Kunniamurhan valmistelua vai ei?

Suomessa saatiin korkeimman oikeuden päätös kunnianmurhan valmisteluasiassa heinäkuun 2017 alussa, KKO hylkäsi syytteen rikoksen valmisteluasiassa. Syyte koski siis tappamisen valmistelua, joten oikeuden mukaan olisi pitänyt olla näyttö konkreettisesta tapposuunnitelmasta.

Tapauksessa veli oli toistuvasti uhannut sisartaan tappamisella tai väkivallalla. Käräjäoikeus oli kesäkuussa 2015 tuominnut miehen sisareensa kohdistuneesta törkeästä henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta sekä pahoinpitelystä yhteensä 2 vuoden 1 kuukauden ehdottomaan vankeusrangaistukseen. Hovioikeus hylkäsi syytteen rikoksen valmistelun osalta, mutta tuomitsi miehen pahoinpitelystä 6 kuukauden ehdolliseen vankeuteen. Korkein oikeus otti käsiteltäväkseen vain rikoksen valmistelun, ns. kunniamurhan suunnittelun.

Syyttäjän mukaan mies oli suunnitellut surmaa, sillä hänen 16-vuotias siskonsa ei noudattanut perheen kulttuurin ja uskonnon mukaisia perinteitä. Tyttö oli liikkunut ulkona, tavannut ikäisiään nuoria sekä pukeutunut perheen mielestä epäsopivasti. Tyttö karkasi kotoaan, minkä jälkeen veli lähetti useille ihmisille viestejä, joissa uhkasi tappaa sisarensa. Syytteen mukaan veli oli sopinut Irakissa asuvan isänsä kanssa siskon tappamisesta ja lupautunut isän yllyttämänä tekemään surmateon. 

Vaikuttaa pahasti siltä, että suomalainen oikeuslaitos ei näytä ymmärtävän ns. kunnianmurhan luonnetta. Oikeudessa todistajana kuullun kahden poliisimiehen mukaan veli oli kertonut siskonsa kanssa tapeltuaan julkisella paikalla, että perheen Irakissa asuva isä oli siskon käytöksestä hyvin suuttunut. Poliisi kertoi oikeudessa, että isä oli veljen kertomuksen mukaan vaatinut siskon palauttamista takaisin perheen sääntöjen ja kulttuuriin pariin. Jos sisko ei uskoisi, hänet pitäisi tappaa. Jos siskon ystävät yrittäisivät estää, heidätkin pitäisi tappaa. Lisäksi veli oli metroaseman kahakan yhteydessä kertonut poliisille, että jos hänet tuomitaan, hän ottaa tuomion vastaan, koska tärkeintä on suvun maineen palauttaminen. ”Mies oli selvinpäin ja tosissaan”, todistajana toiminut poliisimies kertoi.

KKO:n mukaan miehen sisarelleen lähettämistä viesteistä oli nähtävissä uhkausten ja suuttumuksen lisäksi jossain määrin myös huolestuneisuus perheenjäsenistään. Mies oli uhkaillut vakavuudeltaan vastaavan kaltaisilla viesteillä lukuisia muitakin ihmisiä ja sisarensa mukaan häntäkin jo aiemmin. Toisaalta mies oli myös useaan otteeseen todennut, ettei sisarelle tapahtuisi mitään, jos hän palaisi kotiin. Mies oli myös todennut käyttäneensä voimakasta kieltä ja tehneensä siinä virheen.

Ns. kunniamurhiin erikoistuneen ihmisoikeusaktiivin ja toimittajan Rana Husseinin kirjassa Murha kunnian varjolla (Murder in the Name of Honour) kuvaillaan yksityiskohtaisesti ns. kunniamurhan luonne. On tyypillistä, että isä laittaa asialle pojan, uhrin serkutkin käyvät. Nuoret, varsinkin alaikäiset rikolliset saavat perinteisesti lievempiä tuomioita. Toinen tyypillinen asia on väittää ”häpeää aiheuttaneelle” tytölle tai naiselle, että asia annetaan anteeksi, jos palaa kotiin ja on jatkossa ”kiltisti.” Huomattava osa Husseinin raportoimista naisista joutunut ns. kunniamurhatuksi eli tapetuksi nimenomaan siten, että ovat sinisilmäisyydessään palanneet kotiin. Menetelmä muistuttaa lestadiolaisten piiristä eronneiden muilutusta muistuttavaa ripittämistä, vaikka etukäteen on luvattu, että kaikki on annettu anteeksi ja että lahkosta eronneella on oikeus elää niin kuin haluaa.

Korkein oikeus osoittaa suurta naiiviutta uskoessaan syylliseksi epäillyn veljen selityksiä. Erityisen omituiseksi tulkinnan tekee se, että veli oli jo pahoinpidellyt siskonsa mitä ilmeisimmin samasta syystä. Lisäksi poliisimiehien todistukset veljen aikeista ja asenteesta ovat kylmäävä. Kyseessä ei ollut etelämaalaisen kiihkeää peruspuhetta jonkun tappamisesta retorisena välineenä, vaan ihan vakavaa aietta. Onhan Suomessakin kuultu näitä perussuomimiehen puheita sen huoran tappamisesta avioerotilanteessa ja homma on ainakin silloin tällöin myös toteutettu.

Hovioikeuden pahoinpitelytuomion mukaan veli oli pahoinpidellyt sisartaan useita kertoja. Hän on lyönyt sisartaan avokämmenellä kasvoihin, potkinut jalkoihin, lyönyt tätä vesipiipun varrella sekä repinyt hiuksista. Veli on rikosasian käsittelyssä kertonut, että heidän kulttuurissaan tyttären on elettävä tiettyjen sääntöjen mukaan, ja koska sisar ei ole totellut, hän oli tehnyt sisarelleen mainittua ruumiillista väkivaltaa. Veli tunnusti oikeudessa syyllistyneensä ns. kunniaväkivaltaa.

Länsimaiseen oikeusjärjestelmään kuuluu se, että jos näyttö on heikkoa, pitää juttu ratkaista syylliseksi epäilyn hyväksi. Tällä pyritään välttämään vääriä rikostuomioita. Rikosoikeudessa tunnetaan myös sellainen käsite kuin ”yleisen elämänkokemuksen perusteella”, jota sovelletaan ainakin siihen kun Maija tai Matti Meikäläinen ostaa katukaupasta viidenkympin Rolex-kellon. Yleisen elämänkokemuksen perusteella olisi pitänyt ymmärtää, että ns. kunnianmurhan peruskuvio oli kasassa. Poliisi ja käräjäoikeus näyttävät olevan paremmin perillä ns. kunniamurhasta kuin korkeammat ja oletettavasti pätevämmät oikeusasteet, hovioikeus ja korkein oikeus.

