Naisen vaarallisin paikka on oma koti

Naisia on aina peloteltu menemästä kodin ulkopuolella, koska siellä kuulema vaaraa vaanii naisia kohtaan. Kyseessä on ollut miesten harjoittama naisten elinpiirin rajoittaminen, johon syyllistyvät sekä ne, jotka naisia ahdistelevat kodin ulkopuolella että ne miehet, jotka katsovat asiakseen ”valvoa naisten turvallisuutta”. Suomessa naisia – ainakaan supisuomalaisia – eivät saata miespuoliset sukulaiset kodin ulkopuolella, mutta esimerkiksi puolisot voivat vahtia tai valvoa esimerkiksi kuljettamalla autolla ovelta ovelle ja varmistamalla, että nainen todella menee sinne minne on sanonut menevänsä. Nämä ”mustasukkaiset” miehet ovat usein naista kontrolloivia ja pahoinpiteleviä, jotka saattavat ihan vakavissaan uskoa ”suojelevansa naista”.

Tosiasiassa nyky-Suomessa naisen vaarallisin paikka on koti, ja todennäköisin naisen ahdistelija, pahoinpitelijä, raiskaaja tai tappaja on hänen nykyinen tai entinen poikaystävä tai avio/avomies. Vuosien 2003–2013 aikana naisuhreista omassa kodissaan oli surmattu 56 prosenttia, miehistä vain 33 prosenttia. Vain 20 % naisista tapettiin julkisessa tilassa (katu,tori, puisto jne.), muutoin muissa yksityisissä tiloissa (toisten kotona) tai puolijulkisissa tiloissa, kuten työpaikalla. Naisurhien tappajista 60 % oli naisen nykyinen tai entinen avo/aviomies, 8 %:ssa surmaaja on ollut oma lapsi. Miesuhrien yleisin surmaaja ( 67%) on jokin tuttava, yleisimmin siis ryyppykaveri. Noin 2 % tapetuista naisista oli myös raiskattu. Naisilla on liki kolminkertainen riski joutua tapetuksia avoliitossa kuin avioliitossa, yksin asuvana tai yksinhuoltajana. Ehkäpä kyse on eräästä avoliiton alalajista, jossa muutetaan yhteen nopeasti (taloudellisista syistä tai asunnon vuoksi) ja ollaan yhdessä, vaikka liitto on huono.

Suomenkielisillä (yleensä siis mies) on neljä kertaa suurempi riski syyllistyä henkirikokseen kuin suomenruotsalaisilla, mikä on todella hämmentävää. Eivätkö suomenkieliset miehet ole kotoutuneet vieläkään Suomeen? Onko suomenruotsalainen keskustelukulttuuri väkivallattomampaa? Vai johtuuko ero viinankäytön tavoilla tai sosiaaliluokalla, sillä rikokset ja myös henkirikokset kasaantuvat alkoholisoituneille, pienituloisille miehille? Vai mistä on kyse? Suomenruotsalaisten pahoipitelyrikostaso ja raiskausrikostaso on myös selvästi alhaisempi kuin suomenkielisten.

Kokonaisuutena vieraskielisten (maahanmuuttajien) henkirikostaso on alhaisempi kuin suomenkielisten suomalaisten, mutta joukosta erottuvat tietyt ryhmät kuten aasialaiset, joiden henkirikostaso on kaksikertainen suomalaisiin nähden. Se mistä ns. maahanmuuttokriitikot jaksavat jauhaa on tiettyjen ryhmien korkea raiskausrikostaso, kuten afrikkalaisten ja lähi-idästä tulleiden 10-15 -kertainen raiskausrikostaso verrattuna suomenkielisiin. Kyseessä on osin tilastoharha, koska se perustuu ilmoitettuihin raiskauksiin ( ehkä vain alle 10 %:iin todellisesta raiskausmäärästä) ja koska suhteellisten pienien etnisten ryhmien rikosmäärät ovat todella pieniä, jolloin otanta on niin pieni, että tarkkuusvirhe on suuri. Jos ilmoitettuja raiskauksia on 1000 vuodessa ja niistä kahteenkymmeneen prosenttiin on syyllistynyt maahamuuttajataustainen eli 200, ja niistä esimerkiksi 20 on jonkin etnisen ryhmän osuus, niin tilastovirhettä syntyy vahvasti sillä alle 100 otantoja ei saisi olla olenkaan, kun osuuksia ja riskejä ryhdytään laskemaan. Selvä enemmistö ilmoitetuistakin raiskauksista on edelleenkin supisuomalaisten miesten tekemiä. Sinänsä on huolestuttavaa, että erot ovat eri ryhmien välillä niin suuret, joten sen takana on oltava oikeasti joitakin tekijöitä.

Kuten Tampereen yliopiston Lähi-idän ja islamin tutkija Susanne Dahlgren on todennut kommentoidessaan ns. taharrush gamae eli joukkokähmintäilmiötä, yhteiskunnassa, jossa seksuaalisuus on tukahdutettua, se että pääsee vähän hipaisemaan naista, voi tuntua kiihottavalta. Joukkoahdisteluilmiössä halutaan Dahlgrenin mukaan osoittaa naiselle tämän paikka, joka ei ole julkisessa tilassa. Ilmiötä esiintyy monissa kulttuureissa, mutta uskonnon kanssa sillä ei ole tekemistä, sillä esimerkiksi Intiassa tapahtuvat naisten joukkoraiskaukset ja usein pahoinpiteleminen hengiltä ovat osa tätä ”naiset pois julkisesta tilasta” ilman miespuolista esiliinaa -ilmiötä. Julkinen tila kuuluu ilmeisesti Suomessakin miehille, koska katupartiopojat hermostuvat vain siitä, mitä tapahtuu julkisessa tilassa eivätkä ollenkaan siitä, mitä tapahtuu kodin seinien sisäpuolella, joten he haluavat ryhtyä suomalaisten naisten esiliinoiksi kaupunkien kaduilla.

Raiskaus ja perheväkivalta ovat mitä suuremmissa määrin piilorikollisuutta, joka ei näy missään tilastoissa. Joidenkin uhritutkimuksien arvioiden mukaan Suomessa tapahtuisi vuosittain noin 15 000 raiskausta, joita ei koskaan ilmoiteta poliisille. Ilmoitettuja raiskauksia tapahtuu noin 1000 vuodessa. Suomalaiset missit antavat todella huonoa esimerkkiä, kun eivät ilmoita poliisille pahoinpitelyjään, valittavasti. Nyt kun ”maahanmuuttokriitikkojen” esille nostamat maahanmuuttajien puskaraiskaukset ovat tehneet naisiin kohdistuvasta väkivallasta puheenaiheen, ja ehkäpä poliisi ja oikeuslaitoskin alkavat suhtautua asiaan vakavasti, niin on entistä tärkeämpää tehdä rikosilmoitus jokaisesta seksuaalisesta ahdistelusta, vainoamisesta, väkivallasta ja raiskaamisesta.

