeuksia loukkaava maa mukaan kerhoon, niin sillä voitaisiin pyrkiä vaikuttamaan maan tilanteeseen. Tämä toimintatapa ei ole hienosta teoriasta huolimatta johtanut edistykseen EU:ssa eikä YK:ssa. Romania, Kreikka, Puola ja Unkari sortavat edelleenkin vähemmistöjään, kuten romaneja, eikä ihmisoikeustilanne ole parantunut niiden EU-jäsenyyden jälkeen. Monien YK:n jäsenmaiden ihmisoikeustilanne on vain heikentynyt 1980-luvulta.

Länsimaiden, erityisesti Yhdysvaltojen sekä suurien asevalmistajien Ison-Britannian ja Ranskan, asenne Saudi-Arabiaa kohtaan on lievästi sanottuna skitsofreeninen. Maa edustaa todella vanhoillista poliittista islamia, lisäksi se ja sen kansalaiset tukevat terrorismia. Saudi-Arabia pyrkii moskeijahankkein levittämään poliittista islamia esimerkiksi Afrikassa. Länsimaiden vaakakupissa on painanut se, että Irania vastustava rikas liittolainen on pidettävä tyytyväisenä. Naisten ihmisoikeudet ovat aivan yhdentekeviä maailmanpoliittisessa ja -taloudellisessa pelissä. Saudi-Arabialle toimikunnan jäsenyys antaa mahdollisuuden legitimoida maassa vallitsevat ”vaihtoehtoiset naisten ihmisoikeudet”, vaikka valtion hyväksymissä YK:n sopimuksissa ne on määritelty universaaleina.

Liberaaleissa arabi- ja muslimimaissa nykyisen poliittisen ja konservatiivisen islamin voittokulkua katsellaan kauhunsekaisin tuntein. Esimerkiksi Jordaniassa, Saudi-Arabian naapurimaassa, on jouduttu jo kärsimään Egyptin, Irakin ja Syyrian sekavista islamistisista tilanteista. Monikaan ei tule ajatelleeksi kuinka suuri kuilu on kahden islamilaisen arabimaan, Jordanian ja Saudi-Arabian välillä. Jordaniassa ei ole huntupakkoa ja monet musliminaiset eivät käytä huivia. Naiset saavat siellä vapaasti valita ammattinsa, äänestää ja harjoittaa poliittista toimintaa. He eivät ole miesten holhouksessa. Maassa toimii esimerkiksi kansallinen naisten jalkapallojoukkue. Jordaniassa on myös vahva kristitty vähemmistö, joka tosin maailman melskeessä on hieman peloissaan asemastaan, mutta ei varsinaisesti Jordanian tilanteen vuoksi.

Saudi-Arabiaa ei pidetä ns. roistovaltiona, vaikka se on sitä mitä suurimmassa määrin. Maan harjoittama politiikka ei juuri eroa roistovaltiona pidetyn Iranin toiminnasta. Kyse onkin siitä, että Iran haastaa Yhdysvaltoja, mutta Saudi-Arabia ei, vaikka vuoden 2001 terrori-iskun tekijöistä enemmistö oli saudikansalaisia.

Naisille ei ole mitään hyvää odotettavissa YK:lta tämän jälkeen. Vielä vähemmän tukea ihmisoikeustaisteluihin voidaan toivoa islamilaisissa maissa. Me puolestamme olemme olleet mukana tukemassa tätä naisten aseman takatalvea Euroopan unioni -nimisen ns. arvoyhteisön kautta. EU:lla on kansainvälisissä järjestöissä yhteinen linja, jota jäsenvaltiot yleensä noudattavat. Tiettävästi Ruotsi oli äänestänyt vastaan, mutta mahdollisesti ainakin viisi EU-jäsenmaata äänesti Saudi-Arabian naisten komitean jäsenyyden puolesta. Että sellainen arvoyhteisö....

Lähteitä:

Saudi-Arabia edistämään naisten oikeuksia YK:ssa. Maa on valittu YK:n naisten oikeuksia käsittelevään valiokuntaan. 25.4.2017 Yle.

https://yle.fi/uutiset/3-9580012

Agerholm,Harriet. Saudi Arabia elected to UN women's rights commission. Watchdog director likens move to 'making an arsonist the town fire chief'. The Independent. Monday 24 April 2017.

http://www.independent.co.uk/news/world/middle-east/saudi-arabia-un-womens-right-commission-un-watch-middle-east-muslim-driving-clothes-a7698536.html

Suomi ei ollut mukana Saudi-Arabian kohuvalinnassa YK:ssa: ”Uutisankka”.Aamulehti 28.04.2017.