Prosessioikeusblogia pitävä lainkäytön emeritusprofessori Jyrki Virolainen on entinen tuomari. Hän arvioi, että korkein oikeus olisi voinut päätyä toisenlaiseenkin tulokseen. Korkeimman oikeuden tuomarit ovat mahdollisesti kiinnittäneet liiaksi huomiota siihen, miten veli selitti menettelyään KKO:ssa pidetyssä suullisessa käsittelyssä. Virolaiselle jäi ratkaisun lukemisen perusteella vaikutelma, oikeus oli tulkinnut säännöksiä liian suppeasti ja tavalla, jonka mukaan valmistelutoimen tulisi edetä lähes rikoksen yritysasteelle, jotta sitä voitaisiin pitää rangaistavana valmisteluna. Virolainen toisaalta hieman kritisoi syyttäjää, joka ei ollut ottanut toissijaiseksi syytteeksi alemmalla näytekynnyksellä täyttyvää laitonta uhkausta.

On valitettavaa, että korkein oikeus on naulannut tällä ennakkopäätöksellä ns. kunniamurhan ja muidenkin vakavien rikosten valmistelun tuomiokynnyksen näin korkealle, että sitä tuskin ylitetään ennen kuin kyseessä on rikoksen yritys, joka on erikseen kriminalisoitu. Suomalainen yhteiskunta olisi tarvinnut selvän signaalin siitä, että ns. kunniaväkivaltaa ei hyväksytä.

Ylipäätään olisi aiheellista kriminalisoida erilaisten ideologisten, kulttuuristen ja uskonnollisten yhteisöjen harjoittama kansalais- ja ihmisoikeuksien rikkominen ja estäminen sekä rikosten suojeleminen. Nämä rikokset, kuten ns. kunnianväkivalta, perheväkivalta, (avioliitossa tapahtunut) raiskaaminen ja pedofilia kohdistuvat pääasiassa naisiin. Uskonnollisista yhteisöissä ainakin lestadiolaisten, katolisten (vaikka ei ehkä Suomessa), Jehovan todistajien ja islamistisien keskuudessa halutaan hoitaa asioita omissa piireissä ikään kuin Suomen lait eivät koskisi heitä. Naisia myös saatetaan estää käyttämästä ehkäisyä ( terveyden kustannuksella), ottamasta avioeroa, saamasta lasten huoltajuutta mahdollisessa erotilanteessa ja käymästä töissä tai ilmoittamasta yhteisössä tapahtuvista rikoksista. Yhteisöjen jäseniä estetään olemasta yhteydessä ei-uskoviin tai muihin ulkopuolisiin sukulaisiin tai ystäviin, mikä on ihmisten itsemääräämisoikeuden vastasta. Kiihkoilevien yhteisöjen johtajat ja lakeijat pitäisi saada vastuuseen Suomen lakien halventamisesta ja loukkaamisesta.

Ns. kunniamurhaa hautonut veli sai vain kuuden kuukauden ehdollisen vankeustuomion, mikä on suuri riski siskolle. Apuun tuli yllättäen korkein hallinto-oikeus viikko korkeimman oikeuden vapauttavan tuomion jälkeen. KHO päätti karkottaa 22-vuotiaan veljen Irakiin tyttärensä käyttäytymisestä suivaantuneen isäpapan luo. Karkotuspäätöksen oli alun perin tehnyt maahanmuuttovirasto ja asia oli käsitelty myös Helsingin hallinto-oikeudessa. KHO katsoi, että perheen sisäinen, kulttuurisilla syillä perusteltu väkivalta osoittaa piittaamattomuutta Suomen perustuslain ja kansainvälisten sopimusten arvoja kohtaan. Veljen katsottiin olevan vaaraksi muiden turvallisuudelle. KHO vetosi myös Euroopan neuvoston yleissopimukseen naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (SopS 53/2015), mikä edustaa poikkeuksellista laintulkintaa KHO:n historiassa. Kiitos korkeimman hallinto-oikeuden, saatiin suomalaisen yhteiskunnan viesti siitä,että ns. kunniaväkivalta ei todellakaan ole hyväksyttävää maassamme. Iloa himmentää se, että ketään ei ole laitettu nimenomaan ns. kunniaväkivalta -asiassa rikosoikeudelliseen vastuuseen.

Lähteitä:

Syyte törkeän henkeen tai terveyteen kohdistuvan rikoksen valmistelusta hylättiin.

KKO:n tiedote 5.7.2017.

http://korkeinoikeus.fi/fi/index/ajankohtaista/tiedotteet/2017/07/syytetorkeanhenkeentaiterveyteenkohdistuvanrikoksenvalmistelustahylattiin.html

Kunniamurhaoikeudenkäynti: Veli uhkasi leikata siskonsa pään irti: "Mut ei se sitä tarkoittanut". Yle Uutiset 13.3.2017.

https://yle.fi/uutiset/3-9505834

Jyrki Virolaisen blogi:

https://jyrkivirolainen-oikeus.blogspot.fi/2017/07/55-kko-201752-syyte-kunniamurhan_5.html

Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 14.7.2017, KHO:2017:121, taltionumero: 3539,

diaarinumero: 3758/4/16. http://www.kho.fi/fi/index/paatoksia/vuosikirjapaatokset/vuosikirjapaatos/1499944595447.html

KHO: Siskoaan pahoinpidellyt irakilaismies karkotetaan kotimaahansa – mies perusteli väkivaltaa kulttuurisyillä. Yle Uutiset 14.7.2017. https://yle.fi/uutiset/3-9723416

Ns. kunniamurhat ovat islaminvastaisia

Ihmisoikeusaktiivi ja toimittaja Rana Hussein sanoo suoraan abudhabilaiselle englanninkieliselle lehdelle The National ( 3.12. 2016) antamassaan haastattelussa, että ns. kunniamurhat ovat islaminvastaisia.

Nyt myös jordanialainen Iftaan virasto, joka on vastuussa uskonnollisista julistuksista on antanut ensimmäisen fatwan, jolla kielletään naisten tappaminen kunnian nimissä. Fatwan mukaan ns. kunnianmurhat ovat sharian vastaisia ja niitä kuvataan kauheimmiksi rikoksiksi. Nettisivulla julkaistun fatwa on vastaus kansalaisten kyselyihin islamin suhteesta ns. kunniamurhiin.

Jordaniassa noin 20 naista joutuu ns. kunniamurhan uhreiksi joka vuosi. Rana Husseini, Murha kunnian varjolla (Murder on Name of Honour) -kirjan kirjoittaja toteaa fatwan olevan askel oikeaan suuntaan. Hänen mukaansa tämä askel olisi pitänyt ottaa jo kauan sitten, koska se tekee selväksi, että ns. kunniamurhat eivät liityy islamiin.

Husseinin mukaan fatwa toivottavasti lopettaa ns. kunniaväkivallan. Lisäksi tarvittaisiin lainsäädäntöä, joka koventaisi nykyisin helpolla ns. kunniamurhasta pääsevien tuomioita. Jordanian rikoslain 98 artiklan mukaan intohimorikoksista saa alemman tuomion. Rikoslaki sallii myös alemman tuomion, jos mies havaitse vaimon tai naispuolisen sukulaisen tehneen aviorikoksen.

Lisätietoja (englanniksi):

http://www.thenational.ae/world/middle-east/jordan-says-honour-killing-is-against-islam#honourkilling#vaw

http://www.aliftaa.jo/DefaultEn.aspx

Kunniakäsitykset ja väkivalta

”Mulla on pelkona, et isä näkee, mut mun isäl taas, et mitä jos muut näkee.”