Uhritutkimuksien mukaan vain noin 10–20 % pahoinpitelyistä ilmoitetaan poliisille. Ilmoitettua naisiin kohdistuvaa perheväkivaltaa tapahtuu muutamia tuhansia (2000– 3000) tapauksia vuodessa ja muuta väkivaltaa noin 7000 tapausta vuodessa. Ilmoitettujen tapausten valossa maahanmuuttajanaiset ovat riskissa enemmän kuin Suomessa syntyneet, erityisesti afrikkalaiset ja eteläamerikkaiset naiset. Myös EU-alueen ja muun Euroopan naisten riski joutua perheväkivallan uhriksi Suomessa on jopa kolmikertainen tai muun väkivallan riski kaksikertainen kuin Suomessa syntyneillä, mikä on todella yllättävää. EU-alueen naisten pahoinpitelyihin syyllistyvät yleisimmin kantasuomalaiset miehet ( perheväkivalta + muut väkivalta yli 50 %). Muut naisryhmät EU-naisten ja kantasuomalaisnaisten lisäksi ( 72 %), joiden pahoinpitelyihin syyllistyvistä suurin osa on supisuomalaisia miehiä ovat kaakkoisaasialaiset ( 65 %), itäaasialaiset (70%) ja latinalaisamerikkalaiset naiset ( 72 %). Miehen perässä maahan tuleva kielitaidoton nainen on usein todella heikossa asemassa.

Maahanmuuttajamiehet puolestaan pahoinpitelevät (koti- ja muu väkivalta) tilastojen mukaan eniten afrikkalaisia (45 %) sekä keski- ja eteläaasialaisia naisia ( 74 %). Tilastoissa näkyy myös lasten fyysisen kurituksen hyväksyminen tietyissä kultuureissa, koska esimerkiksi afrikkalaisten naisten väkivallan teot ovat suhteellisesti korkeammalla tasolla kuin kantasuomalaisten naisten kohdistuessaan omaan etniseen ryhmään (todennäköisimmin lapsiin).

Juu, juu... kyllä se pelon maantiedekin on olemassa. Pimeällä kujalla ei ole naisen mukavaa liikkua miehen lähellä. Myös suomalaisilla miehillä (siis ainakin osalla) on edelleenkin takaraivossaan sellainen käsitys, että vähissä pukeissa ravintolassa liikkuva tai illalla yksin kulkeva nainen on ”vapaata riistaa”, ”kevytkenkäinen”, ”hutsu”, jonka 'ei' on 'kyllä', ja joka ansaitsee tulla ahdisteluksi, raiskatuksi, hakatuksi ja tapetuksi, koska hän on väärässä paikassa väärään aikaan. Tästä huolimatta naisen vaarallisin paikka on edellenkin oma koti, mikä ei näytä usein itsekin naisten pahoinpitelyihin syyllistyneitä katupartiopoikia ollenkaan kiinnostavan. Rasismin lietsominen ”naisten suojelun” nimissä on tekopyhää ja propagandistista soopaa, jonka edessä ei tule taipua.

Ps.

 Poliisi julkisti vuoden 2015 rikostilastojaan 29.1. 2016. Suurin osa tiedostusvälineistä keskittyi maahanmuuttajien ja turvapaikanhakijoiden rikollisuuteen, josta poliisi oli laatinut oman tilastonsa. Tilastoista käy kuitenkin ilmi, että kokonaisuutena ilmoitetut rikoslakirikokset vähenivät , erityisen paljon vähenivät henkirikokset (-15 %) ja lasten seksuaalisen hyväksikäyttörikokset ( -13%) vuoden 2014 tasosta. Esimerkiksi ulkomaan kansalaisten epäillyksi tekemät törkeät varkaudet ( -11% ) ja törkeät huumausainerikokset (-31 %) vähenivät. Myös ulkomaan kansalaisten kokonaisrikollisuus väheni. Sen sijaan ryöstöissä ( + 17,5 %), pahoinpitelyissä (+24 %) ja raiskauksissa (+20,5 %) ulkomaan kansalaisten määrä rikoksista epäiltynä lisääntyi. Mediassa ei ole lainkaan huomiotu sitä, että ulkomaan kansalaisten määrä asianomistajana eli uhrina lisääntyi petosrikoksissa ( +17 %) ja pahoinpitelyissä (+15%). Edelleenkin on aihetta huomauttaa, että poliisin tilastot koskevat rikoksesta epäiltyjä –  eivät tuomittuja –  mutta asianomistajat eli uhrit ovat selvillä, kuten myös ilmoitetun rikollisuuden määrä.

Lähteitä:

Martti Lehti

Valtiotieteellinen tiedekunta

Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti

Katsauksia 1/2015

Henkirikoskatsaus 2015

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/154148/Katsauksia_1_2015_Henkirikoskatsaus_2015.pdf?sequence=4

Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimuksia 265

Martti Lehti & Venla Salmi & Mikko Aaltonen & Petri Danielsson & Ville Hinkkanen &

Hannu Niemi & Reino Sirén & Karoliina Suonpää

Maahanmuuttajat rikosten uhreina ja tekijöinä

English summary

Immigrants as crime victims and offenders in finland

Helsinki 2014

http://www.optula.om.fi/material/attachments/optula/julkaisut/tutkimuksia-sarja/XZ5bk8f2H/265_Lehti_ym_2014.pdf

Tutkija kertoo taharrush gamae -ilmiöstä: "Halutaan häpäistä naisia" . Iltalehti 12.1.201.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2016011220945592_ul.shtml

Tilastot - koko maa. Rikollisuus 2015.

Tietolähde: poliisin tulostietojärjestelmä.

https://poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/polisenaxwwwstructure/43992_Tilastot.pdf?ff5724848a28d388

Ulkomaan kansalaisten osuus rikollisuudessa - koko maa 2015.

Tietolähde: poliisin tulostietojärjestelmä.

https://poliisi.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/intermin/embeds/polisenaxwwwstructure/44000_Tilasto.pdf?8798c3ee8b28d388

Kenen tekemät raiskaukset ovat pahimpia ?

Juuri on käynyt ilmi, että mahdollisesti kaksi alaikäistä turvapaikanhakijaa on raiskannut 14-vuotiaan tytön Kempeleellä. Hallitus piti oikein kriisikokousta sen vuoksi.

Kaikenlaiset vihapuhesivustot ja some-keskustelut ovat jo pidemmän aikaa täyttyneet ns. maahanmuuttokritikoiden (=rasistien) ”varmoista tiedoista” kuin ”varmat päivät” konsanaan, että jokaisen julkisuuteen tuleen tytön tai naisen raiskaamisen ja tapon tai murhan takana on maahanmuuttaja/t tai ainakin maahanmuuttajataustainen Suomen kansalainen. Vihanlietsonta on saavuttanut sellaiset mittasuhteet, että maahanmuuttajia ja heitä puolustavia tutkijoita, virkamiehiä ja poliitikkoja uhkaillaan sekä pakolaiskeskuksiin tehdään hyökkäyksiä. Samat ”sananvapauden” puutteesta valittavat tahot uhkailevat ja jopa pahoinpitelevät niitä, jotka ovat heidän kanssaan eri mieltä.

