Hallitus unohti tasa-arvon edistämisen ja sukupuolivaikutusten arvioinnin

Uusi hallitus kirjaisi hallitusohjelmaan vain että, naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia. Ensimmäistä kertaa kahteenkymmeneen vuoteen hallitusohjelmaan ei ole kirjattu edes tavoitteeksi tasa-arvon edistämiseen. Kun tämä yhdistetään hallitusohjelman rajuihin leikkauksiin sosiaali- ja koulutussektorilla, joka vaikuttaa perheisiin ja erityisesti lasten, naisten ja vanhusten asemaan, niin tasa-arvon edistämisen ja hallitusohjelman sukupuolivaikutusten arvioimisen kirjaaminen vaikuttaa tahalliselta.

Onneksi Suomessa sentään on vielä aktiivisia tutkijoita ja akateemikkoja ( yhteensä 88 professoria ja erikoistutkijaa), jotka laativat pikavauhdilla kirjelmän ja selvityksen hallitusohjelman ongelmista. Suurkiitos teille rohkeudestanne ja kansalaisaktiivisuudestanne ! Näin pitäisi tutkijoiden ja professoreiden osallistua yhteiskunnallisen keskusteluun useamminkin.

Professoreiden ja erikoistutkijoiden kirjelmässä oli alustavasti arvioitu Sipilän hallituksen ohjelman sukupuolivaikutuksia:

”

• hallitus ei onnistu saavuttamaan työhön, hyvinvointiin ja koulutukseen liittyviä tavoitteitaan
• naiset ja naisvaltaiset alat maksavat kohtuuttoman taloudellisen laskun sopeuttamistoimenpiteistä
• vuosikymmenten pitkäjänteinen työ tasa-arvon hyväksi vesittyy. Huolestuttavaa on eteenkin se, että hoivavastuun siirtäminen yhteiskunnalta omaisille käytännössä siirtää sen naisille ja johtaa paluuseen kohti perhemallia, jossa miehen rooli elättäjänä korostuu. Tämä ei ole naisten, miesten eikä yhteiskunnan etu.    ”

Tutkijoiden asiakirjassa todetaan myös, että terveydenhuoltoon kohdistuvat leikkaukset, kuten asiakasmaksujen korottaminen, eläkeläisten asumistuen alentaminen ja lääkekorvausten pienentäminen heikentävät erityisesti eläkeläisnaisten asemaa, joiden eläke on alhaisempi kuin miesten ( naisten eläke keskimäärin noin 1300 €/kk ja miesten eläke noin 1700 €/kk). Lisäksi naiset elävät pidempään, yksin ja yleisemmin vain kansaneläkkeen/takuueläkkeen varassa kuin miehet. Akateemiset arvioitsijat ovat myös huolissaan sosioekonomisten erojen lisääntymisen vaikutuksista terveyteen, naisten lisäksi he ovat huolissaan syrjäytymisvaarassa olevista, pienituloisista miehistä.

Kirjelmän päätteeksi tutkijat puuttuvat hallituksen turvallisuus -käsitykseen. Hallitusohjelman tavoitteena on tehdä Suomesta maailman turvallisimman maan asua. Toimenpiteet kohdistuvat vain ulkoisen turvallisuuden hoitamiseen puolustusvoimia vahvistamalla. Naisten turvallisuus kotona ja kaduilla on kuitenkin niin huono Suomessa, että yli puolet naisista joutuu väkivallan kohteiksi. Suomen ratifioima Istanbulin sopimus velvoittaa valtiota ryhtymään konkreettisiin toimenpiteisiin naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemiseksi ja väkivaltaa kohdanneiden naisten ja lasten suojelemiseksi mm. turvakodein. Kuntien palvelujen karsiminen heikentää entisestään mm. turvakotien toimintaa.

On mielenkiintoista nähdä miten kolme S:n äijämäinen hallitus tulee reagoimaan erikoistutkijoiden ja professoreiden kirjelmään. Jos hallitus ei reagoi, voidaan selvästi todeta, että meillä on miesten hallitus.

ps.

IMF:n entinen pääjohtaja Daniel Strauss-Kahn vapautettiin paritussyytteistä yläluokan miesten seksiorjaorgioista, joita pidettiin Pariisissa, Washingtonissa ja Brysselissä. Rinki järjesti seksijuhlia vuosina 2008–2011. Mukana oli asianajajia, tuomareita, poliiseja ja toimittajia ja niihin oli järjestetty prostituoituja Strauss-Kahnia ja hänen lähipiiriään varten. BBC:.n mukaan osa prostituoiduista oli kertonut oikeudenkäynnin aikana, että Strauss-Kahnilla oli käyttäytynyt rajusti. Miehen mukaan hän ei ollut syytteessä ”poikkeavista toimintatavoista”. Strauss-Kahn kielsi tienneestä, että naiset olivat prostituoituja, mutta myönsi osallistuneensa origoihin. IMF:n entinen pääjohtaja kertoi osallistuneensa juhliin, koska oli tarvinnut ”virkistyssessiota”. Näyttö ei riittänyt paritustuomioon. 13:sta syytetystä yksi todettiin syylliseksi paritukseen.