Ihmisoikeusliitto on julkaissut uraauurtavan tutkimuksen ns. kunniaväkivallasta. Kunnian nimissähän sitä väkivaltaa perustellaan, vaikka kyseessä yhteisöllinen, häpeällinen tapa. Koska nimitys on vakiintunut, tässäkin blogissa on käytetty nimitystä yleensä kuitenkin etuliitteenä ns. Raportissa on käytetty lähteenä Murha kunnian varjolla -kirjan kirjoittajaa, ihmisoikeusaktiivia ja toimittajaa Rana Husseinia.

Ihmisoikeusliiton Kunniakäsitykset ja väkivalta -raportin johtopäätös on paljon puhuva:

”Selvityksen johtopäätös on, että suomalaisilla viranomaisilla ja ammattilaisilla on yleissesti ottaen riittämättömät tiedot kunniaan liittyvän väkivallan yhteisöllisistä erityispiirteistä ja siihen puuttumisesta. Viranomaisten osaaminen on vaihtelevaa, vaikka yksittäisillä viranhaltijoilla osaamista jo on. Selvityksessä painotetaan, että valtion vastuulla on kehittää kunniaan liittyvän väkivallan vastaista työtä siten, että sille altistuvia ihmisiä pystytään auttamaan nykyistä tehokkaammin.”

Kuten ihmisoikeusaktiivi ja toimittaja Rana Husseini kertoi Suomessa käydessään, niin Ison-Britannian poliisilla on aikoinaan myös huono tunnistamiskyky ns. kunniaväkivaltaa kohtaan, mutta kouluttamalla brittipoliisit ovat alkaneet löytää ns. kunniaväkivallan ominaisoireet. Husseini on ollut mukana kouluttamassa englantialaisia viranomaisia.

Raportissa todetaan, että ns. kunniaväkivalta on monimutkainen ilmiö, joka liittyy sukupuoleen, sukupuolittuneeseen valtaan, kulttuuriin käsitykseen kunniasta sekä yhteisöjen sisäisiin ja sukupolvien välisiin suhteisiin. Vaikka ns. kunnianväkivaltaa esiintyy eniten Aasian ja Afrikan yhteisöllisissä kulttuureissa, voidaan sanoa, että Suomessakin on omat vähemmistönsä, kuten vanhoillislestadiolaiset ja romanit, joiden keskuudessa esiintyy kunniaan liittyvän väkivallan piirteitä sisältävää yhteisöllisen kunnian ylläpitämiseen tähtäävää painostusta ja väkivaltaa. Ns. huono kulttuuri, kuten noitavainot, rasismi ja ns. kunniaväkivalta elävät yleensä syvimmin huonosti koulutettujen, köyhien ja syrjäytyneiden keskuudessa. Olennaista on koko suvun sivistystaso. Vaikka esimerkiksi perheen isä olisi koulutettu ja sallisi tyttärelleen tai pojalleen ”vapaamielisyyttä”, niin muu suku voi painostaa, ja yhteisöllisessä kulttuurissa suvun ja varsinkin omien vanhempien vastustaminen voi olla todella vaikeaa.

Raportissa korostetaan ettei miltään maantieteelliseltä alueelta, yhteiskunnasta tai kulttuurista tulevat eivät automaattisesti ajattele kunniasta samalla tavoin, vaan yksilöt ja perheet suhtautuvat kunniakäsityksiin monin tavoin. Mitään tietoa ns. kunniaväkivallan suhteellisesta osuudesta maahanmuuttajataustaisilla Euroopassa vs. alkuperämaassa ei ole olemassa, mutta toinen puheenaiheena ollut huono kulttuurinen tapa, naisten sukupuolielinten silpominen on tiettävästi vähentynyt Euroopassa verrattuna alkioperämaihin kampanjoiden avulla. Myös naisten sukupuolielinten silpominen tai vanha kiinalainen naisten jalkojen sitominen liittyvät ns. kunniaan ja naisten alistamiseen. Tiedot Isosta-Britanniasta kertovat hieman huolestuttavasti, että kunnia-ajattelua esiintyy kattavan brittiselvityksen mukaan myös jopa asuneiden neljännen polven maahanmuuttajien parissa. Huomattavaa on se, että kunnia-ajattelua esiintyy myös ilman, että se kärjistyisi kunniaan liittyväksi väkivallaksi. lmiötä voisi myös verrata siihen, miten helposti seksuaalisesti vapaamielinen nainen saa huoranimityksen ja miten usein (ex)vaimonsa pahoinpitelevä tai tappava suomalainen mies kutsuu häntä huoraksi. Nimittelyt eivät suoraan johda tekoihin, mutta ne ruokkivat tietynlaista ajattelua.

Raportissa todetaan, että sekä totuuteen pohjautuvat että perättömät huhut voivat turmella perheen tai tytön maineen ja johtaa kontrollin koventumiseen ja jopa fyysiseen väkivaltaan. Haastatellut kertovat, että vaikka sallitun käyttäytymisen rajat olisivat perheen sisällä väljemmät, voi ulkopuolisten yhteisön jäsenten perheeseen kohdistama paine saada perheenjäseniä käyttämään väkivaltaa perheen maineen säilymiseksi.

”Painostusta tulee perheen isään tai veljeen, koska ikävä kyllä, katsotaan, että jos

ja kun jonain päivänä tyttö seurustelisi tai harrastaisi seksiä jonkun kanssa ennen

avioliittoa, vaikka mä en tykkää käyttää tätä termiä, mutta katsotaan se henkilö

huoraksi, sen takia perhettä ei kunnioiteta. ”

Kunniaväkivalta-aiheesta raportissa haastatellut maahanmuuttajataustaiset henkilöt kuvasivat, ettei väkivaltainen käyttäytyminen johtunut useinkaan vain ns. kunnia-ajattelusta tai kulttuurista, vaan väkivaltaa harjoittavan mielenterveys- ja päihdeongelmista. Eräs haastateltu kuvasi isäänsä ”narsistiseksi ja sairaaksi ihmiseksi” ja väkivallan johtuvan sekä ”kulttuurista” että siitä, että ”isällä on päässä vikaa”. Väkivaltainen käyttäytyminen myös tunnetusti ”periytyy”. Hakatusta lapsesta tulee aikuisena paljon todennäköisemmin väkivaltainen kuin sellainen, jonka ”kasvattamiseksi” ei ole käytetty voimaa.

Raportin loppussa esitetään lukuisia toimenpiteitä mm. avioliittoon pakottaminen on kriminalisoitava erillisenä rikosnimikkeenä. Myös ulkomaille houkutteleminen pakkoavioliittoa varten on kriminalisoitava, kuten Istanbulin sopimus edellyttää. Lisäksi on arvioitava perusteellisesti mahdollisuudet avioeroprosessin helpottamiseen ja nopeuttamiseen pakkoavioliittotapauksissa ja lyhytkestoisen pakkoavioliiton mitätöintiin ilman avioeroprosessia. Avioliittoon pakottamisen määrittäminen rikokseksi näyttää olevan todella vaikeaa Suomen hallituksille.

”Ty t ä r   on sellanen, joka aina tulee kotiin koulun jälkeen laittamaan ruokaa. Et sille

opetetaan nuoresta asti tällaset kodinhoitoasiat. Ja sillä niinku sen arvo sit mitataan.