Tutkimuksista tiedämme, että rasismi, fasismi, muukalaisviha, sovinismi, naisviha, homofobia sekä juutalaisviha syntyvät samanlaisesta vääristyneestä psyykkisestä ongelmasta, jota kutsutaan splittingiksi. Näiden henkilöiden psyyke on siinä mielessä jakaantunut, että heidän mielestään on olemassa se oikea joukkue, oikeat ihmiset, joilla on oikeus hakata päähän ali-ihmisiä. Nämä ali-ihmiset ovat kaikkien ongelmien syitä, syntipukkeja kaikkeen siihen vääryyteen mitä nämä ”tosi ihmiset” joutuvat kestämään. Siksi on hieman vaikeaa uskoa, että nämä ns. maahanmuuttokriitikot (=rasistit), jotka ovat alkaneet vaahtoamaan raiskauksien vaaroista, kun siihen on syyllistynyt maahanmuuttaja, oikeasti olisivat ”naisten asialla”. Se on yhtä todennäköistä kuin se, että Saudi-Arabian kuningasperhe olisi ”naisten asialla”. Splitting-psyykkestä on muuten hyötyä mm. kiduttajan hommissa, johon CIA koulutti aikoinaan esimerkiksi Etelä-Amerikan diktaattorien pikku apulaisia.

Raiskaus on mitä suurimmassa määrin piilorikollisuutta, jota ei siis koskaan ilmoiteta poliisille. Joten, kun tarkastellaan raiskaustilastoja, niin raapaista vain pintaa. Naiset eivät halua joutua ”raiskatuiksi” uudestaan oikeudenkäynnissä, jossa vastapuolen asianajaja jauhaa soopaa koko rahan edestä esimerkiksi naisen elämästä tai pukeutumisesta. Lisäksi julkisuudessa on ollut esillä oikeuslaitoksen asenne raiskauksiin. Varsinkin Itä-Suomen hovioikeus on tunnettu valkoisten supisuomalaisten heteromiesten raiskaustuomioiden lieventäjä tai jopa kumoajana mitä ihmeellisimmin perustein, kuten tuomitun pysyvän työpaikan vuoksi tai uhrin liian kevyen vaatetuksen takia. Kun tästä naisliike yritti nostaa keskustelua, niin missä ns. maahanmuuttokriitikot olivat silloin? Vaikuttaa lähinnä siltä, ettei ”raiskausta” ollut olemassakaan rasistien käsitteistössä, ennen kuin julkisuuteen nousivat maahanmuuttajien tekemät raiskaukset. Sellaistakin juttua on kuulunut, että kun on omasta takaa tarpeeksi rikollisia, niin ei niitä tarvitse enää muualta tuoda. Niinpä, kun ne mamut vievät jo naiset, työpaikat, rahat ja asunnot, niin rikoksia ne ei sentään saisi viedä. ”Omilla” kun on etuoikeus raiskata ja tappaa ”omia” ….Kuulostaa jotenkin tutulta tässä ns. kunniamurha-viitekehyksessä.

Naisen vaarallisin paikka on tunnetusti oma koti: Liki 60% naisiin kohdistuvista henkirikoksista tapahtuu omassa kodissa ja yleisin tekijä on naisen oma (ex) mies tai (ex)seurustelukumppani, joskus myös muu sukulainen. Työttömät tappavat eniten ja yleensä mukana on vahvasti kuningas alkoholi tai muut päihteet. Naisen tappaja on 90 %:sesti tuttu ihminen ja vain noin 10 % on ulkona tapahtuvia tuntemattoman hyökkääjän henkirikoksia. Tapot ja murhat jäävät harvemmin ilmoittamatta, osa katoamisista voi olla kuitenkin myös henkirikoksia.

Tilastoituja ja ilmoitettuja raiskauksia tekevät eniten nuoret, alle 30-vuotiaat suomalaismiehet. Suurin osa raiskausrikokseen syyllistyvistä elää alle 2 500 euron vuosituloilla. Jos raiskaaja ole suomalainen, hän on todennäköisesti muualta Euroopasta tai Aasiasta. Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa suunnittelijana työskentelevän Hannu Niemen mukaan arviolta 0,2–2 prosenttia väestöstä joutuu yhden vuoden aikana jonkinlaisen seksuaalirikoksen kohteeksi, eli se merkitsee noin 50 000– 100 000 uhria vuodessa. Poliisille ilmoitetaan raiskauksia kuitenkin vain noin 1000 vuodessa, joista noin 100– 200 on ulkomaalaistaustaisien tekemiä. Maahanmuuttajien  syyllisyysaste on korkea, jopa 20 % ILMOITETUISTA raiskauksista. Mutta kun otetaan huomioon piilorikolllisuus, vaikkapa arviolta 50 000 raiskausta vuodessa, niin saadaan laskelma, jonka mukaan maahanmuuttajien osuus on 0,5 % luokkaa. Maahanmuuttajien osuus Suomessa on alle 5 %. Raiskauksien osalta virallinen tilasto ei kerro mitään todellisesta tilanteesta, toisin kuin henkirikosten osalta.

Henkirikoksien osalta maahanmuuttajatausteisten henkilöiden rikollisuusaste on kutakuinkin samalla tasolla kuin syntyperäisten suomalaisten, mutta eräissä etnisissä ryhmissä – vietnamilaiset, albaanit ja kurdit – on ollut selvästi korkeampia rikostasoja vuosina 2003–2012 kuin mitä osuus väestöstä antaisi ymmärtää. Kyse voi tässäkin olla osin otantaharhasta, sillä jos suhteellisen pienessä etnisessä ryhmässä pitäsi suhteessa väestöön tehdä 0,1-0,5 henkirikosta vuodessa, niin yksikin henkirikos vaikka joka toinen vuosi nostaa ko. ryhmän ”rikollisuustason” korkeaksi, tappoja kun ei voi tehdä desimaalein. Henkirikoksia tehdään noin 100 vuodessa. Luotettavaa tilastotietoa etnisten ryhmien henkirikollisuustasosta saadaan vuosikymmenten aineistosta. Se on selvää, että ulkomaalaistaustaiset eivät yleensä tapa kännissä, vaan mustasukkaisuudesta ja/tai rahan vuoksi.

Ns. maahanmuuttokriitikoilla (=rasisteilla) on tapana vaahdota, että tilastot osoittavat, että mamut raiskaavat useammin tai jopa enemmän kuin supisuomalaiset. He ovat niin muukalaisvihansa sokaisemia, että eivät halua eivätkä kykene ymmärtämään sitä suurta tilastoharhaa, mikä TILASTOITUIHIN raiskauksiin liittyy. Kun näille samoille ”naisista huolissaan” oleville suoraselkäisille, valkoisille, lihaasyöville ja autoileville heteromiehille toteaa, että tilastojen mukaan miehet tekevät noin 90 % rikoksista ja että suomenkieliset miehet syyllistyvät henkirikoksiin neljä kertaa useammin kuin suomenruotsalaiset, alkavat tilastot yhtäkkiä ”valehdella”.