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/suomi-ei-ollut-mukana-saudi-arabian-kohuvalinnassa-ykssa-uutisankka-24446491/

Belgium’s Shame: PM “sorry” for helping get Saudi Arabia on UN women’s rights panel; scandal exposed by UN Watch.

https://www.unwatch.org/belgium-sorry-helped-elect-saudi-arabia-u-n-womens-rights-commission/

Saudi-Arabia listasi 23 naisilta kiellettyä ammattia. MTV3, Ulkomaat 10.04.2016. https://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/saudi-arabia-listasi-23-naisilta-kiellettya-ammattia/5835328

Saudi-Arabia aloitti naisten elektronisen valvonnan. Iltasanomat 23.11.2012. http://www.is.fi/ulkomaat/art-2000000561468.html

Report: 23 jobs not for women in Saudi Arabia. Arab News | published — Saturday 9 April 2016. http://www.arabnews.com/saudi-arabia/news/907761

Naisen vaarallisin paikka on oma koti

Naisia on aina peloteltu menemästä kodin ulkopuolella, koska siellä kuulema vaaraa vaanii naisia kohtaan. Kyseessä on ollut miesten harjoittama naisten elinpiirin rajoittaminen, johon syyllistyvät sekä ne, jotka naisia ahdistelevat kodin ulkopuolella että ne miehet, jotka katsovat asiakseen ”valvoa naisten turvallisuutta”. Suomessa naisia – ainakaan supisuomalaisia – eivät saata miespuoliset sukulaiset kodin ulkopuolella, mutta esimerkiksi puolisot voivat vahtia tai valvoa esimerkiksi kuljettamalla autolla ovelta ovelle ja varmistamalla, että nainen todella menee sinne minne on sanonut menevänsä. Nämä ”mustasukkaiset” miehet ovat usein naista kontrolloivia ja pahoinpiteleviä, jotka saattavat ihan vakavissaan uskoa ”suojelevansa naista”.

Tosiasiassa nyky-Suomessa naisen vaarallisin paikka on koti, ja todennäköisin naisen ahdistelija, pahoinpitelijä, raiskaaja tai tappaja on hänen nykyinen tai entinen poikaystävä tai avio/avomies. Vuosien 2003–2013 aikana naisuhreista omassa kodissaan oli surmattu 56 prosenttia, miehistä vain 33 prosenttia. Vain 20 % naisista tapettiin julkisessa tilassa (katu,tori, puisto jne.), muutoin muissa yksityisissä tiloissa (toisten kotona) tai puolijulkisissa tiloissa, kuten työpaikalla. Naisurhien tappajista 60 % oli naisen nykyinen tai entinen avo/aviomies, 8 %:ssa surmaaja on ollut oma lapsi. Miesuhrien yleisin surmaaja ( 67%) on jokin tuttava, yleisimmin siis ryyppykaveri. Noin 2 % tapetuista naisista oli myös raiskattu. Naisilla on liki kolminkertainen riski joutua tapetuksia avoliitossa kuin avioliitossa, yksin asuvana tai yksinhuoltajana. Ehkäpä kyse on eräästä avoliiton alalajista, jossa muutetaan yhteen nopeasti (taloudellisista syistä tai asunnon vuoksi) ja ollaan yhdessä, vaikka liitto on huono.

Suomenkielisillä (yleensä siis mies) on neljä kertaa suurempi riski syyllistyä henkirikokseen kuin suomenruotsalaisilla, mikä on todella hämmentävää. Eivätkö suomenkieliset miehet ole kotoutuneet vieläkään Suomeen? Onko suomenruotsalainen keskustelukulttuuri väkivallattomampaa? Vai johtuuko ero viinankäytön tavoilla tai sosiaaliluokalla, sillä rikokset ja myös henkirikokset kasaantuvat alkoholisoituneille, pienituloisille miehille? Vai mistä on kyse? Suomenruotsalaisten pahoipitelyrikostaso ja raiskausrikostaso on myös selvästi alhaisempi kuin suomenkielisten.