Ja sit sen lisäks, okei, se opiskelee. Ja sit ku hän on saanu tutkintopaperinsa ulos, ni

se viedään [lähtömaahan] ja tehään naimakaupat. Ja se on niinku hyvä perhe. Ja sit se

poika taas, se saa tehä mitä se haluaa, ei sille oo mitään rajotteita, koska eihän se sitä

perheen kunniaa niinku pidä.”

 Nykyinen hallitus toivoo politiikallaan äitien jäävän kotiin hoitamaan lapsia. Halituksessa istuu ainakin kaksi ministeriä, joiden mielestä  on oikein ja kohtuullista, ettei naisesta voi tulla pappia. Voi  kysyä, kuinka kaukana ns. kunniakulttuurista varsinkin nykyisen hallituksen käsitys naisen ja tyttären asemasta on?

Lisätietoja:

Raportti:

https://ihmisoikeusliitto.fi/wp-content/uploads/2016/06/Kunniak%C3%A4sitykset-ja-v%C3%A4kivalta_B5_netti-002.pdf

Nettisivusto:

https://ihmisoikeusliitto.fi/kunniaan-liittyvaa-vakivaltaa-esiintyy-myos-suomessa/

Murha, perhemurha ja niiden puolusteleminen – mikä erottaa ne ns. kunniamurhista?

Vastikään turkulainen mies laittoi ex-vaimonsa palasiksi  ja sulloi osat Paimiossa jätelaatikkoon. Voiko olla naisvihamielisempää ja järjestelmällisempää toimintaa? Mitään tämän tyyppistä naiset eivät harrasta, paitsi toisen miehen kanssa, jolloin kolmiodraamassa  uuden miehen kanssa voidaan laittaa vanha ukko hengiltä ja osiin.

Keskustelu naisten tekemistä lastentapoista jatkuu kiihkeänä, kun Oulun  lapsimurhien käsittely  jatkuu oikeudessa. Oululaisnaisen toimintaa on hyvin vaikeaa ymmärtää, enkä haluaisi  medikalisoida hänen tilaansa, mutta usean lapset tappaminen viittaa pahasti vakavaan psyykkiseen tilaan. Se ei poista sitä tosiasiaa, että hän on mitä todennäköisimmin murhannut viisi lasta  raa'asti, mikä ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää.

Hämmentävää on ollut julkkisten tai sellaiseksi pyrkivien äitien "paljastukset", että hekin ovat ajatelleet lastensa tappamista. Aika moni meistä on  joskus herkutellut ajatuksella, että voisi tappaa  lapsensa, puolisonsa, anoppinsa, appensa, siskonsa, veljensä,  äitinsä, isänsä, naapurinsa tai työkaverinsa, kun se on niiiiin ärsyttävä. Varsinkin  Etelä-Euroopassa on  riitojen yhteydessä tapana huutaa läheisille, että "tapan sinut",  mutta silti Suomessa  henkirikosluvut ovat paljon korkeammat kuin Etelä-Euroopassa. 

Ajatuksista on pitkä matka tekoihin, vaikka vallalla olevan kognitiivisen psykologian mukaan ajatus on suunnilleen sama asia kuin teko. Siksi esimerkiksi itsemurha-ajatuksia omaavat pitäisi nopeasti lääkitä tajuttomiksi "ennalta ehkäisemisen" nimissä. Ihmisen eksistentialistinen ahdistus ja konkreettiset ongelmat yritetään poistaa kemikaaleilla tai ns. positiivisella ajattelulla, eikä käsittelemällä asioita. Siksi meillä nämä "kunnolliset ja hiljaiset" perheenisät ja  -äidit suorittavat näitä "yllättäviä" perhesurmia. 

Näiden äitien ulostulo "murhanhimostaan" on kääntöpuoli äitimyytistä: Kun äiti on uhrautuessaan niin väsynyt, niin kyllähän sitä tulee mieleen lasten tappaminen. Ne hormonitkin niin jylläävät....Äitimyytti siis jotenkin lieventää  lasten tappamista. On todella moraalitonta ottaa äitimyytti jokeriksi tässä törkeässä toiminnassa, jossa riistetään henki avuttomilta lapsilta. Edes synnytyksen jälkeinen masennus  tai muotitauti PMS ei ole tekosyy murhata.

Miksi nämä äidit ns. uhrautuvat: Hankkivat lapsia miehen kanssa, joka ei ole isäainesta, sillä isi haahuilee joko kapakassa tai töissä tai molemmissa kaiken aikaa eikä osallistu lasten hoitoon? Hankkivat lapsia yksinhuoltajana, eivätkä yhtään ymmärrä,  mihin ovat ryhtymässä? Hankkivat lapsia, vaikka ovat jo mielenterveysongelmien vuoksi määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä? Vastuu on  viime kädessä oikeasti äidillä, naisella, kun hän tekee päätöstä lasten hankinnasta. Nainen voi hankkia lapsen vastoin miehen tahtoa, mutta mies ei siihen pysty. Kun lapset on yhteisellä vakaalla päätöksellä hankittu, vastuu on molemmilla. Naiset saattavat kyllä "kunnon äiteinä" omia lapset ja jopa estää miehen osallistumisen.

Television tositeeveesarjat Kakola ja Toisenlaiset äidit ovat valaisseet hieman naisen asemaa Suomessa. Vaikka ne ovat käsikirjoitettuja, siis eivät ihan "tosia". kertovat ne siitä ilmapiiristä missä ollaan.

Tyttöjen Kakolassa kävi  ilmi varsinkin vankilaan tuotujen rankan elämän ja rikollistaustan omaavien  mentorinaisten kautta,  että hyväksikäyttö+päihteet + väkivalta + rikollisuus kulkee yhdessä.  Selväksi tuli se, että rikoksen polulle päätyneet naiset hyvin usein ottavat lättyyn lähisuhteissaan ja sitten he saattavat antaa takaisin puolisolle tai muille. Naisethan ovat vähintään yhtä aggressiivisia kuin miehet, mutta purkavat aggressiota eri tavalla. Kulttuurisesti on paljon sopivampaan miehen  kuin naiset osoittaa suoraa fyysistä väkivaltaa. Siksi naiset harrastavat  enemmän psyykkistä väkivaltaa.  Avoimesti väkivaltainen nainen on tabu.   Näiden tyttöjen ja naisten rankka tausta ei puolusta mitenkään heidän tekojaan, se on vain taustaselitys heidän toiminnalleen Myös vankilaan päätyneiden miesten taustat ovat  usein  viinan, väkivallan,  laiminlyöntien tai hyväksikäytön värittämiä. Kakolan opetus on siinä, että lasten ja nuorten hyvinvointiin tulisi kiinnittää huomiota ihan toisella tavalla ja selvästi  lapsilleen vahingollisten  biologisten vanhempien napanuora   lapsiinsa pitää katkaista ajoissa –  myös niiden äitimyyttiä nauttivien "erilaisten" äitien.