Kenenkään tekemiä raiskauksia ei voi puolustella eikä peitellä. Toivottavaa on, että poliisi ja oikeuslaitos alkaisi suhtautua asian vaatimalla vakavuudessa raiskausrikoksiin. Turvapaikanhakijat, jotka syyllistyvät vakaviin rikoksiin pitää karkoittaa. Mutta kaikkiin rikollisiin pitää suhtautua samalla tavalla, niin julkisuudessa kuin oikeuslaitoksessa. Rikos on rikos, vaikka voissa paistaisi. Rikollinen on yksilö, ihminen, eikä hänet viiteryhmänsä; maahanmuuttajat, ruskeasilmäiset, heterot, valkoiset työttömät, isot naiset, kaljut tai ortodoksit.

Lähteitä:

Martti Lehti. Henkirikoskatsaus 2014. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos .

https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/152607/36_henkirikoskatsaus_2014_korjattu.pdf?sequence=1

Martti Lehti. Henkirikoskatsaus 2015 . Helsingin yliopisto,

valtiotieteellinen tiedekunta, kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutti https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/154148/Katsauksia_1_2015_Henkirikoskatsaus_2015.pdf?sequence=4

Ella Mikkola. "Eläkeläiset raiskaavat yrittäjiä enemmän" ja muita totuuksia raiskauksista. Näkökulmat 5.7.2015 klo 19:20 | päivitetty 6.7.2015 klo 17:39

http://yle.fi/uutiset/elakelaiset_raiskaavat_yrittajia_enemman_ja_muita_totuuksia_raiskauksista/8126275

Milloin naisvihasta tulee uskonnollista?

Kun somalipojat suorittavat joukkoraiskauksen Tapanilassa, sen ilmoitetaan olevan muslimien tapa. Kun kurdi-isä tappaa huonosti käyttäytyvän tyttärensä ns. kunniamurhana, sen kerrotaan olevan muslimien tapa, vaikka huomattava osa kurdeista ei edes ole uskonnollisia, ja vaikka ns. kunniamurhia suoritetaan eri uskontojen piirissä. Kun intialaisten nuorten miesten jengi suunnitelmallisesti raiskaa ja tappaa naisopiskelijan, sen kerrotaan olevan intialaisen kulttuurin ongelma, ei hindujen tapa. Kun suomalainen, tiettävästi kristitty mies tappaa ja paloittelee entisen vaimonsa, sen sanotaan olevan vain rikollista.

Jostain kumman syystä vain muslimimaissa tapahtuvaa ja muslimitaustaisten tekemiä rikoksia ja erityisesti naisiin kohdistuvaa väkivaltaa pidetään länsimaissa, kuten Suomessa uskonnollisena toimintana. Hindujen, kristittyjen, juutalaisten, buddhalaisten ja muiden uskontojen edustajien naisviha ei olekaan uskonnollista. Tässä vinoumassa näkyy selvästi länsimaiden krooninen islamofobia.

Naisia alistetaan kaikissa kulttuureissa ja kaikkien uskontojen varjolla. Kaikista uskonnoista on olemassa liberaalimpia tulkintaperinteitä ja konservatiivisempia näkemyksiä uskonnon sisällöstä. Oxfordin maailmauskontojen sanakirjassa (The Oxford Dictionary of World Religions) todetaan, että miesten harjoittama naisten alistamisesta tuli yleinen käytäntö kaikissa maailman uskonnoissa. Joidenkin feministien mukaan uskonto sinänsä on ongelma, koska se on patriarkaalisen kulttuurin tuote. Naiset ovat usein kuitenkin uskonnollisempia, kenties henkisempiä kuin miehet – tai sitten kaipaavat lohdutusta elämäänsä enemmän kuin miehet.

Uskonoppineet feministit puhuvat siitä, miten uskontoihin on kirjoitettu sisään vanhoja naisia syrjiviä traditioita, ja siksi ne eivät ole uskontoon kuuluvia, vaan vanhaan patriarkaalisen kulttuurin käytäntöjä. Kulttuurit muuttuvat hitaasti, mutta muuttuvat kuitenkin, mikä on nähtävissä Suomessakin naisen aseman muuttumisena viimeisen 50–100 vuoden aikana. Uskonnollisiin kirjoituksiin ja traditioihin kirjatut naisten alistamisen sanomat ovat vain kovin vaikeita muuttaa, koska niiden katsotaan helposti edustavan ”jumalan sanaa”. Kulttuurit muuttuvat nopeammin kuin uskontojen tukintaperinteet, mikä aiheuttaakin usein ongelmia. Uskonnollisista yhdyskunnista tulee helposti pikemminkin ihmisoikeuksien ja tasa-arvon jarrumiehiä kuin puolustajia – pahimmassa tapauksessa väkivallan, alistamisen ja hyväksikäytön suojelija.

Naisten sukuelinten tai jalkojen silpominen sekä kaulan pidentäminen metallirenkailla edustavat vanhoja naisten alistamisen perinteitä. Tyttövauvojen tappaminen, tyttöjen myyminen (seksi)orjiksi ja tyttösikiöiden abortoiminen ovat vielä tätä päivää. Naisten raiskaaminen on ennen kaikkea pelottelua. Intian kuuluisaan joukkoraiskaukseen osallistunut Mukesh Singh totesi: ”Kunnon tyttö ei kulje kaupungilla iltayhdeksältä. Tyttö on paljon enemmän vastuussa raiskauksesta kuin poika ---- Poika ja tyttö eivät ole samanarvoisia. Tytöille kuuluvat kotityöt ja siivous, ei diskoissa ja baareissa kiertely yöllä. Useimmat tekevät vääriä asioita ja päällä on väärät vaatteet. 20 prosenttia tytöistä on kunnollisia ---”Raiskaamisen ja muun naisvihaisen väkivallan tavoitteena on ”rangaista” tottelemattomia sekä antaa riittävän hirveä esimerkki kaikille naisille ja tytöille, mitä siitä seuraa, jos ei ”tottele”.

Milloin naisvihasta, naisten alistamisesta ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta tulee ”uskonnollista”? Silloin kun se halutaan politisoida uskontojen väliseksi kamppailuksi, ja silloin kun se halutaan legitimoida osaksi ”oikeaoppista” uskontoa. Törkeästä vallankäytöstä siinä on kyse – ei uskonnosta, ei naisten suojelemisesta, ei ”luonnonlaista” eikä kansallisen perinteen ylläpitämisestä.

Lähteitä:

Violence Against Women: Roots and Cures in World Religions By Daniel C. Maguire

http://religiousconsultation.org/violence_vs_women_roots_and_cures_in_world_religions.htm

Naisiin kohdistuva väkivalta yleisintä Argentiinassa ja Brasiliassa - kuolemaan johtava Venäjällä

Markku Heiskanen

http://www.stat.fi/tup/tietoaika/tilaajat/ta_10_01_naisvakiv.html

Illalla tv:ssä: Intian joukkoraiskaajan kommentit järkyttävät – ”Kunnon tyttö ei kulje kaupungilla iltayhdeksältä”

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1436153353192.html

Dokumenttiprojekti: Intian tytär

Joulukuussa 2012 nuori intialaisnainen kuoli raa'an joukkoraiskauksen aiheuttamiin vammoihin. Raiskaajat syyttivät uhria teosta. Intiassa syntyi kansanliike puolustamaan naisten asemaa. Liike laajeni kansainväliseksi.

http://areena.yle.fi/1-2728213?autoplay=true

Hallitus unohti tasa-arvon edistämisen ja sukupuolivaikutusten arvioinnin

Uusi hallitus kirjaisi hallitusohjelmaan vain että, naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen hallitusohjelmaan ei ole kirjattu edes tavoitteeksi tasa-arvon edistämiseen. Kun tämä yhdistetään hallitusohjelman rajuihin leikkauksiin sosiaali- ja koulutussektorilla, joka vaikuttaa perheisiin ja erityisesti lasten, naisten ja vanhusten asemaan, niin tasa-arvon edistämisen ja hallitusohjelman sukupuolivaikutusten arvioimisen kirjaaminen vaikuttaa tahalliselta.