Mikähän siinä on, että miehet vallan huipulla haluavat ”ostaa seksiä” ja pitävät seksiorgioita maksettujen, mahdollisesti täysin alistettujen naisten kanssa, joita nämä miehet voivat sitten vielä kohdella rajusti ja rumasti? Onko se tyhjänpäiväinen vallankäytöllä rehvastelu niin onttoa, että sitä pitää potenssi-illuusioilla vielä pönkittää? Vai onko kyse yksinkertaisesti siitä, että vallan huipulle, pörssiyhtiöiden, puolueiden, kansainvälisten organisaatioiden johtoon sekä papeiksi, poliiseiksi ja tuomareiksi sekä asianajajiksi nousee liian helposti pahasti persoonallisuushäiriöisiä? Miksi muuten näihin orgioihin osallistuneiden asianajajien, tuomareiden, poliisien ja toimittajien nimiä ei julkaistu missään? Josko vaikka hommaan osallistuneet toimittajat voisivat kirjoittaa syvällisen tarina isojen poikien seksiorgioista.

-----

Professoreiden ja erikoistutkijoiden vaatimus hallitusohjelman toimenpiteiden sukupuolivaikutusten arvioinnista ja hallituksen sitoutumisesta tasa-arvon edistämiseen

10.6. 2015

https://www.thl.fi/documents/1639567/1964961/Professoreiden+ja+erikoistutkijoiden+vaatimus+hallitusohjelman+toimenpiteiden+sukupuolivaikutusten+arvioinnista+ja+hallituksen+sitoutumisesta+tasaarvon+edist%C3%A4miseen/a03c779e-a360-4a51-bb84-4a30e6d703cb

Lisätietoja StrausKahn tapauksesta:

http://yle.fi/uutiset/oikeus_vapautti_strauss-kahnin_paritussyytteista/8070538

englanniksi:

http://www.bbc.com/news/world-europe-33102896

Seksistiset lait tasa-arvon tiellä

Kansainvälinen   Equality Now -järjestö on ryhtynyt kampanjoimaan valtioiden lainsäädäntöihin kirjoitettuja syrjintä pykäliä vastaan. Tänä vuonna julkaistussa raportissa on nimetty lukuisia valtioita, kuten  Bahama, Intia, Iran, Jemen, Kenia, Mali, Yhdysvallat, Venäjä Kuuba, Malta ja Nigeria, jotka eivät ole täyttäneet vuoden 1995 YK:n Pekingin naisten foorumin  lupauksia.naisten asema

Bahamassa avioliitossa tapahtuva raiskaus on laillinen, Venäjällä on likii 500 ammattia, joihin naiset eivät kelpaa. Egyptissä vaimon tappamisesta saa pienemmän tuomion kuin jonkun muun tappamisesta. Kuubassa  tytöt voivat mennä  naimisiin jo 14-vuotiaina. Pohjois-Nigeriassa miehet saavat laillisesta hakata vaimojaan kurittaakseen heitä. Iranissa naisen todistusvoima oikeudessa on vain  puolet miehen todistuksen uskottavuudesta. Maltassa naisen sieppaaja ei joudu syytteeseen, jos hän avioituu uhrinsa kanssa.   Järjestön raportissa pidetään myös  moniavioisuutta seksistisenä syrjintänä, sillä sehän on  vain miesten mahdollisuus, johon  ensimmäisellä vaimolla ei yleensä ole mitään sanottavaa.

Keskeisimpiä  lakisyrjinnän alueita raportin mukaan ovat avioliittoon ja avioeroon liittyvät oikeudet, raiskauksen rajaaminen ei-rikokseksi esimerkiksi avioliitossa,  kotiväkivalta, perintöön ja omistusoikeuteen liittyvät rajaukset sekä kansalaisuuden saamiseen liittyvät ongelmat.

Raportti luettelee vain kaksi maata, joissa ns. kunniamurha on lainsäädännössä   rangaistusta lieventävä  asia: Egypti ja Syyria. Egyptin lain mukaan, jos mies  "kunnian" vuosi tappaa vaimonsa, hän pääsee helpommalla. Syyrian lainsäädännön mukaan sukunsa "häpäisevän" naisen tappamisesta pääse helpommalla muutkin kuin aviomies: myös isät, veljet ja pojat pääsevät lievemmällä tuomiolla.

Jordanian ns. kunnianmurhien tilanteesta tiedämme, tuomiot voivat laista huolimatta olla lievempiä, niin kuin Suomessa raiskaustuomiot, jos raiskaaja on  pysyvässä työsuhteessa  tai nainen on ollut "paljastavissa" vaatteissa  – lakipykälistä  huolimatta. Lainsäädäntö on kuitenkin selkeä poliittinen viesti, jonka pohjalle voidaan  rakentaa  seksistisen kulttuurin muuttaminen.

Lähde:

  

 Equality Now -järjestön nettisivusto

 http://www.equalitynow.org/equality_now_launches_beijing20_campaign_targeting_sex_discrimination_in_the_law

Raportti

http://www.equalitynow.org/sites/default/files/B+20_Report_EN.pdf

"Mamut tappavat varmimmin"

Porilaisen koulutytön raaka murha on herättänyt syvää pahennusta ja raivoa ainakin somessa. Ei siksi, että murha oli raaka ja kohdistui tyttöön, vaan siksi että syylliseksi epäily on tiettävästi maahanmuuttaja, 25-vuotias nuori mies. Mikään raaka suomalaisen naisen tai tytön murha, jonka tekijä on ollut kantasuomalainen, hetero, lihaa syövä ja autoileva perusmies ei ole herättänyt tällaista aggressiota ja älämölöä. Vain aikoinaan kahden poliisimiehen murha Helsingissä herätti tämän tason pahennusta, ja tällöin vaadittiin välittömästi viisumipakkoa Eestin ja Suomen välille. Kun kävi ilmi, että murhaaja olikin tanskalainen vankikarkuri Steen Christensen, kohu laantui välittömästi, eikä kukaan vaatinut viisumipakkoa Suomen ja Tanskan välille.