Toisenlaiset äidit edustaa viihdekanavan tirkistelyohjelmistoa, jossa on haettu mahdollisimman outoja perhekuvioita. Julkkisjuontaja, entinen missi ja nykyinen doula eli äitiysvalmentaja  ja  huippujääkiekkoilijan puoliso hymyilee kauniisti ja ajattelee positiivisesti mitä ihmeellisimmissä perheissä. Viesti on selvä: lapset tekevät naisen. Äitimyyttiä  hehkutetaan, vaikka ainakin osan näistä perheistä voisi arvioida perustellusti päätyvän sosiaalitoimen ja lastensuojelun asiakkaaksi. Ohjelman formaattiin ei  kuuluu kyseenalaistaa heikkoja lähtökohtia lapsen tulla, eikä "toisenlaisille äideille" esitetä mitään ikäviä kysymyksiä.  Vastuuta ei ole, on vain ihana äitimyytti, joka korvaa kaiken.  Valitettavasti tämänkaltainen "journalismi" yllyttää jatkamaan vastuutonta käyttäytymistä. Jo YLE:n Teiniäidit-ohjelman on arveltu lisänneen teiniraskauksia maassamme.  Viihdekultuuri tunnetusti uusintaa  vanhoja myyttejä, kuten äitimyytti.

                                                  *     *      *

Tässä blogissa  pohdittu muutamaan otteeseen sitä, mikä ero on  ns. perhesurmilla ja ns. kunniamurhilla.

Toimittaja ja ihmisoikeusaktiivi Rana Husseini on tänään 11.12. 2014 julkaistussa artikkelissa Jordan Times -lehdessä uutisoinut todennäköisestä ns. kunniamurhasta Jordaniassa. Tapaus on  vasta toinen tänä vuonna. Jerashin metsästä, noin 50 kilometriä pääkaupungista Ammanista pohjoiseen, löytyi kuristettu, 20-vuotias nainen. Viranomaiset tutkivat murhaa ja epäilevät sen liittyvän ns. kunniaan. Naisen miespuoliset sukulaiset on  pidätetty epäiltynä. Edellinen ns. kunniamurha tapahtui maaliskuussa, kun alaikäinen poika puukotti  nukkuvan eronneet siskonsa, joka oli siis häpäissyt perheensä.

Jordaniassa on liki 8 miljoonaa asukasta. Jos  pitää paikkaansa, että vain kaksi ns. kunniamurhaa on suoritettu tänä vuonna tässä Lähi-idän maassa, jota huijarikirjailija Norma Khouri  kuvasi naisten lahtauspaikaksi, niin se paljon, paljon vähemmän (sekä väkilukuun suhteutettuna että absoluuttisesti) kuin Suomen perhesurmat, vaikka mukaan otettaisiin vain miesten suorittamat vaimojensa, tyttöystäviensä, ex-vaimojensa tai ex-tyttöystäviensä tappamiset. Tutkiva toimittaja Rana Husseini vakuutti Suomessa käydessään, että hän on kaivanut ja kaivaa joka ainoan Jordaniassa tehdyn ns. kunniamurhan ja kirjoittaa niistä uhrien muistoksi. Ainakin minä uskon siihen.

Suomessa siis  perheenjäsenet (tai entiset perheenjäsenet) tappavat toisiaan "muuten vain" enemmän kuin jordanialaiset "kunnian" vuoksi. Täällä me kuitenkin paheksumme syvästi niitä  "sivistymättömiä" siellä jossain. Jordaniassa on aktiivisesti kampanjoitu ns. kunniamurhia vastaan, mutta Suomessa vain  varsinkin jokaisen lapsia koskevan ns. perhemurhan jälkeen puhutaan, että "jottain tarttis tehrä", mutta mitään ei tapahdu. Uhrin kannaltahan  on ihan samantekevää, onko hänet murhattu  kunnian, häpeän, mustasukkaisuuden, omistushalun, sattuman vain sekopäisyyden vuoksi.  Kuollut mikä kuollut.

Jordaniassa ns. kunniamurhattu nainen saatetaan viedä piiloon, esimerkiksi metsään. Samaan tyyliin  vaimonsa tai ex-vaimonsa   murhannut suomalainen  mies kaivaa vaimovainaan maahan tai paloittelee ja vie roskalaatikkoon, koska nainen on niin maan multaa ja *askaa miehen mielestä. Jordaniassa alaikäiset pojat, jotka laitetaan suvun  puolesta tappamaan siskonsa, koska he pääsevät oikeudessa vähemmällä, saattavat käyttää menetelmää, jossa sisko nukkuu Ruususen unta  lapsuudenkodissaan luullen saaneensa anteeksi tekonsa, mutta sitten puukko  heiluu. Suomessa   tappajanaiset saattavat ensin nukuttaa lapsensa rahoittavilla ennen kuin murhaavat lapsensa. Menetelmissä ei siis ole mitään suurempia eroja.

Ns. kunniamurhat ja ns. perhesurmat erottaa se, ketkä kaikki toimintaan suoraan osallistuvat.  Ns. perhemurhat ovat länsimaissa, kuten Suomessa  individualistisia tekoja, mutta yhteisöllisemmässä kulttuurissa suvun yhteinen asia. Yhteisöllisellä kulttuurilla on sekä  hyvät että huonot puolensa: huonoa on juuri se yhteisön painostus, mutta hyvä puoli on se, että kun  keskeiset yhteisön jäsenet on saatu ymmärtämään toiminnan mielettömyys, on kulttuuria mahdollista muuttaa. Näin on  mitä ilmeisimmin tapahtunut   Jordaniassa, jossa ns. kunniamurhia on julkisesti syvästi paheksuttu ja niitä vastaan on kampanjoitu jo parikymmentä vuotta, joten tulokset alkavat näkyä. Suomen kaltaisessa maassa ns. perhemurhien, vaimosurmien, lapsitappojen jne. paheksuminen julkisuudessa ei ole mitenkään vähentänyt niitä, koska pelkona ei ole suvun häpeä, eikä sillä ole meidän yksilöllisessä kulttuurissamme mitään merkitystä.

Ehkä olisi aika oikeasti ryhtyä puuttumaan suomalaisiin "kunniamurhiin"?

Rana Husseinin  artikkeli 11.12. 2014  Jordan Timesissa. Body of murdered woman found in Jerash forest (in English):

 http://jordantimes.com/article/body-of-murdered-woman-found-in-jerash-forest

Forbidden Lie$ – miten isot kustantamot ja huijarit toimivat?

Kirjallisuuskiertueen yhteydessä esitettiin Forbidden Lie$ -dokumenttielokuva, joka kertoo kirjallisesta huijarista nimeltään Norma Khouri ja hänen kirjastaan Forbidden  Love, Suomessa nimellä Kunniamurha. Rakkaus ja kuolema nykypäivän Jordaniassa (WSOY 2003). Kirja on ollut bestseller ympäri maailmaa, vaikka sen kustantaja veti englanninkielisen kirjan pois markkinoilta jo 2004, kun huijaus paljastui. Kustantamo oli jo varautunut julkaisemaan Khourin omaelämänkerrankin, koska hänen viestinsä näytti vetoavan länsimaiseen yleisöön, mutta sekin laitettiin jäihin.