Onneksi Suomessa sentään on vielä aktiivisia tutkijoita ja akateemikkoja ( yhteensä 88 professoria ja erikoistutkijaa), jotka laativat pikavauhdilla kirjelmän ja selvityksen hallitusohjelman ongelmista. Suurkiitos teille rohkeudestanne ja kansalaisaktiivisuudestanne ! Näin pitäisi tutkijoiden ja professoreiden osallistua yhteiskunnallisen keskusteluun useamminkin.

Professoreiden ja erikoistutkijoiden kirjelmässä oli alustavasti arvioitu Sipilän hallituksen ohjelman sukupuolivaikutuksia:

”

• hallitus ei onnistu saavuttamaan työhön, hyvinvointiin ja koulutukseen liittyviä tavoitteitaan
• naiset ja naisvaltaiset alat maksavat kohtuuttoman taloudellisen laskun sopeuttamistoimenpiteistä
• vuosikymmenten pitkäjänteinen työ tasa-arvon hyväksi vesittyy. Huolestuttavaa on eteenkin se, että hoivavastuun siirtäminen yhteiskunnalta omaisille käytännössä siirtää sen naisille ja johtaa paluuseen kohti perhemallia, jossa miehen rooli elättäjänä korostuu. Tämä ei ole naisten, miesten eikä yhteiskunnan etu.    ”

Tutkijoiden asiakirjassa todetaan myös, että terveydenhuoltoon kohdistuvat leikkaukset, kuten asiakasmaksujen korottaminen, eläkeläisten asumistuen alentaminen ja lääkekorvausten pienentäminen heikentävät erityisesti eläkeläisnaisten asemaa, joiden eläke on alhaisempi kuin miesten ( naisten eläke keskimäärin noin 1300 €/kk ja miesten eläke noin 1700 €/kk). Lisäksi naiset elävät pidempään, yksin ja yleisemmin vain kansaneläkkeen/takuueläkkeen varassa kuin miehet. Akateemiset arvioitsijat ovat myös huolissaan sosioekonomisten erojen lisääntymisen vaikutuksista terveyteen, naisten lisäksi he ovat huolissaan syrjäytymisvaarassa olevista, pienituloisista miehistä.

Kirjelmän päätteeksi tutkijat puuttuvat hallituksen turvallisuus -käsitykseen. Hallitusohjelman tavoitteena on tehdä Suomesta maailman turvallisimman maan asua. Toimenpiteet kohdistuvat vain ulkoisen turvallisuuden hoitamiseen puolustusvoimia vahvistamalla. Naisten turvallisuus kotona ja kaduilla on kuitenkin niin huono Suomessa, että yli puolet naisista joutuu väkivallan kohteiksi. Suomen ratifioima Istanbulin sopimus velvoittaa valtiota ryhtymään konkreettisiin toimenpiteisiin naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja väkivaltaa kohdanneiden naisten ja lasten suojelemiseksi mm. turvakodein. Kuntien palvelujen karsiminen heikentää entisestään mm. turvakotien toimintaa.

On mielenkiintoista nähdä miten kolme S:n äijämäinen hallitus tulee reagoimaan erikoistutkijoiden ja professoreiden kirjelmään. Jos hallitus ei reagoi, voidaan selvästi todeta, että meillä on miesten hallitus.

ps.

IMF:n entinen pääjohtaja Daniel Strauss-Kahn vapautettiin paritussyytteistä yläluokan miesten seksiorjaorgioista, joita pidettiin Pariisissa, Washingtonissa ja Brysselissä. Rinki järjesti seksijuhlia vuosina 2008–2011. Mukana oli asianajajia, tuomareita, poliiseja ja toimittajia ja niihin oli järjestetty prostituoituja Strauss-Kahnia ja hänen lähipiiriään varten. BBC:.n mukaan osa prostituoiduista oli kertonut oikeudenkäynnin aikana, että Strauss-Kahnilla oli käyttäytynyt rajusti. Miehen mukaan hän ei ollut syytteessä ”poikkeavista toimintatavoista”. Strauss-Kahn kielsi tienneestä, että naiset olivat prostituoituja, mutta myönsi osallistuneensa origoihin. IMF:n entinen pääjohtaja kertoi osallistuneensa juhliin, koska oli tarvinnut ”virkistyssessiota”. Näyttö ei riittänyt paritustuomioon. 13:sta syytetystä yksi todettiin syylliseksi paritukseen.

Mikähän siinä on, että miehet vallan huipulla haluavat ”ostaa seksiä” ja pitävät seksiorgioita maksettujen, mahdollisesti täysin alistettujen naisten kanssa, joita nämä miehet voivat sitten vielä kohdella rajusti ja rumasti? Onko se tyhjänpäiväinen vallankäytöllä rehvastelu niin onttoa, että sitä pitää potenssi-illuusioilla vielä pönkittää? Vai onko kyse yksinkertaisesti siitä, että vallan huipulle, pörssiyhtiöiden, puolueiden, kansainvälisten organisaatioiden johtoon sekä papeiksi, poliiseiksi ja tuomareiksi sekä asianajajiksi nousee liian helposti pahasti persoonallisuushäiriöisiä? Miksi muuten näihin orgioihin osallistuneiden asianajajien, tuomareiden, poliisien ja toimittajien nimiä ei julkaistu missään? Josko vaikka hommaan osallistuneet toimittajat voisivat kirjoittaa syvällisen tarina isojen poikien seksiorgioista.