On totta, että poliisin tilastojen mukaan maahanmuuttajat syyllistyvät suhteellisesti useammin rikoksiin, mutta he ovat myös useammin kuin kantasuomalaiset rikoksen uhreja. Mitä näiden tilastojen takana on ja mitä ne tilastot kertovat? Ensinnäkin, poliisin tilastoissa on vain rikokseen epäillyt, ei siis tuomitut. Erikoisemman näköinen maahanmuuttaja on helpompi identifioida rikoksesta epäilyksi, kun taviksen näköisen perusjuntti. Toiseksi, kotona tapahtuvat naisten pahoinpitelyt ja raiskaukset ovat pääosin piilorikollisuutta, jota ei koskaan ilmoiteta poliisille, vaikka siitä supisuomalaisesta hakkaajasta olisi erottu, koska halutaan vain päästä eroon siitä kantasuomalaisesta kusipäästä. Nämä rikokset eivät siis löydy tilastoista. Lisäksi raiskausoikeudenkäynnit ovat äärimmäisen nöyryyttäviä naisille. Itä-Suomen hovioikeuden mukaanhan naisen minihame ja raiskaajan pysyvä työpaikka ovat rikosta lieventäviä tekijöitä. Kolmanneksi, maahanmuutto on usein sellainen stressitekijä, joka lisää väkivaltaisuutta, kun kotoutuminen, työnsaanti ja elämän vakiintuminen ei syystä tai toisesta onnistu. Esimerkiksi ruotsinsuomalaiset ovat olleet kuuluisia korkeista rikosluvuistaan. Pakolaistaustaisilla saattaa olla takanaan sotatraumoja tai kidutusta. Neljänneksi, suurin osa rikoksista on 15–35-vuotiaiden miesten tekemiä. Monissa maahanmuuttajaryhmissä 30–40 % kuuluu tuohon ryhmään, kun kantasuomalaisista vain 15 %. Viidenneksi, suomenruotsalaiset tekevät paljon vähemmän väkivalta- ja henkirikoksia kuin suomenkielinen kantaväestö. Supisuomalainen tappaa neljä kertaa useammin kuin suomenruotsalainen, ja maahanmuuttajat keskimäärin viisi kertaa useammin kuin suomenruotsalaiset. Lihaa syövä, hetero ja autoileva perussuomimies siis tappaa samalla tasolla kuin keskimääräinen maahanmuuttaja verrattuna suomenruotsalaisiin.

Rikollisuuteen vaikuttavat monet tekijät, joihin voidaan vaikuttaa perhe-, sosiaali- ja talouspoliittisin toimin. Rikoksia tekevät todennäköisimmin köyhät, vähemmän koulutetut, päihdeongelmaiset, huonot kotiolosuhteet kokeneet ja traumatisoituneet miehet. Kaikkeen muuhun voidaan vaikuttaa suhteellisen helposti, paitsi siihen, miksi nuorehkojen miesten maailmaan kuuluu niin vahvasti väkivalta ja rikollisuus verrattuna naisten maailmaan. Sen sijaan, että kauhistellaan yksittäisten nuorten miesten mielettömiä tekoja, pitäisi ryhtyä tekemään jotain. Mikä mättää varsinkin suomenkielisten mieskuvassa? Miksi suomenruotsalaiset miehet eivät ole olenkaan niin väkivaltaisia? Eiköhän se ole se perusjuntin kovasti pilkkaama suomenruotsalaisten ”naismaisuus” ja kyky keskustella asioista. 

Sen sijaan että huudetaan maahanmuuttajia ulos maasta, olisi perusmiesten korkea aika mennä itseensä ja miettiä miksi heillä niin pahasti kiehuu sisällä, että tekee mieli hakata sekä mamuja että sitä ikävää akkaa, joka ei tee niin kuin mies haluaa tai joka törkeästi jättää ”niin hyvän suomimiehen”. Tarvitaan miesprojekteja, jotta supisuomalaisetkin miehet osaisivat vihdoinkin puhua tunteistaan ja käsitellä aggressiota muullakin tavalla kuin hakkaamalla fyysisesti ja psyykkisesti naisia ja maahanmuuttajia – tai ryyppykavereita. Populistis-rasistiset ”asiantuntijat” antavat ymmärtää, että väkivalta olisi jotenkin joidenkin maahanmuuttajaryhmien geeneissä tai rotupiirre, mutta he unohtavat autuaallisesti, että kantasuomalaisten nuorehkojen miesten oma väkivaltaisuus on huippuluokkaa sekä eurooppalaisittain että verrattuna suomenruotsalaisiin. Kulttuurilla on tekemistä asian kanssa ja siihen voidaan vaikuttaa. Sen on osoittanut myös kampanjointi Jordaniassa, jolla on saatu ns. kunniamurhat vähenemään radikaalisti.

Väkivalta ei ole koskaan puolusteltavaa, mutta siihen voidaan vaikuttaa jos halutaan. Nyt vain populistisesti kauhistellaan ja puhutaan sivuasioista. Naiset ovat tässä miesten hallitsemassa väkivaltakulttuurissa altavastaajina.

Murha, perhemurha ja niiden puolusteleminen – mikä erottaa ne ns. kunniamurhista?

Vastikään turkulainen mies laittoi ex-vaimonsa palasiksi  ja sulloi osat Paimiossa jätelaatikkoon. Voiko olla naisvihamielisempää ja järjestelmällisempää toimintaa? Mitään tämän tyyppistä naiset eivät harrasta, paitsi toisen miehen kanssa, jolloin kolmiodraamassa  uuden miehen kanssa voidaan laittaa vanha ukko hengiltä ja osiin.