Dokumenttielokuvan ja muiden lähteiden perusteella on selvinnyt, että kirja oli  pääosin mahdollisesti valmiina jo ennen  ennen 9/11 -iskua vuonna 2001. On epäselvää, onko Khouri edes kirjoittanut tekstiä ainakaan kokonaisuudessaan. Hänen saapumiseensa "islamistien vainoamana jordanialaisena pakolaisen" Australiaan liittyi sellainen yksityiskohta, että  Yhdysvaltain silloisen puolustusministerin, Irakin sotahaukan, Dick Cheney tytär  suositteli Australian viranomaisia antamaan Khourille turvapaikan, minkä hän saikin täysin poikkeuksellisesti kolmessa viikossa. Norma Khouri esiintyi kirjansa kanssa Australiassa vainottuna jordanialaisena kristittynä neitsyenä, jonka päälle oli langetettu fatwa ja siksi hän oli niin peloissaan.  Khouri ilmoitti kirjallisuuskierroksillaan haluavansa vapauttaa arabi- ja musliminaiset. Dokumentissa annetaan ymmärtää, että tällä kaikella pyrittiin luomaan myönteistä ilmapiiriä Yhdysvaltain iskuille Irakiin (kun niitä ydinaseitakaan ei löytynyt, kuten IAEA:n ruotsalainen asiantuntija Hans Blix todisti, mutta johon Jenkkilän pojat eivät tyytyneet, blogistin huom.) Tosiasiassa Khouri oli taloushuijari, kiinteistönvälittäjä, kreikkalaistaustaisen  playboymiehen vaimo ja kahden lapsen äiti  Chicagosta, jonka perässä oli  Yhdysvaltain liittovaltion poliisi, FBI. Hän oli muuttanut USA:han jo kolmivuotiaana ja siksi hänellä oli sekä Jordanian että Yhdysvaltain kansalaisuus.  

Norma Khourin kirjan lukeneena täytyy kyllä ihmetellä, miksi maailman suurin kustantamo Random House halusi julkaista täysin tuntemattoman tekijän kirjan, jossa ei ollut edes Jordanian naapurimaat oikein (suomennoksessa kääntäjä on silottanut tämän virheen)  ja Jordan-joen kerrottiin joskus virranneen Ammanin läpi, vaikkei  laaksojen ja kukkuloiden keskellä  kuivassa sisämaassa sijaitsevassa kaupungissa ole koskaan Jordan virrannut. Lähi-idän ja arabimaiden kulttuureita ja yhteiskuntia – erityisesti Jordanian – tuntevalle kirja sisältää monia ihmeellisyyksiä, kuten ns. unisex-kampaamosalongin, mikä olisi ihan mahdotonta ja väite, etteivät jordanialaiset naiset olisi 1990-luvulla voineet opiskella yliopistoissa. Pienestä maasta,  Jordaniasta lähtevät sekä naiset että miehet usein opiskelemaan yliopistoon muihin arabimaihin ja varsinkin kristityt Yhdysvaltoihin.

Yhdysvalloissa on opiskellut myös Murha kunnian varjolla (Murder in the Name of Honour) -kirjan kirjoittanut tutkiva toimittaja Rana Husseini.  Muslimina ja arabinaisena hän oli todella suivaantunut Khourin perusteettomista väitteistä, että kaikissa Jordanian muslimiperheissä naiset ovat aivan alistettuja ja hunnutettuja, ja että maassa ns. kunniamurhataan tuhansia naisia joka vuosia. Siksi Husseinin kirjassa on omistettu oma luku Khourin kirjan aiheuttamille ongelmille ns. kunniamurhien vastaisessa kampanjoinnissa. Suomessa Khourin kirjaa on käytetty mm. pro gradujen eli akateemisten asiakirjojen vakavasti otettavana lähteenä.

Forbidden Lie$ -dokumentissa  käy ilmi, miten Norma Khourin väitteet sekä kirjan

sisällöstä että hänen omasta elämästään osoittautuvat valheiksi kerta toisensa jälkeen. Hänellä on aina uusi selitys, kun valheet alkavat paljastua:  Jordanian maantiede oli väärin, koska hän ei ollut tekemässä matkailuopasta.  Ns. kunniamurhan oletetun uhrin nimi, Dalia (mikä ei muuten  ole mikään musliminimi, jonka Random Housen kustannustoimittajien olisi pitänyt huomata, myöhemmin kävi ilmi, että se oli kristityn Norman kristityn serkun nimi, kai) kuolinpaikka ja -tapa sekä päivämäärä olivat väärin, koska hän halusi suojella itseään ja omaisiaan.  Unisex-salonkia ei ollut ainakaan siellä missä piti, Dalian nimetön hauta ei ollut siellä missä sen piti olla... eikä sitä Daliaksi nimettyä murhattua naista löytynyt mistään rekisteristä, eikä oikeaa nimeä luottamuksellisesti dokumenttiryhmälle tai kunniamurhia rekisteröivälle  johtavalle lääkintäviranomaiselle...

Rana  Husseini on toimittajana pyrkinyt   uutisoimaan jokaisen jordanialaisen ns. kunnianmurhan vuodesta 1993 lähtien englanninkielisessä Jordan Times -lehdessä, eikä hän ollut koskaan kuullut Dalian murhasta. Kirjassaan Khouri kertoo, ettei kukaan uutisoinut Dalian kuolemasta, mutta Forbidden Lie$ -dokumentissä hän lopulta esittää todisteeksi "Dalian" olemassaolosta Rana Husseinin kirjoittaman artikkelin eräästä kunniamurhasta ihan eri vuodelta  ja eri tavalla tapettuna kuin mistä hän kirjassaan puhui. Dokumentissa   haastatellut australialaiset tutkivat toimittajat pyörittelivät silmiään Khourin "todisteiden" edessä. Kirjailija, jota voisi kutsua lähinnä satutädiksi, oli allekirjoittanut Random Housen kanssa sopimuksessa, jossa hän vannoi kirjan olevan omaelämänkerrallisen ja totta. 

Koko episodi herättää monia kysymyksiä sekä Yhdysvaltain (ulko)politiikasta että  suurien kustantamojen julkaisupolitiikasta. Ei tarvitse olla kovin vainoharhainen uskoessaan, että  USA:n hallitus / CIA käyttää kaikenkarvaisia bulvaaniuhreja ja tekosyitä hyökätä öljyvaltioihin, siitä on jo jääty kiinnikin.  Dokumentissa tuli myös julki, että Chicagon oikeuslaitoksenkin edustaja ihmetteli, miksi FBI päästi Khourin  vapaalle jalalle, vaikka hän hyvin todennäköisesti oli huijannut suuren summan rahaa ja arvopapereita dementoituneelta naapurin naiselta.  Eikö Dick Cheney tiennyt kuka Yhdysvaltain kansalainen Khouri oli, vai nimenomaisesti tiesi kuka  pelinainen ja huijariartisti Norma oli? Random House toteutti länsimaalaisen tiedonvälityksen missiota, jossa vahvistettiin käsitystä arabia- ja muslimimaista takapajuisina kuin Neuvostoliitto aikoinaan.  Oliko julkaisupäätöksen takana jotain isompaa peliä,  on vaikeaa tietää, mutta todennäköisesti tekstille on löytynyt vaikutusvaltaisia suosittelijoita. Se on ainakin selvää, ettei arvoisa kustantaja vaivautunut ottamaan selvää edes niistä tosiasioista, joista he olisivat voineet ottaa selvää, koska tarina oli "liian hyvä". Kun Suomessakin on käyty kevään aikana keskustelua siitä, mitä on tietokirjallisuus ja kuka on tietokirjailija,  niin täytyy tunnustaa, että tietokirjoja työkseni lukevana olen ollut todella hämmentynyt useista ns. tietokirjoista, joita maassamme isot kustantamot julkaisevat, erityisesti terveyshuuhaateokset. Meillä ei ole normakhoureja, mutta meillä on mutu-tekstittäjiä. Kustannusala on menettämässä uskottavuutensa siirtymällä median viihdytyslinjalle.