-----

Professoreiden ja erikoistutkijoiden vaatimus hallitusohjelman toimenpiteiden sukupuolivaikutusten arvioinnista ja hallituksen sitoutumisesta tasa-arvon edistämiseen

10.6. 2015

https://www.thl.fi/documents/1639567/1964961/Professoreiden+ja+erikoistutkijoiden+vaatimus+hallitusohjelman+toimenpiteiden+sukupuolivaikutusten+arvioinnista+ja+hallituksen+sitoutumisesta+tasaarvon+edist%C3%A4miseen/a03c779e-a360-4a51-bb84-4a30e6d703cb

Lisätietoja StrausKahn tapauksesta:

http://yle.fi/uutiset/oikeus_vapautti_strauss-kahnin_paritussyytteista/8070538

englanniksi:

http://www.bbc.com/news/world-europe-33102896

Seksistiset lait tasa-arvon tiellä

Kansainvälinen   Equality Now -järjestö on ryhtynyt kampanjoimaan valtioiden lainsäädäntöihin kirjoitettuja syrjintä pykäliä vastaan. Tänä vuonna julkaistussa raportissa on nimetty lukuisia valtioita, kuten  Bahama, Intia, Iran, Jemen, Kenia, Mali, Yhdysvallat, Venäjä Kuuba, Malta ja Nigeria, jotka eivät ole täyttäneet vuoden 1995 YK:n Pekingin naisten foorumin  lupauksia.naisten asema

Bahamassa avioliitossa tapahtuva raiskaus on laillinen, Venäjällä on likii 500 ammattia, joihin naiset eivät kelpaa. Egyptissä vaimon tappamisesta saa pienemmän tuomion kuin jonkun muun tappamisesta. Kuubassa  tytöt voivat mennä  naimisiin jo 14-vuotiaina. Pohjois-Nigeriassa miehet saavat laillisesta hakata vaimojaan kurittaakseen heitä. Iranissa naisen todistusvoima oikeudessa on vain  puolet miehen todistuksen uskottavuudesta. Maltassa naisen sieppaaja ei joudu syytteeseen, jos hän avioituu uhrinsa kanssa.   Järjestön raportissa pidetään myös  moniavioisuutta seksistisenä syrjintänä, sillä sehän on  vain miesten mahdollisuus, johon  ensimmäisellä vaimolla ei yleensä ole mitään sanottavaa.

Keskeisimpiä  lakisyrjinnän alueita raportin mukaan ovat avioliittoon ja avioeroon liittyvät oikeudet, raiskauksen rajaaminen ei-rikokseksi esimerkiksi avioliitossa,  kotiväkivalta, perintöön ja omistusoikeuteen liittyvät rajaukset sekä kansalaisuuden saamiseen liittyvät ongelmat.

Raportti luettelee vain kaksi maata, joissa ns. kunniamurha on lainsäädännössä   rangaistusta lieventävä  asia: Egypti ja Syyria. Egyptin lain mukaan, jos mies  "kunnian" vuosi tappaa vaimonsa, hän pääsee helpommalla. Syyrian lainsäädännön mukaan sukunsa "häpäisevän" naisen tappamisesta pääse helpommalla muutkin kuin aviomies: myös isät, veljet ja pojat pääsevät lievemmällä tuomiolla.

Jordanian ns. kunnianmurhien tilanteesta tiedämme, tuomiot voivat laista huolimatta olla lievempiä, niin kuin Suomessa raiskaustuomiot, jos raiskaaja on  pysyvässä työsuhteessa  tai nainen on ollut "paljastavissa" vaatteissa  – lakipykälistä  huolimatta. Lainsäädäntö on kuitenkin selkeä poliittinen viesti, jonka pohjalle voidaan  rakentaa  seksistisen kulttuurin muuttaminen.

Lähde:

  

 Equality Now -järjestön nettisivusto

 http://www.equalitynow.org/equality_now_launches_beijing20_campaign_targeting_sex_discrimination_in_the_law

Raportti

http://www.equalitynow.org/sites/default/files/B+20_Report_EN.pdf

"Mamut tappavat varmimmin"

Porilaisen koulutytön raaka murha on herättänyt syvää pahennusta ja raivoa ainakin somessa. Ei siksi, että murha oli raaka ja kohdistui tyttöön, vaan siksi että syylliseksi epäily on tiettävästi maahanmuuttaja, 25-vuotias nuori mies. Mikään raaka suomalaisen naisen tai tytön murha, jonka tekijä on ollut kantasuomalainen, hetero, lihaa syövä ja autoileva perusmies ei ole herättänyt tällaista aggressiota ja älämölöä. Vain aikoinaan kahden poliisimiehen murha Helsingissä herätti tämän tason pahennusta, ja tällöin vaadittiin välittömästi viisumipakkoa Eestin ja Suomen välille. Kun kävi ilmi, että murhaaja olikin tanskalainen vankikarkuri Steen Christensen, kohu laantui välittömästi, eikä kukaan vaatinut viisumipakkoa Suomen ja Tanskan välille.

On totta, että poliisin tilastojen mukaan maahanmuuttajat syyllistyvät suhteellisesti useammin rikoksiin, mutta he ovat myös useammin kuin kantasuomalaiset rikoksen uhreja. Mitä näiden tilastojen takana on ja mitä ne tilastot kertovat? Ensinnäkin, poliisin tilastoissa on vain rikokseen epäillyt, ei siis tuomitut. Erikoisemman näköinen maahanmuuttaja on helpompi identifioida rikoksesta epäilyksi, kun taviksen näköisen perusjuntti. Toiseksi, kotona tapahtuvat naisten pahoinpitelyt ja raiskaukset ovat pääosin piilorikollisuutta, jota ei koskaan ilmoiteta poliisille, vaikka siitä supisuomalaisesta hakkaajasta olisi erottu, koska halutaan vain päästä eroon siitä kantasuomalaisesta kusipäästä. Nämä rikokset eivät siis löydy tilastoista. Lisäksi raiskausoikeudenkäynnit ovat äärimmäisen nöyryyttäviä naisille. Itä-Suomen hovioikeuden mukaanhan naisen minihame ja raiskaajan pysyvä työpaikka ovat rikosta lieventäviä tekijöitä. Kolmanneksi, maahanmuutto on usein sellainen stressitekijä, joka lisää väkivaltaisuutta, kun kotoutuminen, työnsaanti ja elämän vakiintuminen ei syystä tai toisesta onnistu. Esimerkiksi ruotsinsuomalaiset ovat olleet kuuluisia korkeista rikosluvuistaan. Pakolaistaustaisilla saattaa olla takanaan sotatraumoja tai kidutusta. Neljänneksi, suurin osa rikoksista on 15–35-vuotiaiden miesten tekemiä. Monissa maahanmuuttajaryhmissä 30–40 % kuuluu tuohon ryhmään, kun kantasuomalaisista vain 15 %. Viidenneksi, suomenruotsalaiset tekevät paljon vähemmän väkivalta- ja henkirikoksia kuin suomenkielinen kantaväestö. Supisuomalainen tappaa neljä kertaa useammin kuin suomenruotsalainen, ja maahanmuuttajat keskimäärin viisi kertaa useammin kuin suomenruotsalaiset. Lihaa syövä, hetero ja autoileva perussuomimies siis tappaa samalla tasolla kuin keskimääräinen maahanmuuttaja verrattuna suomenruotsalaisiin.

Rikollisuuteen vaikuttavat monet tekijät, joihin voidaan vaikuttaa perhe-, sosiaali- ja talouspoliittisin toimin. Rikoksia tekevät todennäköisimmin köyhät, vähemmän koulutetut, päihdeongelmaiset, huonot kotiolosuhteet kokeneet ja traumatisoituneet miehet. Kaikkeen muuhun voidaan vaikuttaa suhteellisen helposti, paitsi siihen, miksi nuorehkojen miesten maailmaan kuuluu niin vahvasti väkivalta ja rikollisuus verrattuna naisten maailmaan. Sen sijaan, että kauhistellaan yksittäisten nuorten miesten mielettömiä tekoja, pitäisi ryhtyä tekemään jotain. Mikä mättää varsinkin suomenkielisten mieskuvassa? Miksi suomenruotsalaiset miehet eivät ole olenkaan niin väkivaltaisia? Eiköhän se ole se perusjuntin kovasti pilkkaama suomenruotsalaisten ”naismaisuus” ja kyky keskustella asioista. 