Kokonaisuutena vieraskielisten (maahanmuuttajien) henkirikostaso on alhaisempi kuin suomenkielisten suomalaisten, mutta joukosta erottuvat tietyt ryhmät kuten aasialaiset, joiden henkirikostaso on kaksikertainen suomalaisiin nähden. Se mistä ns. maahanmuuttokriitikot jaksavat jauhaa on tiettyjen ryhmien korkea raiskausrikostaso, kuten afrikkalaisten ja lähi-idästä tulleiden 10-15 -kertainen raiskausrikostaso verrattuna suomenkielisiin. Kyseessä on osin tilastoharha, koska se perustuu ilmoitettuihin raiskauksiin ( ehkä vain alle 10 %:iin todellisesta raiskausmäärästä) ja koska suhteellisten pienien etnisten ryhmien rikosmäärät ovat todella pieniä, jolloin otanta on niin pieni, että tarkkuusvirhe on suuri. Jos ilmoitettuja raiskauksia on 1000 vuodessa ja niistä kahteenkymmeneen prosenttiin on syyllistynyt maahamuuttajataustainen eli 200, ja niistä esimerkiksi 20 on jonkin etnisen ryhmän osuus, niin tilastovirhettä syntyy vahvasti sillä alle 100 otantoja ei saisi olla olenkaan, kun osuuksia ja riskejä ryhdytään laskemaan. Selvä enemmistö ilmoitetuistakin raiskauksista on edelleenkin supisuomalaisten miesten tekemiä. Sinänsä on huolestuttavaa, että erot ovat eri ryhmien välillä niin suuret, joten sen takana on oltava oikeasti joitakin tekijöitä.

Kuten Tampereen yliopiston Lähi-idän ja islamin tutkija Susanne Dahlgren on todennut kommentoidessaan ns. taharrush gamae eli joukkokähmintäilmiötä, yhteiskunnassa, jossa seksuaalisuus on tukahdutettua, se että pääsee vähän hipaisemaan naista, voi tuntua kiihottavalta. Joukkoahdisteluilmiössä halutaan Dahlgrenin mukaan osoittaa naiselle tämän paikka, joka ei ole julkisessa tilassa. Ilmiötä esiintyy monissa kulttuureissa, mutta uskonnon kanssa sillä ei ole tekemistä, sillä esimerkiksi Intiassa tapahtuvat naisten joukkoraiskaukset ja usein pahoinpiteleminen hengiltä ovat osa tätä ”naiset pois julkisesta tilasta” ilman miespuolista esiliinaa -ilmiötä. Julkinen tila kuuluu ilmeisesti Suomessakin miehille, koska katupartiopojat hermostuvat vain siitä, mitä tapahtuu julkisessa tilassa eivätkä ollenkaan siitä, mitä tapahtuu kodin seinien sisäpuolella, joten he haluavat ryhtyä suomalaisten naisten esiliinoiksi kaupunkien kaduilla.

Raiskaus ja perheväkivalta ovat mitä suuremmissa määrin piilorikollisuutta, joka ei näy missään tilastoissa. Joidenkin uhritutkimuksien arvioiden mukaan Suomessa tapahtuisi vuosittain noin 15 000 raiskausta, joita ei koskaan ilmoiteta poliisille. Ilmoitettuja raiskauksia tapahtuu noin 1000 vuodessa. Suomalaiset missit antavat todella huonoa esimerkkiä, kun eivät ilmoita poliisille pahoinpitelyjään, valittavasti. Nyt kun ”maahanmuuttokriitikkojen” esille nostamat maahanmuuttajien puskaraiskaukset ovat tehneet naisiin kohdistuvasta väkivallasta puheenaiheen, ja ehkäpä poliisi ja oikeuslaitoskin alkavat suhtautua asiaan vakavasti, niin on entistä tärkeämpää tehdä rikosilmoitus jokaisesta seksuaalisesta ahdistelusta, vainoamisesta, väkivallasta ja raiskaamisesta.