Keskustelu naisten tekemistä lastentapoista jatkuu kiihkeänä, kun Oulun  lapsimurhien käsittely  jatkuu oikeudessa. Oululaisnaisen toimintaa on hyvin vaikeaa ymmärtää, enkä haluaisi  medikalisoida hänen tilaansa, mutta usean lapset tappaminen viittaa pahasti vakavaan psyykkiseen tilaan. Se ei poista sitä tosiasiaa, että hän on mitä todennäköisimmin murhannut viisi lasta  raa'asti, mikä ei ole missään olosuhteissa hyväksyttävää.

Hämmentävää on ollut julkkisten tai sellaiseksi pyrkivien äitien "paljastukset", että hekin ovat ajatelleet lastensa tappamista. Aika moni meistä on  joskus herkutellut ajatuksella, että voisi tappaa  lapsensa, puolisonsa, anoppinsa, appensa, siskonsa, veljensä,  äitinsä, isänsä, naapurinsa tai työkaverinsa, kun se on niiiiin ärsyttävä. Varsinkin  Etelä-Euroopassa on  riitojen yhteydessä tapana huutaa läheisille, että "tapan sinut",  mutta silti Suomessa  henkirikosluvut ovat paljon korkeammat kuin Etelä-Euroopassa. 

Ajatuksista on pitkä matka tekoihin, vaikka vallalla olevan kognitiivisen psykologian mukaan ajatus on suunnilleen sama asia kuin teko. Siksi esimerkiksi itsemurha-ajatuksia omaavat pitäisi nopeasti lääkitä tajuttomiksi "ennalta ehkäisemisen" nimissä. Ihmisen eksistentialistinen ahdistus ja konkreettiset ongelmat yritetään poistaa kemikaaleilla tai ns. positiivisella ajattelulla, eikä käsittelemällä asioita. Siksi meillä nämä "kunnolliset ja hiljaiset" perheenisät ja  -äidit suorittavat näitä "yllättäviä" perhesurmia. 

Näiden äitien ulostulo "murhanhimostaan" on kääntöpuoli äitimyytistä: Kun äiti on uhrautuessaan niin väsynyt, niin kyllähän sitä tulee mieleen lasten tappaminen. Ne hormonitkin niin jylläävät....Äitimyytti siis jotenkin lieventää  lasten tappamista. On todella moraalitonta ottaa äitimyytti jokeriksi tässä törkeässä toiminnassa, jossa riistetään henki avuttomilta lapsilta. Edes synnytyksen jälkeinen masennus  tai muotitauti PMS ei ole tekosyy murhata.

Miksi nämä äidit ns. uhrautuvat: Hankkivat lapsia miehen kanssa, joka ei ole isäainesta, sillä isi haahuilee joko kapakassa tai töissä tai molemmissa kaiken aikaa eikä osallistu lasten hoitoon? Hankkivat lapsia yksinhuoltajana, eivätkä yhtään ymmärrä,  mihin ovat ryhtymässä? Hankkivat lapsia, vaikka ovat jo mielenterveysongelmien vuoksi määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä? Vastuu on  viime kädessä oikeasti äidillä, naisella, kun hän tekee päätöstä lasten hankinnasta. Nainen voi hankkia lapsen vastoin miehen tahtoa, mutta mies ei siihen pysty. Kun lapset on yhteisellä vakaalla päätöksellä hankittu, vastuu on molemmilla. Naiset saattavat kyllä "kunnon äiteinä" omia lapset ja jopa estää miehen osallistumisen.

Television tositeeveesarjat Kakola ja Toisenlaiset äidit ovat valaisseet hieman naisen asemaa Suomessa. Vaikka ne ovat käsikirjoitettuja, siis eivät ihan "tosia". kertovat ne siitä ilmapiiristä missä ollaan.

Tyttöjen Kakolassa kävi  ilmi varsinkin vankilaan tuotujen rankan elämän ja rikollistaustan omaavien  mentorinaisten kautta,  että hyväksikäyttö+päihteet + väkivalta + rikollisuus kulkee yhdessä.  Selväksi tuli se, että rikoksen polulle päätyneet naiset hyvin usein ottavat lättyyn lähisuhteissaan ja sitten he saattavat antaa takaisin puolisolle tai muille. Naisethan ovat vähintään yhtä aggressiivisia kuin miehet, mutta purkavat aggressiota eri tavalla. Kulttuurisesti on paljon sopivampaan miehen  kuin naiset osoittaa suoraa fyysistä väkivaltaa. Siksi naiset harrastavat  enemmän psyykkistä väkivaltaa.  Avoimesti väkivaltainen nainen on tabu.   Näiden tyttöjen ja naisten rankka tausta ei puolusta mitenkään heidän tekojaan, se on vain taustaselitys heidän toiminnalleen Myös vankilaan päätyneiden miesten taustat ovat  usein  viinan, väkivallan,  laiminlyöntien tai hyväksikäytön värittämiä. Kakolan opetus on siinä, että lasten ja nuorten hyvinvointiin tulisi kiinnittää huomiota ihan toisella tavalla ja selvästi  lapsilleen vahingollisten  biologisten vanhempien napanuora   lapsiinsa pitää katkaista ajoissa –  myös niiden äitimyyttiä nauttivien "erilaisten" äitien.