Sen sijaan että huudetaan maahanmuuttajia ulos maasta, olisi perusmiesten korkea aika mennä itseensä ja miettiä miksi heillä niin pahasti kiehuu sisällä, että tekee mieli hakata sekä mamuja että sitä ikävää akkaa, joka ei tee niin kuin mies haluaa tai joka törkeästi jättää ”niin hyvän suomimiehen”. Tarvitaan miesprojekteja, jotta supisuomalaisetkin miehet osaisivat vihdoinkin puhua tunteistaan ja käsitellä aggressiota muullakin tavalla kuin hakkaamalla fyysisesti ja psyykkisesti naisia ja maahanmuuttajia – tai ryyppykavereita. Populistis-rasistiset ”asiantuntijat” antavat ymmärtää, että väkivalta olisi jotenkin joidenkin maahanmuuttajaryhmien geeneissä tai rotupiirre, mutta he unohtavat autuaallisesti, että kantasuomalaisten nuorehkojen miesten oma väkivaltaisuus on huippuluokkaa sekä eurooppalaisittain että verrattuna suomenruotsalaisiin. Kulttuurilla on tekemistä asian kanssa ja siihen voidaan vaikuttaa. Sen on osoittanut myös kampanjointi Jordaniassa, jolla on saatu ns. kunniamurhat vähenemään radikaalisti.

Väkivalta ei ole koskaan puolusteltavaa, mutta siihen voidaan vaikuttaa jos halutaan. Nyt vain populistisesti kauhistellaan ja puhutaan sivuasioista. Naiset ovat tässä miesten hallitsemassa väkivaltakulttuurissa altavastaajina.

Murha, perhemurha ja niiden puolusteleminen – mikä erottaa ne ns. kunniamurhista?

Vastikään turkulainen mies laittoi ex-vaimonsa palasiksi  ja sulloi osat Paimiossa jätelaatikkoon. Voiko olla naisvihamielisempää ja järjestelmällisempää toimintaa? Mitään tämän tyyppistä naiset eivät harrasta, paitsi toisen miehen kanssa, jolloin kolmiodraamassa  uuden miehen kanssa voidaan laittaa vanha ukko hengiltä ja osiin.

Keskustelu naisten tekemistä lastentapoista jatkuu kiihkeänä, kun Oulun  lapsimurhien käsittely  jatkuu oikeudessa. Oululaisnaisen toimintaa on hyvin vaikeaa ymmärtää, enkä haluaisi  medikalisoida hänen tilaansa, mutta usean lapset tappaminen viittaa pahasti vakavaan psyykkiseen tilaan. Se ei poista sitä tosiasiaa, että hän on mitä todennäköisimmin murhannut viisi lasta  raa'asti, mikä ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää.

Hämmentävää on ollut julkkisten tai sellaiseksi pyrkivien äitien "paljastukset", että hekin ovat ajatelleet lastensa tappamista. Aika moni meistä on  joskus herkutellut ajatuksella, että voisi tappaa  lapsensa, puolisonsa, anoppinsa, appensa, siskonsa, veljensä,  äitinsä, isänsä, naapurinsa tai työkaverinsa, kun se on niiiiin ärsyttävä. Varsinkin  Etelä-Euroopassa on  riitojen yhteydessä tapana huutaa läheisille, että "tapan sinut",  mutta silti Suomessa  henkirikosluvut ovat paljon korkeammat kuin Etelä-Euroopassa. 

Ajatuksista on pitkä matka tekoihin, vaikka vallalla olevan kognitiivisen psykologian mukaan ajatus on suunnilleen sama asia kuin teko. Siksi esimerkiksi itsemurha-ajatuksia omaavat pitäisi nopeasti lääkitä tajuttomiksi "ennalta ehkäisemisen" nimissä. Ihmisen eksistentialistinen ahdistus ja konkreettiset ongelmat yritetään poistaa kemikaaleilla tai ns. positiivisella ajattelulla, eikä käsittelemällä asioita. Siksi meillä nämä "kunnolliset ja hiljaiset" perheenisät ja  -äidit suorittavat näitä "yllättäviä" perhesurmia. 

Näiden äitien ulostulo "murhanhimostaan" on kääntöpuoli äitimyytistä: Kun äiti on uhrautuessaan niin väsynyt, niin kyllähän sitä tulee mieleen lasten tappaminen. Ne hormonitkin niin jylläävät....Äitimyytti siis jotenkin lieventää  lasten tappamista. On todella moraalitonta ottaa äitimyytti jokeriksi tässä törkeässä toiminnassa, jossa riistetään henki avuttomilta lapsilta. Edes synnytyksen jälkeinen masennus  tai muotitauti PMS ei ole tekosyy murhata.

Miksi nämä äidit ns. uhrautuvat: Hankkivat lapsia miehen kanssa, joka ei ole isäainesta, sillä isi haahuilee joko kapakassa tai töissä tai molemmissa kaiken aikaa eikä osallistu lasten hoitoon? Hankkivat lapsia yksinhuoltajana, eivätkä yhtään ymmärrä,  mihin ovat ryhtymässä? Hankkivat lapsia, vaikka ovat jo mielenterveysongelmien vuoksi määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä? Vastuu on  viime kädessä oikeasti äidillä, naisella, kun hän tekee päätöstä lasten hankinnasta. Nainen voi hankkia lapsen vastoin miehen tahtoa, mutta mies ei siihen pysty. Kun lapset on yhteisellä vakaalla päätöksellä hankittu, vastuu on molemmilla. Naiset saattavat kyllä "kunnon äiteinä" omia lapset ja jopa estää miehen osallistumisen.

Television tositeeveesarjat Kakola ja Toisenlaiset äidit ovat valaisseet hieman naisen asemaa Suomessa. Vaikka ne ovat käsikirjoitettuja, siis eivät ihan "tosia". kertovat ne siitä ilmapiiristä missä ollaan.

Tyttöjen Kakolassa kävi  ilmi varsinkin vankilaan tuotujen rankan elämän ja rikollistaustan omaavien  mentorinaisten kautta,  että hyväksikäyttö+päihteet + väkivalta + rikollisuus kulkee yhdessä.  Selväksi tuli se, että rikoksen polulle päätyneet naiset hyvin usein ottavat lättyyn lähisuhteissaan ja sitten he saattavat antaa takaisin puolisolle tai muille. Naisethan ovat vähintään yhtä aggressiivisia kuin miehet, mutta purkavat aggressiota eri tavalla. Kulttuurisesti on paljon sopivampaan miehen  kuin naiset osoittaa suoraa fyysistä väkivaltaa. Siksi naiset harrastavat  enemmän psyykkistä väkivaltaa.  Avoimesti väkivaltainen nainen on tabu.   Näiden tyttöjen ja naisten rankka tausta ei puolusta mitenkään heidän tekojaan, se on vain taustaselitys heidän toiminnalleen Myös vankilaan päätyneiden miesten taustat ovat  usein  viinan, väkivallan,  laiminlyöntien tai hyväksikäytön värittämiä. Kakolan opetus on siinä, että lasten ja nuorten hyvinvointiin tulisi kiinnittää huomiota ihan toisella tavalla ja selvästi  lapsilleen vahingollisten  biologisten vanhempien napanuora   lapsiinsa pitää katkaista ajoissa –  myös niiden äitimyyttiä nauttivien "erilaisten" äitien.