Uhritutkimuksien mukaan vain noin 10–20 % pahoinpitelyistä ilmoitetaan poliisille. Ilmoitettua naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa tapahtuu muutamia tuhansia (2000– 3000) tapauksia vuodessa ja muuta väkivaltaa noin 7000 tapausta vuodessa. Ilmoitettujen tapausten valossa maahanmuuttajanaiset ovat riskissa enemmän kuin Suomessa syntyneet, erityisesti afrikkalaiset ja eteläamerikkaiset naiset. Myös EU-alueen ja muun Euroopan naisten riski joutua perheväkivallan uhriksi Suomessa on jopa kolmikertainen tai muun väkivallan riski kaksikertainen kuin Suomessa syntyneillä, mikä on todella yllättävää. EU-alueen naisten pahoinpitelyihin syyllistyvät yleisimmin kantasuomalaiset miehet ( perheväkivalta + muut väkivalta yli 50 %). Muut naisryhmät EU-naisten ja kantasuomalaisnaisten lisäksi ( 72 %), joiden pahoinpitelyihin syyllistyvistä suurin osa on supisuomalaisia miehiä ovat kaakkoisaasialaiset ( 65 %), itäaasialaiset (70%) ja latinalaisamerikkalaiset naiset ( 72 %). Miehen perässä maahan tuleva kielitaidoton nainen on usein todella heikossa asemassa.

Maahanmuuttajamiehet puolestaan pahoinpitelevät (koti- ja muu väkivalta) tilastojen mukaan eniten afrikkalaisia (45 %) sekä keski- ja eteläaasialaisia naisia ( 74 %). Tilastoissa näkyy myös lasten fyysisen kurituksen hyväksyminen tietyissä kultuureissa, koska esimerkiksi afrikkalaisten naisten väkivallan teot ovat suhteellisesti korkeammalla tasolla kuin kantasuomalaisten naisten kohdistuessaan omaan etniseen ryhmään (todennäköisimmin lapsiin).

Juu, juu... kyllä se pelon maantiedekin on olemassa. Pimeällä kujalla ei ole naisen mukavaa liikkua miehen lähellä. Myös suomalaisilla miehillä (siis ainakin osalla) on edelleenkin takaraivossaan sellainen käsitys, että vähissä pukeissa ravintolassa liikkuva tai illalla yksin kulkeva nainen on ”vapaata riistaa”, ”kevytkenkäinen”, ”hutsu”, jonka 'ei' on 'kyllä', ja joka ansaitsee tulla ahdisteluksi, raiskatuksi, hakatuksi ja tapetuksi, koska hän on väärässä paikassa väärään aikaan. Tästä huolimatta naisen vaarallisin paikka on edellenkin oma koti, mikä ei näytä usein itsekin naisten pahoinpitelyihin syyllistyneitä katupartiopoikia ollenkaan kiinnostavan. Rasismin lietsominen ”naisten suojelun” nimissä on tekopyhää ja propagandistista soopaa, jonka edessä ei tule taipua.

Ps.

 Poliisi julkisti vuoden 2015 rikostilastojaan 29.1. 2016. Suurin osa tiedostusvälineistä keskittyi maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden rikollisuuteen, josta poliisi oli laatinut oman tilastonsa. Tilastoista käy kuitenkin ilmi, että kokonaisuutena ilmoitetut rikoslakirikokset vähenivät , erityisen paljon vähenivät henkirikokset (-15 %) ja lasten seksuaalisen hyväksikäyttörikokset ( -13%) vuoden 2014 tasosta. Esimerkiksi ulkomaan kansalaisten epäillyksi tekemät törkeät varkaudet ( -11% ) ja törkeät huumausainerikokset (-31 %) vähenivät. Myös ulkomaan kansalaisten kokonaisrikollisuus väheni. Sen sijaan ryöstöissä ( + 17,5 %), pahoinpitelyissä (+24 %) ja raiskauksissa (+20,5 %) ulkomaan kansalaisten määrä rikoksista epäiltynä lisääntyi. Mediassa ei ole lainkaan huomiotu sitä, että ulkomaan kansalaisten määrä asianomistajana eli uhrina lisääntyi petosrikoksissa ( +17 %) ja pahoinpitelyissä (+15%). Edelleenkin on aihetta huomauttaa, että poliisin tilastot koskevat rikoksesta epäiltyjä –  eivät tuomittuja –  mutta asianomistajat eli uhrit ovat selvillä, kuten myös ilmoitetun rikollisuuden määrä.