Kirjallisuuskierrosten aikana Forbidden Lie$ -dokumenttielokuva esitettiin noin sadalle suomalaiselle. Oli hämmentävää, kun joidenkin katselijoiden kommentit esityksen jälkeen olivat sen tyyppisiä, että  kyllähän se Khouri puhui asiaa. Elokuvan useaan kertaan nähneenä on minun vaikeaa ymmärtää sitä, että psykopaattistyyppisen manipulaattorin puheet joku ottaa tosissaan. Vakuuttava hän oli, mutta Norman touhuja tutkineiden toimittajien kommentit ja näytöt olivat niin vahvoja, että niiden olisi pitänyt kyllä herättää uneliaimmankin katselijan. Forbidden Lie$ -dokumenttielokuva on selvästikin manipuloitavuustesti. Siihen voi pätkissä tutustua Youtubessa, mm. tässä:

https://www.youtube.com/watch?v=6Hj1Z7xXiM0 

In Forbidden Lies, filmmaker Anna Broinowski investigates the case of Norma Khouri Bagain, a Jordanian women who wrote the best selling Forbidden Love, a supposedly nonfiction book about an 'honor killing' that allegedly took place in Amman. Forbidden Love book was interpreted by many Jordanians, including prominent women, as an misrepresentation of Islam. As the book's errors and impossibilities were pointed out, Khouri's story and reputation began to fall apart

Tietoa elokuvasta englanniksi: 

http://www.palacefilms.com.au/forbiddenlies/

Vaikea, vaikea kunniaväkivalta

Jordanialaisen Rana Husseinin  kirjallisuus-, puhe- ja elokuvakierros on nyt ohi. Kirjailija, toimittaja ja ihmisoikeusaktiivi lähti poronlihapaketit mukanaan kohti Ammania lauantaina (31.5. 2014). Kiitokset  Ranalle  sekä yhteistyötahoille  ja koko tiimille. Sukran.

Kierros oli täynnä  mielenkiintoisia keskusteluja, mutta myös omituisia tapahtumia ja sattumuksia. Ensimmäinen tapahtui jo matkalla Suomeen, kun   Rana Husseinin matkalaukku jäi välilennolla Berliiniin. Myöhemmin kävi ilmi, että Saksan poliisi oli avannut laukun. Ranan epäonneksi hänen nimensä on melkein sama kuin  edesmenneen Irakin presidentin Saddam Husseinin tyttären: Rana Hussein. Vain yksi i-kirjain erottaa ihmisoikeusaktiivin nimen diktaattorin tyttären nimestä.

Erityisen innostuneita Ranan vierailusta olivat arabiankieliset maahanmuuttajat, erityisesti kurditaustaiset.  Sen sijaan supisuomalaisella puolella oli näköpiirissä epäilyä siitä, että Rana kaunistelisi asioita ja pettymystä siihen, kun hän ei  demonisoinut arabi- ja muslimimiehiä. Selkeimmin oman asenteellisuutensa osoitti erään ison mediatalon toimittaja, joka oli kovin innostunut alun perin haastattelemaan Rana Husseinia, mutta kun hän ei tiedotustilaisuudessa esittänyt huijariartisti Norma Khourin -tyyppistä luikuria siitä, miten KAIKISSA muslimikodeissa naiset ovat alistettuja surkimuksia ja miten tuhansia tapetaan Jordaniassa ja miten muslimi- ja arabinaiset pitäisi vapauttaa, kun ne ovat niin surkeita, niin toimittaja ei kirjoittanut sanaakaan Rana Husseinista, vaan  tyytyi kohu-uutiseen siitä, miten jopa 12-vuotiaita pakotetaan naimisiin Suomessakin.

Vaikka  naisten sukupuolielinten silpominen eli ns. tyttöjen ympärileikkaus on jo yleisesti Suomessakin ymmärretty olevan  kulttuurinen heimoperinne, ei uskontoon liittyvä  tapa ( joka harjoittavat myös kristityt ja muihin uskontoihin kuuluvat Itä- ja Keski-Afrikassa),  niin ns. kunniamurhien osalta käsitys siitä, että se liittyisi islamiin istuu tiukassa. Sukupuolielinten silpominen puolestaan edustaa sitä naisten ruumiin muokkaamisen jatkumoa, jota ovat niin  perinteinen (jo tiettävästi kokonaan loppunut) naisten jalkojen typistäminen monissa osissa Kiinaa kuin nykypäivän naisten posliinit, Botoxit ja silikonit. Naisten sanotaan  länsimaissa vapaaehtoisesti tunkevan hermomyrkkyjä ja vaarallisia silikoneja ihonsa alle ja höyläävän kaikkia karvoja pois hiki päässä. Vaan mikä on tavoitteena? Olla viehättävä joko julkkiksena  tai saadakseen paremman työn tai paremman eli rahakkaamman miehen. Tavoite on siis ihan sama kuin sukupuolielinten silpomisella tai jalkojen typistämisellä: av(i)oliitto ja taloudellisesti turvattu tulevaisuus.  Jostain syystä tätä länsimaalaista naisten vartalon muokkaamista vaarallisilla kemikaaleilla pidetään suorastaan toivottavana ja terveellisenä. Isotissiset  alapäästään karvattomat naiset ovat osa pornoteollisuuden pedofiilistä kuvastoa, jossa miehet voivat kuvitella pääsevän pukille alaikäisen neitsyen kanssa ja samalla toteuttaa tissifetissihaaveitaan. Ei ole kovin tervettä ja kaunista.  Ei ole siis mikään ihme, että lukuisat suomalaismiehet ovat valmiita ehdottelemaan seksiä netissä  selkeästi alaikäisille tytöille ( mm. MOT 19.5. 2014 http://areena.yle.fi/tv/2188167).

Huomattavaa on siis, että KAIKKI naiset eivät  ota silikonitissejä tai Botoxia, eivätkä höylää itseään. KAIKKIA tyttöjä ei ns. ympärileikata Afrikassa. Eivätkä KAIKKI naiset Lähi-idässä ja Aasiassa tule ns. kunniamurhatuiksi. Kyse on vähemmistöstä, mutta yksikin silvottu, tapettu, hakattu tai kemikaaleja täyteen tungettu nainen on liikaa. Kaikkia muita karkeita tapoja vastaan taistellaan monissa maissa, paitsi  sosiaalisesti, kulttuurisesti ja (mielen)terveydellisesti vaarallista silikoni- ja  Botox-villitystä, joka on vapaan markkinatalouden erityisessä suojeluksessa. Lievempää ns. kauneuskirurgiaa on monenlaista: länsimaissa muokataan häpyhuulia ja  arabimaissa tehtaillaan tekoimmenkalvoja.