Toisenlaiset äidit edustaa viihdekanavan tirkistelyohjelmistoa, jossa on haettu mahdollisimman outoja perhekuvioita. Julkkisjuontaja, entinen missi ja nykyinen doula eli äitiysvalmentaja  ja  huippujääkiekkoilijan puoliso hymyilee kauniisti ja ajattelee positiivisesti mitä ihmeellisimmissä perheissä. Viesti on selvä: lapset tekevät naisen. Äitimyyttiä  hehkutetaan, vaikka ainakin osan näistä perheistä voisi arvioida perustellusti päätyvän sosiaalitoimen ja lastensuojelun asiakkaaksi. Ohjelman formaattiin ei  kuuluu kyseenalaistaa heikkoja lähtökohtia lapsen tulla, eikä "toisenlaisille äideille" esitetä mitään ikäviä kysymyksiä.  Vastuuta ei ole, on vain ihana äitimyytti, joka korvaa kaiken.  Valitettavasti tämänkaltainen "journalismi" yllyttää jatkamaan vastuutonta käyttäytymistä. Jo YLE:n Teiniäidit-ohjelman on arveltu lisänneen teiniraskauksia maassamme.  Viihdekultuuri tunnetusti uusintaa  vanhoja myyttejä, kuten äitimyytti.

                                                  *     *      *

Tässä blogissa  pohdittu muutamaan otteeseen sitä, mikä ero on  ns. perhesurmilla ja ns. kunniamurhilla.

Toimittaja ja ihmisoikeusaktiivi Rana Husseini on tänään 11.12. 2014 julkaistussa artikkelissa Jordan Times -lehdessä uutisoinut todennäköisestä ns. kunniamurhasta Jordaniassa. Tapaus on  vasta toinen tänä vuonna. Jerashin metsästä, noin 50 kilometriä pääkaupungista Ammanista pohjoiseen, löytyi kuristettu, 20-vuotias nainen. Viranomaiset tutkivat murhaa ja epäilevät sen liittyvän ns. kunniaan. Naisen miespuoliset sukulaiset on  pidätetty epäiltynä. Edellinen ns. kunniamurha tapahtui maaliskuussa, kun alaikäinen poika puukotti  nukkuvan eronneet siskonsa, joka oli siis häpäissyt perheensä.

Jordaniassa on liki 8 miljoonaa asukasta. Jos  pitää paikkaansa, että vain kaksi ns. kunniamurhaa on suoritettu tänä vuonna tässä Lähi-idän maassa, jota huijarikirjailija Norma Khouri  kuvasi naisten lahtauspaikaksi, niin se paljon, paljon vähemmän (sekä väkilukuun suhteutettuna että absoluuttisesti) kuin Suomen perhesurmat, vaikka mukaan otettaisiin vain miesten suorittamat vaimojensa, tyttöystäviensä, ex-vaimojensa tai ex-tyttöystäviensä tappamiset. Tutkiva toimittaja Rana Husseini vakuutti Suomessa käydessään, että hän on kaivanut ja kaivaa joka ainoan Jordaniassa tehdyn ns. kunniamurhan ja kirjoittaa niistä uhrien muistoksi. Ainakin minä uskon siihen.

Suomessa siis  perheenjäsenet (tai entiset perheenjäsenet) tappavat toisiaan "muuten vain" enemmän kuin jordanialaiset "kunnian" vuoksi. Täällä me kuitenkin paheksumme syvästi niitä  "sivistymättömiä" siellä jossain. Jordaniassa on aktiivisesti kampanjoitu ns. kunniamurhia vastaan, mutta Suomessa vain  varsinkin jokaisen lapsia koskevan ns. perhemurhan jälkeen puhutaan, että "jottain tarttis tehrä", mutta mitään ei tapahdu. Uhrin kannaltahan  on ihan samantekevää, onko hänet murhattu  kunnian, häpeän, mustasukkaisuuden, omistushalun, sattuman vain sekopäisyyden vuoksi.  Kuollut mikä kuollut.

Jordaniassa ns. kunniamurhattu nainen saatetaan viedä piiloon, esimerkiksi metsään. Samaan tyyliin  vaimonsa tai ex-vaimonsa   murhannut suomalainen  mies kaivaa vaimovainaan maahan tai paloittelee ja vie roskalaatikkoon, koska nainen on niin maan multaa ja *askaa miehen mielestä. Jordaniassa alaikäiset pojat, jotka laitetaan suvun  puolesta tappamaan siskonsa, koska he pääsevät oikeudessa vähemmällä, saattavat käyttää menetelmää, jossa sisko nukkuu Ruususen unta  lapsuudenkodissaan luullen saaneensa anteeksi tekonsa, mutta sitten puukko  heiluu. Suomessa   tappajanaiset saattavat ensin nukuttaa lapsensa rahoittavilla ennen kuin murhaavat lapsensa. Menetelmissä ei siis ole mitään suurempia eroja.

Ns. kunniamurhat ja ns. perhesurmat erottaa se, ketkä kaikki toimintaan suoraan osallistuvat.  Ns. perhemurhat ovat länsimaissa, kuten Suomessa  individualistisia tekoja, mutta yhteisöllisemmässä kulttuurissa suvun yhteinen asia. Yhteisöllisellä kulttuurilla on sekä  hyvät että huonot puolensa: huonoa on juuri se yhteisön painostus, mutta hyvä puoli on se, että kun  keskeiset yhteisön jäsenet on saatu ymmärtämään toiminnan mielettömyys, on kulttuuria mahdollista muuttaa. Näin on  mitä ilmeisimmin tapahtunut   Jordaniassa, jossa ns. kunniamurhia on julkisesti syvästi paheksuttu ja niitä vastaan on kampanjoitu jo parikymmentä vuotta, joten tulokset alkavat näkyä. Suomen kaltaisessa maassa ns. perhemurhien, vaimosurmien, lapsitappojen jne. paheksuminen julkisuudessa ei ole mitenkään vähentänyt niitä, koska pelkona ei ole suvun häpeä, eikä sillä ole meidän yksilöllisessä kulttuurissamme mitään merkitystä.

Ehkä olisi aika oikeasti ryhtyä puuttumaan suomalaisiin "kunniamurhiin"?