Lähteitä:

Martti Lehti

Valtiotieteellinen tiedekunta

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti

Katsauksia 1/2015

Henkirikoskatsaus 2015

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/154148/Katsauksia_1_2015_Henkirikoskatsaus_2015.pdf?sequence=4

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 265

Martti Lehti & Venla Salmi & Mikko Aaltonen & Petri Danielsson & Ville Hinkkanen &

Hannu Niemi & Reino Sirén & Karoliina Suonpää

Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä

English summary

Immigrants as crime victims and offenders in finland

Helsinki 2014

http://www.optula.om.fi/material/attachments/optula/julkaisut/tutkimuksia-sarja/XZ5bk8f2H/265_Lehti_ym_2014.pdf

Tutkija kertoo taharrush gamae -ilmiöstä: "Halutaan häpäistä naisia" . Iltalehti 12.1.201.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016011220945592_ul.shtml

Tilastot - koko maa. Rikollisuus 2015.

Tietolähde: poliisin tulostietojärjestelmä.

https://poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/polisenaxwwwstructure/43992_Tilastot.pdf?ff5724848a28d388

Ulkomaan kansalaisten osuus rikollisuudessa - koko maa 2015.

Tietolähde: poliisin tulostietojärjestelmä.

https://poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/polisenaxwwwstructure/44000_Tilasto.pdf?8798c3ee8b28d388

Vaikea, vaikea kunniaväkivalta

Jordanialaisen Rana Husseinin  kirjallisuus-, puhe- ja elokuvakierros on nyt ohi. Kirjailija, toimittaja ja ihmisoikeusaktiivi lähti poronlihapaketit mukanaan kohti Ammania lauantaina (31.5. 2014). Kiitokset  Ranalle  sekä yhteistyötahoille  ja koko tiimille. Sukran.

Kierros oli täynnä  mielenkiintoisia keskusteluja, mutta myös omituisia tapahtumia ja sattumuksia. Ensimmäinen tapahtui jo matkalla Suomeen, kun   Rana Husseinin matkalaukku jäi välilennolla Berliiniin. Myöhemmin kävi ilmi, että Saksan poliisi oli avannut laukun. Ranan epäonneksi hänen nimensä on melkein sama kuin  edesmenneen Irakin presidentin Saddam Husseinin tyttären: Rana Hussein. Vain yksi i-kirjain erottaa ihmisoikeusaktiivin nimen diktaattorin tyttären nimestä.

Erityisen innostuneita Ranan vierailusta olivat arabiankieliset maahanmuuttajat, erityisesti kurditaustaiset.  Sen sijaan supisuomalaisella puolella oli näköpiirissä epäilyä siitä, että Rana kaunistelisi asioita ja pettymystä siihen, kun hän ei  demonisoinut arabi- ja muslimimiehiä. Selkeimmin oman asenteellisuutensa osoitti erään ison mediatalon toimittaja, joka oli kovin innostunut alun perin haastattelemaan Rana Husseinia, mutta kun hän ei tiedotustilaisuudessa esittänyt huijariartisti Norma Khourin -tyyppistä luikuria siitä, miten KAIKISSA muslimikodeissa naiset ovat alistettuja surkimuksia ja miten tuhansia tapetaan Jordaniassa ja miten muslimi- ja arabinaiset pitäisi vapauttaa, kun ne ovat niin surkeita, niin toimittaja ei kirjoittanut sanaakaan Rana Husseinista, vaan  tyytyi kohu-uutiseen siitä, miten jopa 12-vuotiaita pakotetaan naimisiin Suomessakin.

Vaikka  naisten sukupuolielinten silpominen eli ns. tyttöjen ympärileikkaus on jo yleisesti Suomessakin ymmärretty olevan  kulttuurinen heimoperinne, ei uskontoon liittyvä  tapa ( joka harjoittavat myös kristityt ja muihin uskontoihin kuuluvat Itä- ja Keski-Afrikassa),  niin ns. kunniamurhien osalta käsitys siitä, että se liittyisi islamiin istuu tiukassa. Sukupuolielinten silpominen puolestaan edustaa sitä naisten ruumiin muokkaamisen jatkumoa, jota ovat niin  perinteinen (jo tiettävästi kokonaan loppunut) naisten jalkojen typistäminen monissa osissa Kiinaa kuin nykypäivän naisten posliinit, Botoxit ja silikonit. Naisten sanotaan  länsimaissa vapaaehtoisesti tunkevan hermomyrkkyjä ja vaarallisia silikoneja ihonsa alle ja höyläävän kaikkia karvoja pois hiki päässä. Vaan mikä on tavoitteena? Olla viehättävä joko julkkiksena  tai saadakseen paremman työn tai paremman eli rahakkaamman miehen. Tavoite on siis ihan sama kuin sukupuolielinten silpomisella tai jalkojen typistämisellä: av(i)oliitto ja taloudellisesti turvattu tulevaisuus.  Jostain syystä tätä länsimaalaista naisten vartalon muokkaamista vaarallisilla kemikaaleilla pidetään suorastaan toivottavana ja terveellisenä. Isotissiset  alapäästään karvattomat naiset ovat osa pornoteollisuuden pedofiilistä kuvastoa, jossa miehet voivat kuvitella pääsevän pukille alaikäisen neitsyen kanssa ja samalla toteuttaa tissifetissihaaveitaan. Ei ole kovin tervettä ja kaunista.  Ei ole siis mikään ihme, että lukuisat suomalaismiehet ovat valmiita ehdottelemaan seksiä netissä  selkeästi alaikäisille tytöille ( mm. MOT 19.5. 2014 http://areena.yle.fi/tv/2188167).