Kustantaja Maarit Nermes ja toimittaja Rana Husseini

Ns. kunniamurhia ja kunniaväkivaltaa harjoittavat  eri uskontokuntien edustajat, yleensä heikosti koulutetut ja vähäosaisimmat ympäri Aasiaa ja Lähi-itää.  Osa maahanmuuttajista tuo tapansa mukanaan myös Eurooppaan, kuten olemme kuulleet ja lukeneet Ruotsista tai Brittein saarilta, jossa poliisi on avannut useita onnettomuuksiksi tai itsemurhiksi lavastettuja ns. kunniamurhia. Suomen tilanteesta on hieman vaikeaa saada selkoa, sillä virallisesti yhtään tapausta ei ole  tilastoitu, mutta ruohonjuuritasolla huhuja ainakin yhdestä kuolemasta liikkuu. On selvää,  että ns. kunnianväkivaltaa esiintyy. Joissakin perheissä ei katsota hyvällä silmällä tyttöjen itsenäistymistä, asumista omillaan poissa vanhempien valvonnasta.  Joitakin vainottuja naisia ja tyttöjä on toimitettu Suomesta turvakodin kautta muihin maihin turvaan suvun kostolta. Suomessa maahanmuuttajayhteisöt ovat aktiivisesti vastustaneet ns. kunnianväkivaltaa ja tyttöjen sukupuolielinten silpomisia. 

Mikä sitten erottaa tai yhdistää ns. kunniaväkivallan ja   "tavanomaisen" naisiin kohdistuvan väkivallan?  Suomessa on tapana erotella ns. kunniaväkivalta ihan omaksi lajikseen – toiseksi, toisenlaiseksi. Rana Husseinin tavoin pidän ns. kunniaväkivaltaa sen saman naisiin kohdistuvan  patriarkaalisen väkivallan jatkumona, joka saa erilaisia muotoja. Ns. kunnianväkivallan pitäminen ihan eri asiana kuin  muuta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa on suorastaan rasistista. Ns. kunniaväkivalta eroaa länsimaalaisesta naisiin kohdistuvasta väkivallasta siinä  suhteessa, että  ns. kunnianväkivaltaa on suunnittelemassa ja toteuttamassa  lähisuku, mutta esimerkiksi suomalaisessa naisiin kohdistuvassa väkivallassa lähisuku ja naapurit yleensä vaikenevat, antavat  hiljaisen hyväksymisensä, koska se on perheen sisäinen asia. Mitä siis pitäisi ajatella siitä, että nuori mies tappaa entisen tyttöystävänsä, kun tyttö ei haluakaan seurustella enää (väkivaltaisen / uhkaavan / tunneköyhän) miehen kanssa? Tai siitä, kun mies tappaa tai yrittää tappaa (eroa haluavan) vaimonsa ja pari lasta? Ns. kunniamurhissa ei yleensä sentään lahdata koko perhettä. Miksi suomalainen mies tappaa entisen vaimonsa tai tyttöystävänsä tai (eroa haluavan) vaimonsa tai tyttöystävänsä? Tai miksi ex-mies vainoaa entistä vaimoaan vuositolkulla? Eiköhän kyse ole miehen omaisuudesta, kunniasta, menetyksen häpeästä: nainen ei  saa lähteä tavaraansa jakamaan muille, jos minä en sitä saa. Kuten ns. kunniamurhassa, kyse on myös siitä, mitä muut ajattelevat minusta nyt.... Nainen on samanlainen objekti ja omaisuus sekä suomalaisessa  ns. perhemurhassa ja ns. kunniamurhassa. Lopputuloksen kannalta on epäolennaista, onko  hengen riistoa ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa yksi vai useampi mies. Murha on murha, on sen näennäisenä motiivina mikä tahansa.

Ns. kunniaväkivallaksi luokitellaan myös naisen elämän rajoittaminen, jatkuva haukkuminen ja mitätöiminen, mikä on kuitenkin ihan tyypillistä suomalaisessa perheväkivallassa. Naista pidetään mitättömänä ja hallinnassa psyykkisen väkivallan avulla. Väkivaltaisessa supisuomalaisessa suhteessa elävä nainen alkaa  ns. vapaaehtoisesti rajoittaa elämäänsä, esimerkiksi tulemalla tarkasti suoraan kotiin töistä, luopumalla  harrastuksista ja ystävistä,  jotta riippuvainen ja niin rakastunut suomalaismies ei saisi väkivaltaisia mustasukkaisuuskohtauksia. Kaikkia naisia ei hakata fyysisesti tai psyykkisesti supisuomalaisissa parisuhteissa, mutta aivan liian moni joutuu väkivallan kohteeksi. Osa suomalaismiehistä kohdistaa väkivaltaansa myös maahanmuuttajataustaisiin vaimoihinsa, jotka ovat usein kielitaidottomina todella heikossa asemassa.

Kuten  useita ihmisoikeuspalkintoja saanut jordanialainen tutkiva toimittaja Rana Husseini totesi Suomen kiertueellaan, että ns. kunniaväkivaltaan on puututtava eri maissa eri tavoin, mutta Euroopassa maahanmuuttajataustaisten naisten osalta on olennaista  kotoutumisen edistäminen, naisten valtaistaminen ( engl. Empowerment), riittävän tiedon ja tuen tarjoaminen – tarvittaessa turvakoteja salaisissa osoitteissa. Mutta se ei riitä,  sillä myös miehet pitää saada mukaan.  Ruotsissa on jo hyviä kokemuksia maahanmuuttajataustaisten  nuorten miesten kanssa työskentelemisestä ja mukaan ottamisesta. Ns. kunniamurhat eivät ole Jordaniassa eivätkä maailmassa kasvamaan päin,  niin kuin yhdysvaltalainen, jordanialaiseksi pakolaiseksi esittäytynyt kirjahuijari  Norma Khouri omilla "ihmisoikeuskiertueillaan" vakuutteli. Sen sijaan ne ovat tulleet länsimaalaisten tietoon, koska ns. kunniamurhia on tapahtunut nyt jo Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Naisiin kohdistuva väkivalta sen sijaan on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenten aikana globaalisti:  raiskaukset, perheväkivalta, naiskauppa,  prostituutioon tai  muuhun orjatyöhön pakottaminen, naisten murhat ja tapot kohtaavat nykyisin noin 33 % ( 1/3) naisista, kun aikaisemmin luku on noin 25 %. ( 1/4). Intialaisten kastittomien  dalit-naisten ja tyttöjen silmittömällä joukkoraiskaamisella ja tappamisella ei ole mitään tekemistä kunnian kanssa, sillä se on  vain patriarkaalisen  naisvihan ja kastilaitoksella perustellun  törkeän syrjinnän karkea ilmentymä.

Palaan Forbidden Lie$ -elokuvan aiheuttamiin reaktioihin ja näkemyksiin  sekä Norma Khourin huijarikirjaan seuraavassa blogikirjoituksessani.