Rana Husseinin  artikkeli 11.12. 2014  Jordan Timesissa. Body of murdered woman found in Jerash forest (in English):

 http://jordantimes.com/article/body-of-murdered-woman-found-in-jerash-forest

Miesten tasa-arvo ja naisten...jotain...

Miesten tasa-arvo ry -niminen yhdistys on suivaantunut siitä, että  ns. perhesurmia on arvioitu siten, että mies yleensä surmaa myös vaimonsa tai ex-vaimonsa (lasten lisäksi), kun taas nainen tappaa yleensä vain lapset. Se nyt vaan on niin, vaikka yhdistys yrittää muuta selittää.

Jo yhdistyksen nimi Miesten tasa-arvo antaa ymmärtää, mistä on kyse: miesten tasa-arvosta, ei miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta tai ihmisten välisestä tasa-arvosta.

Äitimyytillä naiset ovat kyllä pitäneet miehet tehokkaasti poissa  lasten hoidosta,  "eikä se mies osaa oikeasti edes hoitaa"...mutta kuinka moni tosimies pitää edes sen isyysvapaan ja kuinka moni pitää vanhempainvapaita? Todella pieni vähemmistö isistä. Jos isä oikeasti haluaa, hän voi ne vapaat pitää. Miesten tasa-arvo -yhdistys ei pidä miesten tasa-arvo-ongelmana sitä, että isät eivät halua/saa/viitsi olla lastensa elämässä vanhempainvapaiden muodossa. 

Miten niihin lapsiin voisi syntyä edes kunnollista suhdetta kun isät ovat vain "tienaamassa leipää" lapsille. Tunnettu tosiasia on se, että ylityöt kasaantuvat pienten lasten isille ja jotkut oikein odottavat, että vaimo on saanut lapset nukkumaan ennen kuin kotiin mennään työpäivän päätteeksi.

Se on totta, että erotilanteissa isiä on usein sorrettu huoltajuuskiistoissa. Mutta  siinäkin on tapahtunut selvä muutos ainakin  suurimmissa kaupungeissa, jossa äitimyytin loisto on alkanut himmetä sosiaalitoimessa ja oikeuslaitoksessa. Huoltajuusasiat ovat kokonaisuutena katsoen ihan hunningolla tässä maassa, koska lapsella ei ole omaa asiamiestä, esimerkiksi lastenvalvojaa, vaikka nimenomaan lapsen oikeuksista päätetään, eikä vanhempien oikeuksista.

Maahan tarvittaisiin perheoikeus, joka voisi myös käsitellä esimerkiksi huostaanottoasiat. Lapsilla tulee olla  sosiaalitoimesta riippumaton lapsiasiamies, joka voisi toimia vaikka syyttäjälaitoksen alaisuudessa. Samalla vanhemmat laitettaisiin  pakolliseen perheneuvontaan, jossa puitaisiin eron tai huostaanoton jälkeistä tilannetta. Neuvonnassa jo aletaan nähdä se onko riskiä siihen, että jompikumpi osapuoli tai molemmat käyttävät lapsia lyömäaseena.

Miesten  syrjäytymisestä ovat Miesten tasa-arvo ry.n miehet kovin huolissaan. mutta eivät siitä, että miehet ovat myös niitä rikkaampia ja johtotehtävissä istuvia. Ehkä siinä miehen mallissa, jota kyseinenkin yhdistys näyttää arvostavan, on jotain vikaa, kun miehet eivät selviä avioeroista, eivätkä osaa elää yksin, vaan tarvitsevat sen hoitajan, sen naisen pitämään itseään pystyssä. 

Miesten keskimääräistä onnellisuutta ja terveyttä lisää parisuhde, mutta jostain kumman syystä naisten onnellisuutta ja terveyttä se ei lisää.  Usein sanotaan että miehet joutuvat ja naiset pääsevät naimisiin, mutta asia on ihan päinvastoin.

Nainen kunniamurhaajana ja perhesurmaajana

Nurmeksen tapaus, jossa epätoivoinen pienten lasten äiti tappoi  itsensä ja 3 pientä lasta ajamalla auton päin bussia, jossa eroa hakeva avomies matkusti, on nostanut taas keskusteluun ns. perhesurmat.

Naiset eivät ole sen kummempia enkeleitä kuin miehetkään, mutta joitakin eroja on. Miehet paljon yleisimmin perhesurmatilanteissa tappavat  puolisonsa tai ex-puolisonsa  lapsien lisäksi. Naiset kohdistavat väkivaltansa yleisemmin  vain lapsiin. Henkistä väkivaltaa sen sijaan naiset  voivat  harrastaa miestä kohtaan. Aivan, kyllä naisetkin tappavat, yleensä leipäveitsellä, sen  väkivaltaisen puolisonsa.

Ns. asiantuntijat ovat psykopatologisoineet tilanteen. Kyseessä narsisti, masentunut, persoonallisuushäiriöinen jne.  Kun ihminen ei kestä erotilanteita. kyseessä onkin usein psyykkinen  häiriö. Toisessa iilimadon lailla roikkuva puoliso on rasittava kaikille, niin puolisolle kuin lapsille. Kun tilanne on hankala, roikkuja on jo manipuloinut ja järjestänyt sellaisia kohtauksia ja systeemejä, että puolison on hankala erota: yhteinen asunto, lapset, toisen itsetunnon vieminen  sekä elämän rajoittaminen ja vahtiminen.