Huomattavaa on siis, että KAIKKI naiset eivät  ota silikonitissejä tai Botoxia, eivätkä höylää itseään. KAIKKIA tyttöjä ei ns. ympärileikata Afrikassa. Eivätkä KAIKKI naiset Lähi-idässä ja Aasiassa tule ns. kunniamurhatuiksi. Kyse on vähemmistöstä, mutta yksikin silvottu, tapettu, hakattu tai kemikaaleja täyteen tungettu nainen on liikaa. Kaikkia muita karkeita tapoja vastaan taistellaan monissa maissa, paitsi  sosiaalisesti, kulttuurisesti ja (mielen)terveydellisesti vaarallista silikoni- ja  Botox-villitystä, joka on vapaan markkinatalouden erityisessä suojeluksessa. Lievempää ns. kauneuskirurgiaa on monenlaista: länsimaissa muokataan häpyhuulia ja  arabimaissa tehtaillaan tekoimmenkalvoja.

Kustantaja Maarit Nermes ja toimittaja Rana Husseini

Ns. kunniamurhia ja kunniaväkivaltaa harjoittavat  eri uskontokuntien edustajat, yleensä heikosti koulutetut ja vähäosaisimmat ympäri Aasiaa ja Lähi-itää.  Osa maahanmuuttajista tuo tapansa mukanaan myös Eurooppaan, kuten olemme kuulleet ja lukeneet Ruotsista tai Brittein saarilta, jossa poliisi on avannut useita onnettomuuksiksi tai itsemurhiksi lavastettuja ns. kunniamurhia. Suomen tilanteesta on hieman vaikeaa saada selkoa, sillä virallisesti yhtään tapausta ei ole  tilastoitu, mutta ruohonjuuritasolla huhuja ainakin yhdestä kuolemasta liikkuu. On selvää,  että ns. kunnianväkivaltaa esiintyy. Joissakin perheissä ei katsota hyvällä silmällä tyttöjen itsenäistymistä, asumista omillaan poissa vanhempien valvonnasta.  Joitakin vainottuja naisia ja tyttöjä on toimitettu Suomesta turvakodin kautta muihin maihin turvaan suvun kostolta. Suomessa maahanmuuttajayhteisöt ovat aktiivisesti vastustaneet ns. kunnianväkivaltaa ja tyttöjen sukupuolielinten silpomisia. 

Mikä sitten erottaa tai yhdistää ns. kunniaväkivallan ja   "tavanomaisen" naisiin kohdistuvan väkivallan?  Suomessa on tapana erotella ns. kunniaväkivalta ihan omaksi lajikseen – toiseksi, toisenlaiseksi. Rana Husseinin tavoin pidän ns. kunniaväkivaltaa sen saman naisiin kohdistuvan  patriarkaalisen väkivallan jatkumona, joka saa erilaisia muotoja. Ns. kunnianväkivallan pitäminen ihan eri asiana kuin  muuta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on suorastaan rasistista. Ns. kunniaväkivalta eroaa länsimaalaisesta naisiin kohdistuvasta väkivallasta siinä  suhteessa, että  ns. kunnianväkivaltaa on suunnittelemassa ja toteuttamassa  lähisuku, mutta esimerkiksi suomalaisessa naisiin kohdistuvassa väkivallassa lähisuku ja naapurit yleensä vaikenevat, antavat  hiljaisen hyväksymisensä, koska se on perheen sisäinen asia. Mitä siis pitäisi ajatella siitä, että nuori mies tappaa entisen tyttöystävänsä, kun tyttö ei haluakaan seurustella enää (väkivaltaisen / uhkaavan / tunneköyhän) miehen kanssa? Tai siitä, kun mies tappaa tai yrittää tappaa (eroa haluavan) vaimonsa ja pari lasta? Ns. kunniamurhissa ei yleensä sentään lahdata koko perhettä. Miksi suomalainen mies tappaa entisen vaimonsa tai tyttöystävänsä tai (eroa haluavan) vaimonsa tai tyttöystävänsä? Tai miksi ex-mies vainoaa entistä vaimoaan vuositolkulla? Eiköhän kyse ole miehen omaisuudesta, kunniasta, menetyksen häpeästä: nainen ei  saa lähteä tavaraansa jakamaan muille, jos minä en sitä saa. Kuten ns. kunniamurhassa, kyse on myös siitä, mitä muut ajattelevat minusta nyt.... Nainen on samanlainen objekti ja omaisuus sekä suomalaisessa  ns. perhemurhassa ja ns. kunniamurhassa. Lopputuloksen kannalta on epäolennaista, onko  hengen riistoa ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa yksi vai useampi mies. Murha on murha, on sen näennäisenä motiivina mikä tahansa.