Toisenlaiset äidit edustaa viihdekanavan tirkistelyohjelmistoa, jossa on haettu mahdollisimman outoja perhekuvioita. Julkkisjuontaja, entinen missi ja nykyinen doula eli äitiysvalmentaja  ja  huippujääkiekkoilijan puoliso hymyilee kauniisti ja ajattelee positiivisesti mitä ihmeellisimmissä perheissä. Viesti on selvä: lapset tekevät naisen. Äitimyyttiä  hehkutetaan, vaikka ainakin osan näistä perheistä voisi arvioida perustellusti päätyvän sosiaalitoimen ja lastensuojelun asiakkaaksi. Ohjelman formaattiin ei  kuuluu kyseenalaistaa heikkoja lähtökohtia lapsen tulla, eikä "toisenlaisille äideille" esitetä mitään ikäviä kysymyksiä.  Vastuuta ei ole, on vain ihana äitimyytti, joka korvaa kaiken.  Valitettavasti tämänkaltainen "journalismi" yllyttää jatkamaan vastuutonta käyttäytymistä. Jo YLE:n Teiniäidit-ohjelman on arveltu lisänneen teiniraskauksia maassamme.  Viihdekultuuri tunnetusti uusintaa  vanhoja myyttejä, kuten äitimyytti.

                                                  *     *      *

Tässä blogissa  pohdittu muutamaan otteeseen sitä, mikä ero on  ns. perhesurmilla ja ns. kunniamurhilla.

Toimittaja ja ihmisoikeusaktiivi Rana Husseini on tänään 11.12. 2014 julkaistussa artikkelissa Jordan Times -lehdessä uutisoinut todennäköisestä ns. kunniamurhasta Jordaniassa. Tapaus on  vasta toinen tänä vuonna. Jerashin metsästä, noin 50 kilometriä pääkaupungista Ammanista pohjoiseen, löytyi kuristettu, 20-vuotias nainen. Viranomaiset tutkivat murhaa ja epäilevät sen liittyvän ns. kunniaan. Naisen miespuoliset sukulaiset on  pidätetty epäiltynä. Edellinen ns. kunniamurha tapahtui maaliskuussa, kun alaikäinen poika puukotti  nukkuvan eronneet siskonsa, joka oli siis häpäissyt perheensä.

Jordaniassa on liki 8 miljoonaa asukasta. Jos  pitää paikkaansa, että vain kaksi ns. kunniamurhaa on suoritettu tänä vuonna tässä Lähi-idän maassa, jota huijarikirjailija Norma Khouri  kuvasi naisten lahtauspaikaksi, niin se paljon, paljon vähemmän (sekä väkilukuun suhteutettuna että absoluuttisesti) kuin Suomen perhesurmat, vaikka mukaan otettaisiin vain miesten suorittamat vaimojensa, tyttöystäviensä, ex-vaimojensa tai ex-tyttöystäviensä tappamiset. Tutkiva toimittaja Rana Husseini vakuutti Suomessa käydessään, että hän on kaivanut ja kaivaa joka ainoan Jordaniassa tehdyn ns. kunniamurhan ja kirjoittaa niistä uhrien muistoksi. Ainakin minä uskon siihen.

Suomessa siis  perheenjäsenet (tai entiset perheenjäsenet) tappavat toisiaan "muuten vain" enemmän kuin jordanialaiset "kunnian" vuoksi. Täällä me kuitenkin paheksumme syvästi niitä  "sivistymättömiä" siellä jossain. Jordaniassa on aktiivisesti kampanjoitu ns. kunniamurhia vastaan, mutta Suomessa vain  varsinkin jokaisen lapsia koskevan ns. perhemurhan jälkeen puhutaan, että "jottain tarttis tehrä", mutta mitään ei tapahdu. Uhrin kannaltahan  on ihan samantekevää, onko hänet murhattu  kunnian, häpeän, mustasukkaisuuden, omistushalun, sattuman vain sekopäisyyden vuoksi.  Kuollut mikä kuollut.

Jordaniassa ns. kunniamurhattu nainen saatetaan viedä piiloon, esimerkiksi metsään. Samaan tyyliin  vaimonsa tai ex-vaimonsa   murhannut suomalainen  mies kaivaa vaimovainaan maahan tai paloittelee ja vie roskalaatikkoon, koska nainen on niin maan multaa ja *askaa miehen mielestä. Jordaniassa alaikäiset pojat, jotka laitetaan suvun  puolesta tappamaan siskonsa, koska he pääsevät oikeudessa vähemmällä, saattavat käyttää menetelmää, jossa sisko nukkuu Ruususen unta  lapsuudenkodissaan luullen saaneensa anteeksi tekonsa, mutta sitten puukko  heiluu. Suomessa   tappajanaiset saattavat ensin nukuttaa lapsensa rahoittavilla ennen kuin murhaavat lapsensa. Menetelmissä ei siis ole mitään suurempia eroja.

Ns. kunniamurhat ja ns. perhesurmat erottaa se, ketkä kaikki toimintaan suoraan osallistuvat.  Ns. perhemurhat ovat länsimaissa, kuten Suomessa  individualistisia tekoja, mutta yhteisöllisemmässä kulttuurissa suvun yhteinen asia. Yhteisöllisellä kulttuurilla on sekä  hyvät että huonot puolensa: huonoa on juuri se yhteisön painostus, mutta hyvä puoli on se, että kun  keskeiset yhteisön jäsenet on saatu ymmärtämään toiminnan mielettömyys, on kulttuuria mahdollista muuttaa. Näin on  mitä ilmeisimmin tapahtunut   Jordaniassa, jossa ns. kunniamurhia on julkisesti syvästi paheksuttu ja niitä vastaan on kampanjoitu jo parikymmentä vuotta, joten tulokset alkavat näkyä. Suomen kaltaisessa maassa ns. perhemurhien, vaimosurmien, lapsitappojen jne. paheksuminen julkisuudessa ei ole mitenkään vähentänyt niitä, koska pelkona ei ole suvun häpeä, eikä sillä ole meidän yksilöllisessä kulttuurissamme mitään merkitystä.

Ehkä olisi aika oikeasti ryhtyä puuttumaan suomalaisiin "kunniamurhiin"?

Rana Husseinin  artikkeli 11.12. 2014  Jordan Timesissa. Body of murdered woman found in Jerash forest (in English):

 http://jordantimes.com/article/body-of-murdered-woman-found-in-jerash-forest