Selkeästi tarvittaisiin apua sekä miehille että naisille, joiden puoliso on psyykkisesti epävakaa. Usein  tilanne syntyy hitaasti vuosien aikana. Rakkauden alkuhuumassa ei voi uskoa toisen pimeään puoleen ja sitten tilanteesta voi juuri esimerkiksi pienten lasten vuoksi olla vaikeaa lähteä.  Kaikista ei kuitenkaan ole puolisoiksi ja lähivanhemmiksi, koska heidän toimintansa sairastuttaa psyykkisesti ja mahdollisesti jopa fyysisesti läheiset. Parisuhteen ja biologisen vanhemmuuden sädekehä on vihdoinkin murrettava.

Kenen toimialaan kuuluisi hyvien parisuhde-erojen tukeminen? Kirkkoa se ei juuri kiinnosta ja julkinen sektori kituu.  Rahapula ei tosin ole mikään  syy  olla edistämättä ihmisten terveyttä ja jopa hengen säilymistä. Mitä ilmeisimmin tarvittaisiin matalan kynnykset asukastupia, tenavakerhoja, nais- ja miesryhmiä; kaikenlaista kansalaisyhteiskunnan toimintaa, jossa ihmiset voisivat tavata toisiaan ja luoda sosiaalisia verkostoja mm. sitä varten, että kun heillä menee huonosti, heillä olisi edes yksi ihminen, jonka kanssa voisi puhua ja joka voisi antaa tukea. Nurmeksen tapauksessa perheelle oli tiettävästi tarjottu julkisen sektorin tukea. Todennäköisesti se ei ole kelvannut, koska "taudin kuvaan" kuuluu se, ettei meidän perheen asioita lauleta ulkopuolisille, eikä meillä ole mitään ongelmia.

Mikä sitten erottaa suomalaiset ns. perhesurmat yhteisöllisempien kulttuurien  ns, kunniamurhista: se suku ja suvun "kunnia" tai häpeä. Ns. perhesurmissa kyse on yksilön kunniasta tai häpeästä, narsistisesta haavasta, kun tulee jätetyksi, eikä se puoliso toimikaan niin kuin piti.  Ns. kunniamurhissa kyse on  siitä, että tyttöjen ja naisten käyttäytyminen on vanhoillisissa piireissä määritelty koko suvun kunnian mittariksi ja häpeän aiheuttava naispuolinen henkilön tulee siten vastata hengellään  eräänlaisen verokoston hengessä. Miehet, usein alaikäiset veljet suorittavat itse murhat, mutta varsinkin äidit ja joskus myös siskot toimivat houkutuslintuina saadakseen uhrin kiikkiin. 

On todella vaikeaa ymmärtää, mitä liikkuu sellaisen äidin päässä, joka houkuttelee oman tyttärensä miespuolisen sukulaisensa tapattavaksi. Joskus, hyvin harvoin äiditkin osallistuvat tappamiseen. Likaiset hommat ovat perinteisesti niin meillä kuin muuallakin miesten töitä.  Jordaniassa toimittaja Rana Husseinin haastattelemat nuoret kunniamurhaajat kokivat  toimintansa pakoksi, josta ei ollut ulospääsyä ja joka teki heistä arvostettuja ainakin vankilassa. Muutoin heillä saattoi olla ongelmia päästä naimisiin ja heitä vieroksuttiin kaltereiden ulkopuolella.

Väkivallan ennaltaehkäisy on hankalaa, mutta tiedetään, että jos lapset saavat hyvän lapsuuden ilman pelkoa ja väkivaltaa, niin he todennäköisimmin eivät  takerru väkivaltaan ratkaisumenetelmänä. Kulttuurisesti latautunut väkivalta, kuten ns. perhesurmat ja ns. kunniamurhat vaativat monimuotoisempia toimintatapoja ja pitkäjänteistä työtä.

Toukokuussa 2014  Suomessa vieraillut  palkittu ihmisoikeusaktiivi ja toimittaja Rana Husseini on  esimerkiksi konsultoinut Iso-Britannian poliisia tunnistamaan ns, kunniaväkivaltaa. Brittein saarilla on luotu poliisin, sosiaalityöntekijöiden ja terveydenhuollon ammattilaisten sekä kolmannen sektorin yhteystyöverkosto ns. kunniaväkivaltaan puuttumiseksi. Suomessakin samaan on pyritty, mutta mm. erikoistuneiden turvakotien puute haittaa toimintaa. Myös ns. perhesurmien estämiseksi tarvittaisiin vastaavanlaisia verkostoja.

Ihmisoikeusliiton tuottama Rana Husseinin haastattelu ( englanniksi, suomenkielinen tekstitys) on katsottavissa täällä:

http://www.frequency.com/video/rana-husseini-ja-kunniaan-liittyv/180488996

Huivi poliittisena manifestina

Kaiken uhallakin aion puuttua asiaan, joka saa monet takajaloilleen: huivi, huntu, chador,  hijab ...

Jo vuonna 1975 julkaistu marokkolaisen kirjailijan ja sosiologin Fatima Mernissin kirja "Beyond the Veil" (Hunnun takana)  tutki ansiokkaasti islamin ja  hunnun yhteyksiä. Mernissin perusnäkemys on se, että huntu on naisten seksuaalisuuden rajoittamiseen ja kontrolloimiseen liittyvä vaate. Huivi tai huntu liittyy ennemminkin kulttuuriseen traditioon kuin uskontoon, kuten ns. ympärileikkaus eli naisten sukuelinten silpominen.