Ns. kunniaväkivallaksi luokitellaan myös naisen elämän rajoittaminen, jatkuva haukkuminen ja mitätöiminen, mikä on kuitenkin ihan tyypillistä suomalaisessa perheväkivallassa. Naista pidetään mitättömänä ja hallinnassa psyykkisen väkivallan avulla. Väkivaltaisessa supisuomalaisessa suhteessa elävä nainen alkaa  ns. vapaaehtoisesti rajoittaa elämäänsä, esimerkiksi tulemalla tarkasti suoraan kotiin töistä, luopumalla  harrastuksista ja ystävistä,  jotta riippuvainen ja niin rakastunut suomalaismies ei saisi väkivaltaisia mustasukkaisuuskohtauksia. Kaikkia naisia ei hakata fyysisesti tai psyykkisesti supisuomalaisissa parisuhteissa, mutta aivan liian moni joutuu väkivallan kohteeksi. Osa suomalaismiehistä kohdistaa väkivaltaansa myös maahanmuuttajataustaisiin vaimoihinsa, jotka ovat usein kielitaidottomina todella heikossa asemassa.

Kuten  useita ihmisoikeuspalkintoja saanut jordanialainen tutkiva toimittaja Rana Husseini totesi Suomen kiertueellaan, että ns. kunniaväkivaltaan on puututtava eri maissa eri tavoin, mutta Euroopassa maahanmuuttajataustaisten naisten osalta on olennaista  kotoutumisen edistäminen, naisten valtaistaminen ( engl. Empowerment), riittävän tiedon ja tuen tarjoaminen – tarvittaessa turvakoteja salaisissa osoitteissa. Mutta se ei riitä,  sillä myös miehet pitää saada mukaan.  Ruotsissa on jo hyviä kokemuksia maahanmuuttajataustaisten  nuorten miesten kanssa työskentelemisestä ja mukaan ottamisesta. Ns. kunniamurhat eivät ole Jordaniassa eivätkä maailmassa kasvamaan päin,  niin kuin yhdysvaltalainen, jordanialaiseksi pakolaiseksi esittäytynyt kirjahuijari  Norma Khouri omilla "ihmisoikeuskiertueillaan" vakuutteli. Sen sijaan ne ovat tulleet länsimaalaisten tietoon, koska ns. kunniamurhia on tapahtunut nyt jo Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Naisiin kohdistuva väkivalta sen sijaan on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana globaalisti:  raiskaukset, perheväkivalta, naiskauppa,  prostituutioon tai  muuhun orjatyöhön pakottaminen, naisten murhat ja tapot kohtaavat nykyisin noin 33 % ( 1/3) naisista, kun aikaisemmin luku on noin 25 %. ( 1/4). Intialaisten kastittomien  dalit-naisten ja tyttöjen silmittömällä joukkoraiskaamisella ja tappamisella ei ole mitään tekemistä kunnian kanssa, sillä se on  vain patriarkaalisen  naisvihan ja kastilaitoksella perustellun  törkeän syrjinnän karkea ilmentymä.

Palaan Forbidden Lie$ -elokuvan aiheuttamiin reaktioihin ja näkemyksiin  sekä Norma Khourin huijarikirjaan seuraavassa blogikirjoituksessani.