Suomessa on kuitenkin haluttu esittää usein, että huivi on olennainen osa, suorastaan pakollinen osa islamia. Näin  vakuuteltiin mm. keväällä  Yle TV-2:n Silminnäkijä ohjelmassa "Työsuhdehuivi". Kuten on todettu ISIKSen leipiin lähteneiden supisuomalaisten ja maahanmuuttajataustaisten osalta, heillä ei ole ollut oikeaa tietoa islamista, niin samoin on laita näiden naisten kanssa, jotka vakuuttavat huivin olevan  pakollinen osa islamia. Tämä ei merkitse sitä, että huivia käyttäviä  naisia saisi syrjiä työmarkkinoilla, vaan sitä, että asioista pitää puhua niiden oikeilla nimillä.

Huivista on tullut yhä enemmän poliittinen manifesti. Ennen Hamasin valtaantuloa Palestiinassa  hyvin harva nainen käytti huivia. Bosnian muslimit  ja Venäjän tataarit eivät pääsääntöisesti käytä huivia.  Suurin osa kurdinaisista ei käytä huivia ja Iranista paenneet musliminaiset käytävät todella harvoin huivia Euroopassa. Monissa  Saharan eteläpuolisissa maissa musliminaiset eivät käytä "islamilaista" huivia, vain tyypillisiä afrikkalaisia asusteita, joihin kuuluu usein pään peittävä  osa. Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä huomattava osa naisista,  varsinkin koulutetut musliminaiset, ei käytä huivia. Suomessa tiettävästi huivia käyttävissä yhteisöissä vaatteesta on tullut tapa näyttää suomalaiselle yhteiskunnalle, että "julkimuslimitkin" käyvät töissä ja ovat aktiivisia. Joidenkin tietojen mukaan konservatiiviset poliittiset muslimiliikkeet jopa maksavat naisille siitä, että he käyttäisivät huivia – ei  kuitenkaan Suomessa.

Huivi  on sitä käyttävien yhteisöjen mukaan "tosiuskovaisen" merkki vähän samaan malliin kuin nunnien ja munkkien kaavut tai   risti kaulalla tai  ainakin vanhempien ortodoksinaisten tapa peittää päänsä kirkossa suomalais-venäläisellä huivilla. Uskonnon siis halutaan näkyvän kauas  erinäisistä syistä. Se on tiettyjen islamin fraktioiden tapa osoittaa olemassaolonsa ja voimansa.

Kysymys  huivinkäytön vapaaehtoisuudesta on mielenkiintoinen.  Jos perhe ja suku pitävät huvitonta  tyttöä ja naista "huonona" naisena, niin kuinka moni  pystyy vastustamaan lähisukuaan? Aikoinaan suomalaisissa uskonnollisissa konservatiivikodeissa kiellettiin tytöiltä meikit, tanssi ja minihameet – joissakin kristillisissä lahkoissa vieläkin. Kantasuomalaiset käännynnäisnaiset lienevät vapaaehtoisia huivin käyttäjiä, vaikka saattavatkin tehdä sen miellyttääkseen konservatiivista puolisoaan tietämättöminä islamin sisällöstä. 

Kysymys huivinkäytöstä on hieman samanlainen kuin kysymys siitä, miksi "kunnon" musliminaiset eivät voi mennä uimahalleihin, joissa on uimassa sekä miehiä että naisia. Kyse on kulttuurista, ei uskonnosta. Tämä kielto koskee ainakin Suomessa osin myös huivittomia naisia.  Jotkut naiset saattavat mennä lastensa kanssa uimaloihin tiukasti vaatetettuna ja mahdollisesti he voivat katsella uimahousuisia miehiä, mutta  aikuisen naisen ei sovi paljastella itseään. Kyse on siis naisen seksuaalisuudesta.

Huivin ja naisellisia muotoja häivyttävän pukeutumisen voi tietenkin nähdä myös vastalauseena yliseksualisoituneelle  länsimaiselle kulttuurille. Huvia kantavat musliminaiset eivät halua saada  varsinkaan seksuaaliobjektihuomiota, jota  taas ainakin osa nuorista suomalaisnaisista kaipaa.

Aikoinaan suomalaiset naiset eivät päässeet  housuissa  (ilman hametta) eivätkä ilman  miesseuralaisia ravintolaan kulttuurisista syistä. Kun naisten pukeutumista ja käyttäytymistä aletaan rajoittaa jumala kyytipoikana, jota on Suomessakin tehty  koko kristillinen aika, vuosisatoja, on sen vastustaminen hankalaa.

Totta kai nainen, joka on käyttänyt huivia vuosia tai vuosikymmeniä on oikeutettu siihen ja se on osa hänen identiteettiään. On myös ymmärrettävää, että ympäristöissä, joissa paljain päin liikkuminen merkitsee yhteisön miehille samaa kuin suomalaismiehille superlyhyt minihame (ns. roiskeläppä), niin on oman turvallisuudenkin vuoksi parasta käyttää huivia.

Eurooppalaisessa feministissä kulttuurissa on kuitenkin aina katsottu, ettei naisen vaatetus ole mikään peruste kohdella häntä huonosti, mutta hyvin harva  nainen halua ehdoin tahdoin joutua huonoon valoon ja vaaraan. Kulttuurit muuttuvat hitaasti, joten kovin suurta muutosta ei ole lähivuosina tiedossa. Pikemminkin virta näyttää vievän yhä konservatiivisempaan suuntaan, ainakin osin maailmanpoliittisen tilanteen vuoksi. Ilmiselvää on sekin, että mitä huonommin muslimitaustaiset maahanmuuttajat kotoutetaan Suomeen, sitä todennäköisemmin huivin käyttö lisääntyy.

Ei, en ole kieltämässä huiveja – paitsi burkaa, joka peittää naisen kokonaan. Kyllä naisella pitää kasvot olla.



Tietoa Fatima Mernissistä englanniksi: http://arabwomenwriters.com/index.php?option=com_content&view=article&id=73&Itemid=81